Missä vaiheessa se lapsettomuus lakkaa sattumasta?

No tämä ei nyt varmaan lohduta mutta vanhainkodissakin ihmiset itkee yhä lapsettomuuttaan. Halaus sinulle, älä tyydy lapsettomuuteen vaan hanki sijoituslapsi tai adoptijonoon, tee kaikkesi että saisit lapsen! Muuten olet vihainen vanhana ettet yrittänyt tarpeeksi.

Ja sitten koko ajan kuulee kommentteja "Kun et sä tajua kun oot lapseton" no joo en tajuakaan? Mutta miksi sitä koko ajan pitää korostaa, kun en edes mitään neuvoja jakele tai kommentoi ilkeästi? Enhän minäkään sano että ai joo, mutta et sä tajua kun et ole kokenut lapsettomuutta?

2, olen seuraavana menossa adoptiojonoon mutta se on väh. se 2v odotus ja senkin jälkeen epävarmaa että saako sen lapsen. Pelottaa se vuosien odotus taas aloittaa alusta ja se jonottaminen varmaan tuntuu tosi pahalle olla epävarmuudessa. Sijaisperheeksi emme ryhdy kun ei ole ihan meidän juttu. Ne lapset on kuitenkin sijoitettuna ja näen sen enemmän perhekoti toimintana.

Hei! Tiedän, mitä käyt läpi.

Suosittelen googlettamaan psykologin yksityiseltä puolelta jo nyt, koska julkiselle on todella vaikea päästä ainakaan lyhyellä varoitusajalla. Voi olla hyvä käydä juttelemassa jo ennen alkionsiirtoa, jos menossa on vaikea elämäntilanne. Psyykkinen puoli jää lapsettomuushoidoissa usein olemattomalle huomiolle, joten todella paljon on oman aktiivisuuden varassa.

Toivon sinulle onnea siirtoihin.

Hei ap, lue Rhonda Byrnen kirja nimeltä "Salaisuus".

Ei se tuska koskaan lopu. Vaikka on adoptoitu lapsi, jota rakastaa... silti tuska jollain tasolla on aina läsnä. :-(

Mä sain kahdeksan vuotta sitten kuulla, että biologisia lapsia en tule ikinä saamaan. Adoptioon en ryhdy, eikä Se luultavasti meille olisi mahdollistakaan, ei ilmeisesti täytetä kriteerejä.

Tietyllä tavalla voi sanoa, että kun Se varma tieto tuli, jollain tavalla Se oli helpotuskin. Sai lakata odottamasta, toivomasta, pettymästä. Jotenkin sai aloittaa elämän uudesta vaiheesta. Alettiin ajatteleen tulevaisuutta ja elämää ihan vain meille. Tehtiin kaikkea mikä tuntui hyvältä, jotta saadaan elämään sisältöä ja ajatukset pois niistä haaveista jotka ei toteutuneetkaan. Jotenkin kun sen asian pystyi hyväksymään, tuntuu että Se paraneminen alkoi. Omalta osaltani voin siis sanoa, että Se aika kun yritettiin ja käytiin hoitoja jne oli henkisesti paljon raskaampi, välillä tuntui ettei ihan oikeasti selviä hengissä. Nyt tänä päivänä voin sanoa ihan rehellisesti olevani onnellinen, ei tunnu että elämästä puuttuu mitään, ja tulevaisuus näyttää ihanalta. Toki kun asiaa alkaa näin ajatella, niin tietty haikeus on, ja varmasti on loppu elämän. Se ei kuitenkaan ole mielessä päivittäin, eikä tunnu pahalta

En tiedä auttaako tämä viesti sinua mutta minä odotin lasta 8 vuotta. Tehtiin alkionsiirtoa ja muuta. Mikään ei tuottanut tulosta. Olin monta vuotta tuosta 8 vuodesta masentunut lapsettomuuteni takia. Sitten päätin että nyt tämä asia jää taakse ja rupean elämään sellaista elämää kuin haluan. Irtisanouduin tylsästä työstä ihan riemuissani ja ajattelin että tästä alkaa uusi elämä. 

En enää aio miettiä koko lapsiasiaa.

