Puoliso vai lapset elämän ykkösprioriteettina?

Ihminen on eläin, ja eläin valitsee aina jälkeläisensä.

Lapset ovat laina, mutta puoliso ikuisesti rinnalla. En siis pidä puolisoa ja lapsia rinnastettavina. Ovat siis eri asia. Lapset ovat minun ja puolisoni yhteinen rakkauden kohde. Kun taas puolisoa rakastan naisena ja yksilönä. En laita kumpaakaan toisen edelle.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:09"]

 haluan heistä äkkiä eroon, ovat jo teineja ja odotan innolla, että muuttavat omaan kotiin ja yksi opiskelemaan. Haluan jo toteuttaa itseäni, haluan vapauden ja oman elämäni takaisin. En tosiaan ripustaudu lapsiin, toivon että hekään eivät minuun, enkä aio viettää jouluja heidän kanssaan.

[/quote]

Ihan pakko kysyä: 

Mikä sinua on estänyt toteuttamasta itseäsi tähän asti? Miksi koet, että sinulla ei ole omaa elämää lasten kanssa? (Itse taas koen, että lapset ovat olleet osa elämääni, mutta vain osa sitä. Eivät koko elämä. Olen tehnyt omia juttujani ja nauttinut niistä, vaikka minulla onkin perhe.) 

Ja miksi et halua viettää jouluja lastesi kanssa tulevaisuudessa? 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:12"]

Lapset ovat laina, mutta puoliso ikuisesti rinnalla. En siis pidä puolisoa ja lapsia rinnastettavina. Ovat siis eri asia. Lapset ovat minun ja puolisoni yhteinen rakkauden kohde. Kun taas puolisoa rakastan naisena ja yksilönä. En laita kumpaakaan toisen edelle.

[/quote]

Kyllä kaiken voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Mietit vain, kenet pelastat hukkumasta jos pystyt pelastamaan vain jomman kumman - miehesi vai lapsesi. 

Lapset. Rakkaus lapsiin on ehdotonta. Rakkaus puolisoa kohtaan ei ole. Jos mies pettää, alkaa ryyppäämään, alkaa väkivaltaiseksi tai muutoin vain muuttuu ihmisenä, säilyykö rakkaus? Aina ja ikuisesti? Ei.

Minun ykkösprioriteetti on lapset.

oon järkyttyny näistä "antaisin henkeni puolisoni edestä" ja "hän on tärkeämpi kuin lapset" ?! oon itse lapseton, mutta oon järkyttyny että noinko te ajattelette? Lapset on osa sua, ja sun elämää kuolemaan saakka. Puoliso voi vaihtua tunnin päästä, huomenna, vuoden päästä, samallailla se on "lainaa" niinkun lapsetkin. Jotenkin kuulostaa ja tulee aika semmonen "ripustautuva miehessään riippuva mamma " kuva noista puoliso on tärkeämpi kuin lapset kommenteista. Huhhuh

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:05"]

Musta olisi ainakin kamala tajuta, että  kun olin lapsi, en olisi ollut äidilleni se tärkein,vaan että isäni olisi mennyt edelleni...

[/quote]

Ei kuulosta oikein aikuisen puheelta. Oletko vieläkin avuton lapsi, jolle ei riitä vanhemman rakkaus vaan ainoastaan jakamaton ykkössija äidin elämässä?

*köh*narsismia*köh*

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:49"]

No miten se käytännössä näkyy, että miehesi on ykkösprioriteetti? Huolehdit hänelle ruoan pöytään ekana ja sitten vasta lapsille. Toteutat miehen toiveet eka ja sitten lasten? Vai miten?

