Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso vai lapset elämän ykkösprioriteettina?
02.04.2014 |
Minua ihmetyttää kun jotkut tuntuvat pitävän lapsia elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. Minulle puoliso on ja tulee aina olemaan se rakkain ja tärkein ihminen. Vasta hänen jälkeensä tulisivat lapset, lapsuuden perhe ja ystävät. Lapset kasvavat ja muuttavat pois, mutta vain puolison kanssa on tehty rakkausliitto eli sovittu rakastaa toista kunnes kuolema erottaa.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 14:17"]
mä en todellakaan ajattele lapsia niin , että ne lahtee kohta pois kodista! Mitäs jos ei lähe?
[/quote]
Eivät meidän lapset ainakaan ole jäämässä kotiin. Miksi jäisivät? Itsenäistyminen ja aikuistuminen ovat osa ihmisen kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te moralisoitte niitä, jotka sanovat rakastavansa puolisoa enemmän kuin lapsia? Luuletteko että se on joku valintakysymys?
En voi sille mitään, että mieheni on minulle kaikki kaikessa. Hän on paras ihminen kenet olen koskaan tavannut, kaikin tavoin ihmeellinen. Rakastan häntä enemmän kuin voin sanoin kuvailla, enkä mitenkään voisi kuvitella elämää ilman häntä. En kuitenkaan roiku hänessä koko aikaa, meillä on omat harrastuksemme ja puuhamme.
Lapset ovat omalla tavallaan rakkaita, mutta niitä kohtaan en vain tunne tuollaista samanlaista kunnoitusta, ihailua, yhteenkuuluvuutta. Lapset on meidän yhteisiä perheenjäseniä, mutta eivät tärkeämpiä kuin mitä me olemme toisillemme. Lapset tulevat lisäksi, me olemme ykköset.
Tulipalosta pelastaisin todennäköisesti ensimmäisenä mieheni, niin kamalalta kuin se saattaa joistakin kuulostaa.
Ja tätä ei voi valita, ei tunteilleen mitään voi. Enkä ole siitä huolimatta huono äiti.
Minä ja puolisoni tapasimme yli 20v sitten. Lapsia saimme vasta alle 10v sitten ja niitä saatuamme päätimme että lapset ovat nyt ykkösiä.
Jos puoliso on lapsia tärkeämpi lienee helppoa jättää perhe jos ihastuu toiseen.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 18:43"]
Minä ja puolisoni tapasimme yli 20v sitten. Lapsia saimme vasta alle 10v sitten ja niitä saatuamme päätimme että lapset ovat nyt ykkösiä.
Jos puoliso on lapsia tärkeämpi lienee helppoa jättää perhe jos ihastuu toiseen.
[/quote]
Mitä sä horiset? Ei kai sitä silloin ihastu toiseen jos on todella rakastunut omaan puolisoonsa?
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:37"]
Puoliso menee edelle. Olen hänen kanssaan ollut yli kymmenen vuotta ennen lasten tulemista perheeseemme, enkä ole hänestä luopumassa. Lapset ovat lainaa.
Yksi lapsistamme meinasi erityistarpeidensa ja käytösongelmiensa vuoksi repiä perheemme kahtia, joten muutti muualle. Minun ja mieheni väliin ei tule kukaan, piste.
[/quote]
^ läheisriippuvaisen ja sairaan ihmisen puhetta. Miten voitte olla noin kiinni toisessa ihmisessä? Siis ei siinä hyvässä mielessä. Onnea että olet valinnut miehesi (ongelmaisen) lapsesi sijaan. Entä jos miehesi päättää nostaa kytkintä 20-v silikonibeiben kanssa? Alkais varmaan lapses siinä vaiheessa kelvata? Uskomatonta miten koiramaisen uskollisia ja oksettavan riippuvaisia osa teistä näyttää olevan kumppaneitanne kohtaan. Ja tarkotan tällä sitä, että tietenkin kunnioitusta ja rakkautta pitää olla mutta rajat jumalauta kaikella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso on minullekin tärkein. Lapsiin toki kohdistuu valtava suojelunhalu, mutta tiedostan, että he ovat minulla vain lainassa ja kohta jo rakentavat oman elämänsä.
Puoliso. Häntä rakastan ihmisenä, hän on paras ystäväni, rakastajani, kumppanini. Upea ihminen. Lapset ovat osa minua, ja tietysti rakastan heitä, mutta aivan eri tavalla. Lapset saattavat olla luonteiltaan sellaisia, joista en ihmisenä edes paljon pitäisi, jos eivät olisi minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena vastasin, että puoliso.
Sitten puoliso petti ja jätti 20 vuoden jälkeen. Ja nyt sanon, että lapset. Vaikka lainassahan lapsetkin vain ovat.
Minulla on nyt uusi puoliso, mutta silti vastaan että lapset tärkeämpiä. Koska puoliso pärjää ilman minua, mutta minun lapseni eivät pärjää ilman minua.
Käytännössä olen onneksi kuitenkin vuoroviikkoäiti. Vuoroviikoin on jompi kumpi tärkeämpi :-).
Lapset on minulle ykkönen. Siitä syystä, että he eivät tule toimeen ilman huoltajaansa, kun taas mies kyllä tulisi. Eli pakon edessä pitäisin lapset ja jättäisin miehen.
Asia toki muuttuu sitten kun lapset kasvavat niin isoksi että pärjäävät itsekseen. Silloin minullakin varmasti miehestä tulee se tärkein kaikissa asian merkityksissä. Mutta toistaiseksi, elämäni päätehtävä on huolehtia lapsista, miehen kanssa yhdessä tai vaikka yksin jos pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen elämän tärkeimmän ihmisen tulisi tietenkin olla hän itse! Kun priorisoit itsesi, voit hyvin ja jaksat kohdella muitakin hyvin. Ei kai naisten enää 2010-luvulla tarvitse laittaa perheettään itsensä edelle?