Se mitä sitten kävi on ihan uskomatonta. Noin kuukausi irtisanoutumiseni jälkeen olin raskaana, ja ihan luomusti. Luulen että tämä valtava masennus asian takia ja stressi yksinkertaisesti estivät kohdallani raskaaksitulon.

Ei ihan oikeasti sanota turhaan että unohda koko asia koska se tuo stressiä ja estää sen lapsen saamisen. Neuvoni siis on että rentoudu asian suhteen.

Minua kiinnostaa se, missä vaiheessa se epätoivo iskee. Me olemme yrittäneet lasta nyt 1,5 vuotta, lapsettomuustutkimukset ovat juuri alkamassa. Tietysti jotain pettymyksiä on tullut kun olen luullut olevani raskaana mutten olekaan, ja on voinut mieli mennä hetkellisesti matalaksi kun ymmärtämättömät sukulaiset kyselevät perheenlisäyksen perään, mutta yleisesti ottaen asia ei ole suuremmin painanut ja suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti, uskon että se lapsi vielä meillekin tulee. Välillä koko asia ei tule edes mieleen moneen päivään. 

Eli koska teillä muilla ovat negatiiviset tunteet vallanneet mielen? Olisi kiva tuohonkin "varautua" jo etukäteen. 

Epätoivo iskee siinä vaiheessa kun huomaa, että niillä hoidoillakaan ei saa lasta tuosta vaan. Luulin itse naivisti, että "jos lasta ei tule luomusta niin sitten mennään tutkimuksiin ja sen jälkeen hoitoihin ja otetaan se plussa sieltä". No joo mutta kun ne hoidotkaan eivät takaa lasta. 

Meillä lopulta onnistui. Yhteensä vaadittiin 8 vuotta, joista 6,5 hoidoissa. Tehtiin yhteensä 9 IVF hoitoa. Maksoi helvetillisesti mutta kun katsoo noita kaksostyttöjä tuossa niin kyllä kannatti. 

No tuo kuulostaa kyllä loogiselta. Minullakin on eräs ystävä, joka ei vuosikausien hoitojen jälkeenkään ole tullut raskaaksi ja näillä näkymin myös lapsettomaksi jää, joten kyllähän sekin vaihtoehto on mielessä käynyt. Mutta eipä kai sitä oikeasti ole vielä tässä vaiheessa sisäistänyt, että sitä lasta ei välttämättä kerta kaikkiaan tule saamaan, ainakaan biologista sellaista.

Hieno homma että teillä lopulta onnisti! Ja samaa toivon tietysti itselleni. :) 

-10

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:56"]

Epätoivo iskee siinä vaiheessa kun huomaa, että niillä hoidoillakaan ei saa lasta tuosta vaan. Luulin itse naivisti, että "jos lasta ei tule luomusta niin sitten mennään tutkimuksiin ja sen jälkeen hoitoihin ja otetaan se plussa sieltä". No joo mutta kun ne hoidotkaan eivät takaa lasta. 

Meillä lopulta onnistui. Yhteensä vaadittiin 8 vuotta, joista 6,5 hoidoissa. Tehtiin yhteensä 9 IVF hoitoa. Maksoi helvetillisesti mutta kun katsoo noita kaksostyttöjä tuossa niin kyllä kannatti. 

[/quote]

up

>Neuvoni siis on että rentoudu asian suhteen.

En ole ap, mut sivusta sanon, et tuo neuvo raivostuttaa. Raskaus ei välttämättä ala, vaikka kuinka rentoutuisi. Hankkisi muuta elämäää matkustelemalla ym. tai mitä nyt ketäkin kiinnostaa. Tuo neuvo raivostuttaa ainakin itseäni. Parisuhteessa ilman ehkäisyä ollut yli 10 v.

Itse kysymykseen en osaa vastata. Mut kuulostaa pelottavalta, jos vielä vanhainkodissa haikailen asiaa. Itse olen ajatellut, et kun aikanaan tulee vaihtarit, niin asia jäisi, kun olisi selvää, ettei enää tule raskaaksi. Mut ehkä mä tosiaan vielä vanhainkodissa mietin asiaa...

  t. eräs