[/quote]

Ei se varmaan käytännössä niin näykään kuin asenteessa ja ajatuksissa. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän asioita on tietysti tehty heidän tahtiinsa. Se, että mies on lapsia tärkeämpi merkitsee minulle lähinnä sitä, että minä ja mieheni olemme tämän perheen ydin. Tämä ydin on pysyvä ja järkkymätön. (Siis ihan realiteetit toki huomioon ottaen) Sen ytimen ympärillä ovat lapset. Meidän perheessä ei olla koko ajan eletty lasten ehdoilla vaan lapset ovat olleet ikään kuin tärkeä osa meidän elämäämme, emme elä heitä varten. Lapset ovat varttuneet rakkauden täytteisessä perheessä ja nyt nuorina aikuisina he ovat rakentaneet omat pitkäaikaiset parisuhteensa. Meillä on hyvät ja lämpimät välit lapsiin ja lapsenlapseen. 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:20"]

Lapset on osa sua, ja sun elämää kuolemaan saakka.

[/quote]

Lapset eivät ole osa vanhempiaan. Karmiva ajatuskin. Mörkömammoja tulee heistä, jotka noin ajattelevat.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:09"]

 haluan heistä äkkiä eroon, ovat jo teineja ja odotan innolla, että muuttavat omaan kotiin ja yksi opiskelemaan. Haluan jo toteuttaa itseäni, haluan vapauden ja oman elämäni takaisin. En tosiaan ripustaudu lapsiin, toivon että hekään eivät minuun, enkä aio viettää jouluja heidän kanssaan.

[/quote]

Ihan pakko kysyä: 

Mikä sinua on estänyt toteuttamasta itseäsi tähän asti? Miksi koet, että sinulla ei ole omaa elämää lasten kanssa? (Itse taas koen, että lapset ovat olleet osa elämääni, mutta vain osa sitä. Eivät koko elämä. Olen tehnyt omia juttujani ja nauttinut niistä, vaikka minulla onkin perhe.) 

Ja miksi et halua viettää jouluja lastesi kanssa tulevaisuudessa? 

[/quote]

Kaikki pienet jutut: en jaksa enää huolehtia pääsevätkö ammattiin, koulutukseen, opintolainaa, joutuvatko raiskatuksi yöbileissä. Syövätkö kasviksia, kuka laittaa ruuan, tuleeko hyvät numerot, miten pärjäävät kun eivät suostu lähtemään mökille ja jäävät kotiin jne. Haluan että he ovat omillaan ja aikuisia ja turvaavat johonkin muuhun, kuin minuun. Haluan olla yksin. Ja haluan, että kun tulen töistä kotiin, siellä on hiljaista, minun ei tarvitse puhua kenellekään ja alkaa laittamaan ruokaa. Mies on olemassa, mutta hän ei häiritse minua, vaan käy esim. lenkillä ja voimme olla eri huoneissa silloin kun haluan olla yksin. Haluan myös oman huoneen ja nyt kun tytär muuttaa opiskelemaan, niin otan hänen huoneen. Tarvitsen hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Niin monta vuotta olen kestänyt tätä suurperheen sosiaalisuutta. Ei enää yhtään. No, vähän vielä käytännössä, mutta ei kauaa.

Joulut... aah, haluaisin nauttia yksinäisestä joulusta (toivon että mies on jouluna töissä). Heti jos on perhejoulu, niin se on aikataulutettua. Millon ateria, sauna, lahjat, haudat, tv... haluan vain maleksia ja löhöillä ja syödä suklaata ja kuunnella joululauluja. Yksin.

Lapsi tietenkin. Rakkaus lastani kohtaan on toki erilaista kuin rakkaus miestäni kohtaan joten en ymmärrä syytä vertailla niitä. Mutta pelastaisi lapseni ensin ja niin tekisi miehenikin.

Me rakastamme toisiamme ja olemme siksi yhdessä. Tätä lasta rakastamme enemmän kuin itseämme ja toisiamme ja se on minusta normaalia. Olkoon vain "lainaa" , tulen silti aina olemaan hänen äitinsä ja ajattelemaan hänen parastaan jopa kun on lentänyt pesästä. Miten ihmeessä olette jotkut mennyt vielä tekemään useampia lapsia kun sitoutuminen ja kiinnostus on tuota luokkaa? Ihan puistosta jotkut vastauksista.