Lapset tietenkin,mun mielestä tähän ei edes ole mitään muuta oikeaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tietenkin. Minä ja mies ollaan ne lapset itse tehty tähän maailmaan, ja ollaan heistä vastuussa. Lapset ovat lainaa joo, ja lähtevät elämään omaa elämäänsä, se on ihan selvä, mutta ei poista sitä asiaa että rakastamme heitä aina, ja antaisimme henkemme heidän edestään, myös heidän lapsensa tulevat olemaan meille tärkeitä.
Kyllä me rakastamme toisiammekin, ei se ole pois lapsilta, eikä lasten rakastaminen meiltä. Aikaa toki on enemmän sitten toisellemme kun lapset ovat isompia, siihen ei mene montaa vuotta. Se kuuluu elämän kiertokulkuun että vanhat kuolee ja nuoret jää elämään, jos minun pitäisi pelastaa mieheni tai lapseni hengenvaarasta, pelastaisin tietysti lapseni, samoin tekisi mieheni.
Minä ihmettelen kyllä ihmistä joka omassa mahassaan kasvattaa lapsen, synnyttää sen, ja sitten ei välitäkään siitä, sellaisten olisi parempi olla tekemättä lapsia, ja keskittyä vaan toisiinsa.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:57"]
Jokaisen elämän tärkeimmän ihmisen tulisi tietenkin olla hän itse! Kun priorisoit itsesi, voit hyvin ja jaksat kohdella muitakin hyvin. Ei kai naisten enää 2010-luvulla tarvitse laittaa perheettään itsensä edelle?
[/quote]
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaa. Ei minun ainakaan ole koskaan tarvinnut mitenkään priorisoida itseäni. Minä vaan olen ja elän, enkä mieti kuka menee kenenkin edelle. Pikkulapsivaiheessa toki suurin osa energiasta menee perheeseen, mutta se on ollut itselleni hyvin antoisaa aikaa, antanut minullekin paljon eikä niin että se olisi ollut itseltäni pois.
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei niitä voi vertailla, mutta viimekädessä lapset tarvitsevat minua enemmän n. 20 vuoden ajan. Puolisosta voi halutessaan erota, lapsista ei...
musta on vähän hassua, kun on näitä "puoliso on tärkein" tyyppejä, jotka eroavat ja sitten otetaan uusi puoliso ja taas se puoliso on tärkein...että ei se sit ehkä ollutkaan tärkein, kun oli helposti heti korvattavissa... tällainen ei ole tärkeyttä, vaan riippuvuutta.
kun on perhe, ei ole kyse siitä, kuka on "tärkein" vaan kun lapsia on tehnyt, niistä on velvollisuus pitää ensisijaisesti huolta, heidän hyvinvointi on ykkönen. Aikuinen puolisoni osaa pitää huolta myös itse itsestään ja omien tarpeidensa riittävästä täyttymisestä.
Lapset. Heidän puolestaan antaisin henkeni, miehen en.
Musta olisi ainakin kamala tajuta, että kun olin lapsi, en olisi ollut äidilleni se tärkein,vaan että isäni olisi mennyt edelleni... Tottakai isäni on äidille tärkeä, mutta ei samalla tavalla.
Lapset tietysti ovat tärkeimmät asiat elämässä. Puoliso voi vaihtua, mutta lapset pysyy.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:02"]
ei niitä voi vertailla, mutta viimekädessä lapset tarvitsevat minua enemmän n. 20 vuoden ajan. Puolisosta voi halutessaan erota, lapsista ei...
musta on vähän hassua, kun on näitä "puoliso on tärkein" tyyppejä, jotka eroavat ja sitten otetaan uusi puoliso ja taas se puoliso on tärkein...että ei se sit ehkä ollutkaan tärkein, kun oli helposti heti korvattavissa... tällainen ei ole tärkeyttä, vaan riippuvuutta.
kun on perhe, ei ole kyse siitä, kuka on "tärkein" vaan kun lapsia on tehnyt, niistä on velvollisuus pitää ensisijaisesti huolta, heidän hyvinvointi on ykkönen. Aikuinen puolisoni osaa pitää huolta myös itse itsestään ja omien tarpeidensa riittävästä täyttymisestä.
[/quote]
täysin samaa mieltä
Ap, puoliso tietenkin. Voiko joku edes toisin ajatella?
Alue: Aihe vapaa
Hauskaa asennevammaisuutta taas. jos lapset ovat jollekin tärkeimpiä, niin heti siitä seuraa paniikkia ja ties mitä. Mun elämässäni asia menee niin, että todellakin ne lapset ovat lainassa, ja ykkösenä alkaa olla oma hyvinvointi- kun lapset olivat pieniä, heidän hyvinvointinsa oli ykkönen. lähes samalla viivalla ovat sitten lapset. heidän isänsä ei ole koskaan ollut mulle mikään prioriteetti, en tiedä johtuuko siitä, että olen kasvanut riitaisassa perheessä ja siten jotenkin sitoutumisvammainen. Sitoudun lapsiini tavalla jolla en ole koskaan sitoutunut yhteenkään mieheen. Mutta koska mulla on myös elämä, lasten itsenäistymisessä ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin. Ehkä en ole koskaan vielä kohdannut elämäni miestä, sillä lasten jälkeen on aina tullut työ. Paitsi nuorena jolloin kärsin läheisriippuvuudesta.