Luojalle kiitos mun ei tarvitse asua enää kerrostalossa

Minä taas asun ekaa kertaa elämässäni kerrostalossa, perheellisenä ja koirallisena. Täähän on mahtavaa! Paljon elämää ympärillä, kivoja naapureita. Kyttäämistä on, bileitä on, mutta ne kuuluu ihmisen elämään. Luulin että kerrostalossa eläminen on yhtä helvettiä, kun joutuu olemaan näin lähellä toista ihmsitä, mutta täähän on ihanaa. Ja joo, naapurit tietää meidän asiat, talossa ei ole juurikaan äänieristystä. Toistaiseksi siitä ei ole seurannut mitään kamalaa.

No varmaan jokainen meistä omakotitaloasujista. Tosin meillä oli ihana taloyhtiö kerrostalossamme aikanaan.

Luen näitä aloituksen kaltaisia viestejä varsin hämmästyneenä ja myös hämmentyneenä, koska olen itse asunut kerrostalo(i)ssa viimeiset 50 vuotta enkä ole aloituksessa mainittuihin ongelmiin törmännyt juuri lainkaan. Voi tietysti olla, että minulla on käynyt tavattoman hyvä tuuri myös siksi, etteivät naapurini ole valittaneet lasteni ja nyttemmin myös lastenlasteni aiheuttamasta metelistä.

Rakastan kerrostaloelämää. Möimme ok talomme pois ja ostimme ihanan ison, avaran ja valoisan kerrostalohuoneiston keskustasta. Ainoa huono puoli on se, että tämä asunto oli huomattavasti kalliimpi kuin ok talomme. Siitä saimme myytäessä 460000 kun tämä maksoi 650000e. Otettiin siis vähän lisää lainaa, mutta on kyllä sen arvoistakin.