Puoliso menee edelle. Olen hänen kanssaan ollut yli kymmenen vuotta ennen lasten tulemista perheeseemme, enkä ole hänestä luopumassa. Lapset ovat lainaa.

Yksi lapsistamme meinasi erityistarpeidensa ja käytösongelmiensa vuoksi repiä perheemme kahtia, joten muutti muualle. Minun ja mieheni väliin ei tule kukaan, piste.

Koira, lapset ja sitten puoliso.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:20"]

Lapset on osa sua, ja sun elämää kuolemaan saakka.

[/quote]

Lapset eivät ole osa vanhempiaan. Karmiva ajatuskin. Mörkömammoja tulee heistä, jotka noin ajattelevat.

[/quote]

Jo meidän 1-vuotias ymmärtää olevansa erillinen olento äidistään...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 13:09"]

 haluan heistä äkkiä eroon, ovat jo teineja ja odotan innolla, että muuttavat omaan kotiin ja yksi opiskelemaan. Haluan jo toteuttaa itseäni, haluan vapauden ja oman elämäni takaisin. En tosiaan ripustaudu lapsiin, toivon että hekään eivät minuun, enkä aio viettää jouluja heidän kanssaan.

[/quote]

Ihan pakko kysyä: 

Mikä sinua on estänyt toteuttamasta itseäsi tähän asti? Miksi koet, että sinulla ei ole omaa elämää lasten kanssa? (Itse taas koen, että lapset ovat olleet osa elämääni, mutta vain osa sitä. Eivät koko elämä. Olen tehnyt omia juttujani ja nauttinut niistä, vaikka minulla onkin perhe.) 

Ja miksi et halua viettää jouluja lastesi kanssa tulevaisuudessa? 

[/quote]

Kaikki pienet jutut: en jaksa enää huolehtia pääsevätkö ammattiin, koulutukseen, opintolainaa, joutuvatko raiskatuksi yöbileissä. Syövätkö kasviksia, kuka laittaa ruuan, tuleeko hyvät numerot, miten pärjäävät kun eivät suostu lähtemään mökille ja jäävät kotiin jne. Haluan että he ovat omillaan ja aikuisia ja turvaavat johonkin muuhun, kuin minuun. Haluan olla yksin. Ja haluan, että kun tulen töistä kotiin, siellä on hiljaista, minun ei tarvitse puhua kenellekään ja alkaa laittamaan ruokaa. Mies on olemassa, mutta hän ei häiritse minua, vaan käy esim. lenkillä ja voimme olla eri huoneissa silloin kun haluan olla yksin. Haluan myös oman huoneen ja nyt kun tytär muuttaa opiskelemaan, niin otan hänen huoneen. Tarvitsen hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Niin monta vuotta olen kestänyt tätä suurperheen sosiaalisuutta. Ei enää yhtään. No, vähän vielä käytännössä, mutta ei kauaa.

Joulut... aah, haluaisin nauttia yksinäisestä joulusta (toivon että mies on jouluna töissä). Heti jos on perhejoulu, niin se on aikataulutettua. Millon ateria, sauna, lahjat, haudat, tv... haluan vain maleksia ja löhöillä ja syödä suklaata ja kuunnella joululauluja. Yksin.

[/quote]

Juuri tuosta haaveilen itsekin, yksin olemisesta ja rauhasta. En ole mikään sosiaalinen ihminen, joten siinä mielessä perhe-elämä on  haastavaa. Miehen kanssa oleminen puolestaan on vähän sama asia kuin olisi yksin. Ja sille sentään voi sanoa, että voitko poistua viereiseen huoneeseen, haluan olla rauhassa. 

