Miten oma äiti voikin saada tuntemaan itsensä maailman huonoimmaksi äidiksi?

Jälleen kerran. Pelkkää kritisointia.

On oltu flunssassa jo toista viikkoa ja pari kertaa äitini soittanut mutta en ole jaksanut vastata flunssaltani. Lopulta tänään vastasin ja kysyi olenko suuttunut kun en vastaa puheluihin. Kielsin, kerroin olevamme flunssassa koko perhe. "TAAAS!?!?" Oli vastaus. No jaa, taas ja taas, viimeksi kerroin jouluna olevamme flunssassa mutta valehtelin sairastavamme silloin vain koska en halunnut viettää joulua hänen kanssaan.

Äitini valisti minua kunnon vaatetuksesta, ei ole ihmekään että olemme kipeinä kun emme osaa pukeutua ... Totesin ääntä korottaen että just tän takia en jaksa vastata puhelimeen kipeenä kun alat heti kritisoimaan!! Ja kerroin että se oli mun mies joka sairastui ensin ja on ollut jo 8 päivää kipeenä ja tartutti nyt meidät muut (minä ja 4 ja 2 - vuotiaat). "No onpa kumma että te ootte aina kaikki kerralla kipeenä" Niin, on se jännä että flunssa tarttuu. "En minä ollut ikinä kipeä kun te lapsena sairastelitte"

Mikä voi olla motiivina tommoseen oman sädekehän kiillotteluun? Hän on niin mahtava äiti joka ei ikinä sairastanut vaikka kolme lasta ois ollu kuinka kipeenä. Teki niin mieli sanoa että ei olla sairasteltu kuule pitkään aikaan, aina kun olen sanonut että ollaan oltu kipeinä niin se on vain siksi että ei olla jaksettukaan kutsua sinua kylään.

Helvetti palaa taas käämi. Eikä puhettakaan että olis tarjonnu apua esim. kaupassa käyntiin tai lasten hoidossa ... :/