Onko muiden miehet säilyttäneet exiltä saatuja kihla- tai vihkisormuksia?

Mahtuu pienempään tilaan kuin esim. exän kanssa saatu lapsi.  Minulla on hyvä suhde lapseen. Mies säästää sormusta lapselle, tälle se on tärkeä.

Kyllä se tuolla laatikossa pyöri vastaan. Mulle ihan sama. Ei sen olemassa olo vaikuta mihinkään. Mies aikoo viedä romukullaksi jos muistaisi. Se on vain sormus.

Mun mies myi eksänsä ja omat sormuksensa. Osti niillä rahoilla mulle kihlasormuksen.

Miehen sormus on laatikossa. Itse kuulemma se ostikin...

Mä olen ollut kerran kihloissa ennen nykyistä miestäni ja se sormus on tallessa. En oikein ole raaskinut heittää poiskaan, mutta jollekin romukullan myyjälle vois tietty myydä.

Heitti sen kymmenisen vuotta sitten Aurajoen pohjaan. Joten ei.

Mitä niille pitäisi tehdä?

Eipä ole tullut eteen, mutta ei haittaisi mua. Itsekin varmaan säilyttäisin, jossain romulaatikossa vanhojen valokuvien ja muiden kanssa. Mielestäni on merkki terveestä suhtautumisesta asioihin, ettei yritä häivyttää menneisyyttä, jos sitä kumminkin on. 

Ei pyöri sormus nurkissa, itse exä valitettavasti kyllä.

Mun miehelläkin on vihkisormus tallella. Kuten myös 10-vuotishääpäivälahjaksi saadut kalvosinnapit.

Mä annoin oman vuosijuhlakoruni nykyisen mieheni lapselle, kun tuo siitä tykkäs enkä mä sitä käytä, mutta tuntui väärältä heittää pois/myydäkään.

Ei ole näkynyt. Muutossa heitti valokuva-albumit ja häälahjalusikatkin roskiin. Paskaako niillä.

Tapana on ollut eron sattuessa antaa molempien sormus naiselle. Vähän kuin kipurahoiksi tai lapsille säästettäväksi.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:58"]

Mitä niille pitäisi tehdä?

[/quote]

Yksi kaveri keräsi kaikki eksiltä saadut korut (hopeaa ja kultaa, joissakin koruissa muutama pieni timantti) ja vei ne kultasepälle joka tekisi niistä hänelle kokonaan uuden sormuksen. Sormuksesta tuli tosi kiva ja persoonallinen. 

Mun mies voi antaa sen sormuksen itse ex-vaimonsa lapselle...ihan kykenevä siihen

Mä myin molemmat pois. Muistona avioliitosta on kuitenkin kaksi ihanaa lasta, en halua säilytellä mitään avioliiton tunnusmerkkejä tms. Lapseni eivät todellakaan tarvitse minun ja ex-vaimoni vihki- tai kihlasormuksia.

On sillä, ei kuulemma tiedä mitä sillä olisi tehnytkään ja lykkäsi vain johonkin lipastonlaatikkoon. Eivät eronneet mitenkään erityisen raivon vallassa, joten ei tullut viskattua mereenkään.

Itse olen ollut kihloissa aiemmin, sen sormuksen jätin entiseen kotiimme kun muutin pois. Mitäpä sillä tosiaan olisi tehnytkään, eikä sillä mitään tee myöskään lipastonlaatikossa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:03"]Ei ole näkynyt. Muutossa heitti valokuva-albumit ja häälahjalusikatkin roskiin. Paskaako niillä.

[/quote]

Mä tiedän yhden kaltaisesi.

Kävikö mielessä, että ehkä se ex-puolisosi olisi halunnut jonkun kuvan muistoksi menneistä vuosista?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 12:58"]

Mitä niille pitäisi tehdä?

[/quote]

Yksi kaveri keräsi kaikki eksiltä saadut korut (hopeaa ja kultaa, joissakin koruissa muutama pieni timantti) ja vei ne kultasepälle joka tekisi niistä hänelle kokonaan uuden sormuksen. Sormuksesta tuli tosi kiva ja persoonallinen. 

[/quote]

Ja tämä piti alapeukuttaa koska...?

Sellaisia ei ole, mutta mietin tässä omalta kohdaltani mitä tekisin jos olisi exän sormus. Minne sen laittaisi? Kovin köykäinen myytäväksi romukullaksi. Koska suhde on purkautunut tuntuisi hölmöltä antaa se eteenpäin jollekin ystävälle tai sukulaiselle käyttöön - huono karma :) Ei kai kultaa nyt voi roskikseenkaan heittää? 

Kai se sormus sitten pyörii korulaatikon pohjalla ikuisesti. Perikunta saisi aikanaan päättää mitä sille tehdään. Tai ehkä sen voisi viedä kultasepälle, joka tekisi siitä uuden korun, jota voisin käyttää. Kuuluuhan kariutunut suhde omaan historiaani, on osa mua. 

Minulla on vihkisormuksena miehen suvussa kulkenut vanha sormus ja jos eroaisimme joko palauttaisin sormuksen miehen sukuun tai antaisimme sen jollekin meidän lapsista (iästä ja elämäntilanteesta riippuen). 

On tallessa muistojen laatikossa, jota olen kannustanut todellakin pitämään tallessa. Ei sellaista ihmistä pidä eikä saa unohtaa, joka on ollut puolet elämästä 20 vuoden ajan ja jopa kahden hänen lapsensa äiti.

Omasta ex- liitostani säilytin sormuksen omille lapsilleni. Olen jo antanutkin sen Heille. Aikovat teetättää siitä kaulakorun molemmille. Se on samalla muisto isän ja äidin välisestä rakkaudesta jonka vuoksi ovat olemassa ja muisto kuolleesta isästä.