Ja siis minulle on tärkeintä lapset :)

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:43"]

Vanhempi serkkuni antoi naimisiin mennessämme mulle neuvon jonka arvon olen alkanut vasta nyt tajuta:

Lapset, kaunis koti, hyvä työpaikka jne. on kaikki vain plussaa elämässä, mutta toisenne ja parisuhde on aina tärkein. Sen takia te hankitte lapsia, että rakastatte toisianne. Sen takia teillä on koti, että haluatte olla yhdessä ja rakastatte toisianne.

[/quote]

Jotenkin idyllistä. En usko, että lapsia hankitaan, koska rakastetaan toista vaan ihan puhtaasti siinä on syynä biologinen tarve. On vain plussaa, että on löytänyt miehen, jonka kanssa niitä lapsia on hyvä tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 12:30"]

Kun lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois kotoa niin sitten taas puoliso voi olla ykkönen vaikka toki aikuiset lapset ja mahdolliset lapsenlapset säilyy toivottavasti läheisinä ja rakkaina.

[/quote]

Just aamulla töihin mennessä puhuin melkein tunnin sukulaisnaisen kanssa. Hänelle lapset ovat aina olleet tärkeintä maailmassa. Nyt kun kuopuskin on muuttamassa toiselle paikakkunnalle, hän on aivan paniikissa. Miehen kanssa ei kuulemma ole mitään yhteistä, ei edes mitään puhuttavaa, ovat vain kämppiksiä. No, en ihmettele, koska tämä pari ei ole käynyt yhtään kertaa lasten syntymän jälkeen kaksin missään. 

Puoliso ei ole mikään heittopussi, joka laitetaan sivuun vuosikauksiksi ja nostetaan taas ykköspaikalle, kun lapset lähtee kotoa. 

[/quote]

Ja tämä on oletusarvoisesti aina naisen vika? Luuletko, etteivät miehet osaa priorisoida työtä, kavereita, harrastuksia... kaikkea mahdollista sekä vaimon että lasten edelle? Onko ihme, jos joku nainen priorisoi lapset miehen edelle, jos näkee että ne lapset ovat omassa tilanteessa ainoa ihmissuhde, johon kannattaa panostaa? Voi kysyä, miksi kää roikkumaan huonoon suhteeseen. Ehkä joidenkin pienten taloudellisten tai muiden käytännön etujen vuoksi. Olkaa onnellisia, jos teillä itsellänne on hyvä parisuhde, johon kannattaa panostaa eli tiedätte että jos te itse teette oman osuutenne niin mies antaa jotain takaisin omasta puolestaan. Kaikkien suhde ei parane sillä, että nainen yksin yrittää jotain kahdenkeskistä miehen kanssa, jos miestä ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:50"]

Minua ihmetyttää kun jotkut tuntuvat pitävän lapsia elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. Minulle puoliso on ja tulee aina olemaan se rakkain ja tärkein ihminen. Vasta hänen jälkeensä tulisivat lapset, lapsuuden perhe ja ystävät. Lapset kasvavat ja muuttavat pois, mutta vain puolison kanssa on tehty rakkausliitto eli sovittu rakastaa toista kunnes kuolema erottaa.

[/quote]

Puoliso+lapset=perhe. Ei siinä mtn ykkös tai kakkospaikkoja jaella,omituinen kysymys!

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 11:53"]Puoliso on minullekin tärkein. Lapsiin toki kohdistuu valtava suojelunhalu, mutta tiedostan, että he ovat minulla vain lainassa ja kohta jo rakentavat oman elämänsä.

[/quote]mä en todellakaan ajattele lapsia niin , että ne lahtee kohta pois kodista! Mitäs jos ei lähe? Oma lapseni on oma vertani, miestä rakastan ihan eri tavalla. Mä käyn vanhemmilla joka päivä, en pysty elämään Ilman niitä vaikka mulla onkin jo oma perhe. me ollaan niin tiivisti yhdessä, kaikki juhlat ja surupäivät.