Lue keskustelun säännöt.
Keskittymishäiriöinen poika tahtoo lukioon.
03.04.2014 |
Pääsee kyllä arvosanojen puolesta, mutta äitiä hirvittää. Peruskoulu on tuottanut hirvittävästi työtä vanhemmille, koska on koulussa pihalla kuin undulaatti, ei seuraa opetusta. Ollenkaan. Piirtelee vihkoonsa, joka on paljon parempi vaihtoehto kuin se että häiritsee muuta luokkaa levottomana.
On kuitenkin halukas ja motivoitunut oppimaan, joten lukee suht ahkerasti kokeisiin ja tekee läksyt. Se kuitenkin edellyttää sitä, että vanhemmilta menee joka ilta noin tunti opettaa aineet pojalle. Tästä vielä selvitään, mutta nyt poika tahtoo lukioon. Miten me vanhemmat siitä selvitään?? meillän omat työt, muut sisarukset vaativat huomiota, lisäksi lukiossa aineet vaikeutuu.
a.p.u.a
Kommentit (11)
jos arvosanojen puolesta pääsee niin miksi ei. piirtely saattaa auttaa keskittymään ja kuuntelemallakin oppii. läksyissä voi auttaa mutta kuka sitä lukiota käy, sinä vai lapsi? johonkin pitää vetää raja. vai menetkö auttamaan sitten tulevissa työtehtävissäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, sitä tekemääni työtä kutsutaan tukiopetukseksi. Isossa ryhmässä ei pysty hälinässä keskittymään, joten annan tukiopetusta kotona. Säästän näin yhteiskunnalta aika pitkän pennijonon, kun hoidan tukiopetuksen itse. Voisihan sen vaatia kunnaltakin, tai vaatia kallista pienryhmäpaikkaa. Ei tämä mielestäni curlingia ole, niinhän kai vihjaat?
Poikani tuntee kyllä itsensä niin, että osaa aikanaan valita työtehtävänsä niin ettei keskittymishäiriö ole este. Sitä ennen on kuitenkin kahlattava koulut kunnialla läpi, vai mitä?
ap
"Kannusta poikaasi siinä, mitä hän tahtoo. Mutta keskustele hänen kanssaan kuitenkin peloistasi. Hänen täytyy ottaa enemmän vastuuta omasta keskittymisestään eli jätätte auttamisen vähemmälle."
Samaa mieltä. Poika saa toki mennä lukioon jos tahtoo, ja siihen tulee häntä kannustaa, mutta ei vanhempien tarvitse uhrata valtavasit aikaansa asiaan. Eli poika on pääosin omillaan kun sinne menee. Mutta hyvä jos yrittää, voihan se onnistuakin, monella keskittymishäiriöisellä iän myötä helpottaa.
Itsellänikin on ADD, mutta akateemisen tutkinnon ihan olen opiskellut. Lukiossa minulla alkoi jo opiskelu sujua kohtuuhyvin, yläaste oli täyttä levotonta sekoilua ja ala-astekin aika vaikeaa kun ei jaksanut istua tunneilla ja keskittyä. Yliopistossa opiskellessa ei ollut enää mitään vaikeuksia. Tunneilla en kyllä jaksanut sielläkään keskittyä, mutta ei tarvikaan, jos kotona pystyy lukemaan ne asiat itsekseen. Ja mulla ei ole vanhemmat ikinä auttaneet kouluasioissa, ei 4 vuotta kiertokoulua josksu 1940-luvulla käynyt äitini olisi pystynytkään.
On lääkitys, se auttaa sen verran että saa jatkaa tavallisessa luokassa.
Varmasti pitäisi vähentää tukemista, mutta sekin on oma prosenssinsa. Koko ajanhan sitä pikkuhiljaa tehdään.
