Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kaivataan!!!
24.04.2014 |
Hei,
olen 33-vuotias nainen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta. Olen akateemisesti koulutettu, minulla on vakituinen ja vakaa työpaikka. On omistusasunnot ja autokin maksettu. Kaikki on hyvin. Oikein hyvin.
Silti tätä onnea jollain tapaa varjostaa jokin. Vapaaehtoinen lapsettomuus. En tiedä onko se virhe olla tekemättä lapsia. Olen vuosia jo ajatellut, että teen lapsia sitten kun "aika on kypsä". Nyt se olisi, eikä minullakaan niitä hedelmällisiä vuosia ole enää juurikaan jäljellä.
Ajatus siitä, että saisimme lapsen tuntuu todella...epämiellyttävältä. Katson ystävieni arkea lasten kanssa. Ei kiinnosta moinen elämä pätkääkään. En jaksa sitä meteliä, sotkemista, huutamista, ystävien valittamista, kun on niin raskasta ja miehen kanssa tulee riitaa. En halua mammaantua, lihoa, pyöriä paskaisissa vaatteissa ja postittaa facebookia täyteen vauvakuvia. Haluan nauttia elämästäni, käydä matkoilla, ravintoloissa, konserteissa, juoda kesäpäivänä kuohuviiniä meren rannalla. Haluan pystyä käymään harrastuksissani, työmatkoilla. Vai onko se lapsi niin tärkeä, että sen vuoksia haluaa tehdä kaikki uhraukset eivätkä ne uhraukset enää tuntuisi uhrauksilta?
Te naiset, jotka olette jättäneet lapset tekemättä, kadutteko ratkaisua? Ja te naiset, jotka olette lapset tehneet, kadutteko ratkaisua?
Kommentit (5)
Nauti elämästäsi, elä puolisosi kanssa! Lasten tekeminen ei ole se elämän tärkein asia. Jos vielä voisin vaikuttaa, niin olisin jättänyt lapset tekemättä. Ei tämä ole minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän elämä muuttuu lasten jälkeen ja on välillä toivottomia hetkiä. Mutta oma lapsi on aina oma ja siihen asennoituu. Oma lapsi on rakas.
Kyllähän elämä muuttuu lasten jälkeen ja on välillä toivottomia hetkiä. Mutta oma lapsi on aina oma ja siihen asennoituu. Oma lapsi on rakas.
mulla on lapsi, en ole lihonut enkä kulje paskasissa vaatteissa. Meikkaan ja laitan hiukset joka aamu. En valita että on raskasta ja riitaannun miehen kanssa, yhtälailla riidellään kun ennen lastakin. Toki lasten hankinta tai hankkimatta jättäminen on jokaisen oma päätös, mutta älä pelkää noita asioita, joita luettelit.
Mua on ainakin kehuttu, että näytän aina hyvin pirteeltä, en vauvan äidiltä. Siltä musta tuntuukin :)
oot niin itsekäs ja täynnä ittiäs ettei kannata alkaa tekemään lapsia. kukaan normaali ei kadu lasten tekoa.