Vierastan kuitenkin ajattelua että lukiolaisen pitäisi jo pärjätä omillaan. Etenkin kun on kyse nuoresta jolla on "vamma".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan lukiota kokeilla ja sen ajaksi vaikka ostettua tukiopetusta. Nykyään kenenkään reitti peruskoulusta työelämään ei ole niin suora, etteikö siihen mahtuisi muutama harha-askelkin.
Lukiosta poika saattaa löytää sellaisia kiinnostuksenkohteita, joihin keskittyminen sujuu automaattisesti tai vähän liiankin hyvin. ADHD-potilailla on siis taipumus myös ylikeskittyä jos aihe on kiinnostava. Entä jos hänestä tuleekin tutkija?
[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 12:18"]
On lääkitys, se auttaa sen verran että saa jatkaa tavallisessa luokassa.
Varmasti pitäisi vähentää tukemista, mutta sekin on oma prosenssinsa. Koko ajanhan sitä pikkuhiljaa tehdään.
Vierastan kuitenkin ajattelua että lukiolaisen pitäisi jo pärjätä omillaan. Etenkin kun on kyse nuoresta jolla on "vamma".
ap
[/quote]
No ehkä ei ihan täysin ilman tukea, mutta kyllä sitä vähentää pitäisi, koska kuitenkin alkaa olla aika lähellä jo itsenäisen elämän aloittamisen aikakin. On aika kova pudotus siitä, että vanhemmat auttaa ihan valtavasti, siihen että pitäisi pärjätä täysin ilman apua. Niinhän hänen kumminkin täytyy tehdä sitten kun muuttaa pois kotoa ja lähtee opiskelemaan itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä tilaisuus opetella itsenäistä työskentelyä ja ottaa vastuu omasta menestymisestään. Minulla varmaan myös keskittymisongelmia mutta lukio meni kuitenki ihan ok. Suosittelen lukiota.
Ei tarvitse lopettaa auttamista, mutta paras tapa auttaa on etsiä pojan kanssa yhdessä keinoja, joilla hän voi itse auttaa itseään parhaiten. On olemassa vaikka minkälaisia keinoja parantaa keskittymiskykyä tai paremminkin keinoja oppia ja opiskella keskittymisongelmista huolimatta. Parasta mitä voitte lapsellenne tehdä, ei ole vain parantaa tämän hetken numeroita vaan auttaa häntä löytämään keinoja, joilla ongelmistaan huolimatta voi toteuttaa unelmiaan. Kirjastoista, asiantuntijoilta, netistä, itse pohtimalla ja kokeilemalla sekä vertaistuen kautta voi oikeasti löytää jotain helpotusta ongelmaan. T. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiosta voi lähteä myöhemmin, jos taidot eivät siihen riittäneetkään. Minusta kannattaa kokeilla, jos poika todella sitä itse haluaa.
Kannusta poikaasi siinä, mitä hän tahtoo. Mutta keskustele hänen kanssaan kuitenkin peloistasi. Hänen täytyy ottaa enemmän vastuuta omasta keskittymisestään eli jätätte auttamisen vähemmälle. Tai paremminkin muuttakaa omaa taktiikkaanne auttaa. Hakekaa vertaisapua ja keinoja, miten voi auttaa keskittymisvaikeuksista lasta opiskelussa. Jutelkaa koulun erityisopettajan kanssa. Etsikää netistä tietoa, mikä muita on auttanut. Tärkeintä on kiinnittää lapsen oma huomio siihen, että hänellä on keskittymisen kanssa vaikeuksia ja niihin tulee kiinnittää huomiota ja opiskelu vaatii häneltä enemmän kuin muilta.
Piirtely voi olla todella hyvä keino keskittyä. Itse olen luokanopettaja ja annan usein esimerkiksi muovailuvahaa tai jotain muuta ylivilkkaille lapsille, jotta heidän keskittymiskykynsä paranisi. Itsekin olen jonkin verran kärsinyt keskittymisongelmista ja esim. luennoilla piirtelin aina vihkooni.