Lue keskustelun säännöt.
te joiden kumppani on ollut itsetuhoinen: miten suhtaudutte siihen?
14.04.2014 |
mua huolestuttaa ihan kamalasti, että olen pilannut viiltelyllä lopullisesti kroppani. olen saanut apua syömis- ja itsetuhoisuusongelmiini, ja nyt päällimäinen huoli on että en ehkä voi koskaan saada lapsia ja että kukaan mies tai nainen ei enään huoli minua arpieni takia. tai kukaan ei varmaan voi pitää mun kroppaa enään viehättävänä. vaikken mä ole kokonaan arpien peitossa, on mulla arpia nilkoissa, kummassaki lantiossa, yks kädessä, muutama reidessä. oon 17 (tiedän, aika nuori vielä...) enkä ole koskaan seurustellut eikä kukaan muu kuin perhe oo sanonu mua esm. kauniiksi. oon ollu aika yksin ja en haluais viettää näin mun koko loppu elämää.
onko teillä tästä kokemusta? voisitteko te pitää ihmistä viehättävänä, joka on ollut itsetuhoinen? onko kumppaninne ollut joskus itsetuhoinen? äääh ahdistaa D--:
Kommentit (6)
Itsetuhoisuudesta minulla ei ole kokemusta, mutta muuten huolesi kuulostavat tosi tyypillisiltä ikäiseksesi. Tosi monet 17-vuotiaat ovat epävarmoja ulkonäöstään ja pelkäävät, etteivät koskaan löydä kumppania. Iän myötä sitten huomaa, ettei se ulkonäkö eikä edes arvet ole pääasia elämänkumppania etsittäessä. Minullakin on muista syistä kuin viiltelystä johtuvia rumentavia arpia ja olen muutenkin kaukana täydellisestä, mutta eipä se miestäni tunnu haittaavan. Koeta antaa elämän kantaa, keskity hyviin asioihin ja jatka avun hakemista aina kun koet olevasi sen tarpeessa. Parisuhdeasiat voivat hyvinkin järjestyä lähes itsestään myöhemmin, kunhan pidät silmäsi ja sydämesi auki esimerkiksi opiskelupaikassa ja harrastusporukoissa. Lastensaantiakin on aika turha huolehtia etukäteen, murehtiminen ei sitä ainakaan edistä. Yrität sitten kun on sen aika ja haet tarvittaessa apua, jos ei omin keinoin onnistu.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nuori aikuinen, joka ei myöskään koskaan ole seurustellut ja jolla on arpia. Tietty ne kerää katseita ja kysymyksiä, mut en usko et ne olis mikään este parisuhteelle. Kumppani saattaa vaan pelätä, että lipsut tekemään itsetuhosuuksia.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 21:44"]Oon nuori aikuinen, joka ei myöskään koskaan ole seurustellut ja jolla on arpia. Tietty ne kerää katseita ja kysymyksiä, mut en usko et ne olis mikään este parisuhteelle. Kumppani saattaa vaan pelätä, että lipsut tekemään itsetuhosuuksia.
[/quote]
mua pelottaa että näytän muiden silmissä vastenmieliseltä näiden arpien takia.. eihän nää kivan näkösiä ole. välillä mietin et miks kukaan olis munlaisen ihmisen kanssa, ku on mahdollista saada joku normaali ja tasapainoinen ihminen :/
Sun arvet ovat osa sua, osa sun tarinaa. Jos joku sut niiden takia hylkäisi, ei sen tyypin kanssa olisi mitään todellista tullut varmaan muutenkaan. Vanhat arvet vaalenee ajan kuluessa, tulee uusia arpia, kolhuja, ryppyjä. Se on elämää.
Parisuhteen kannalta on paljon tärkeämpää antaa niiden sisäisten arpien parantua, tai ainakin hoitaa niitä parhaansa mukaan. Ulkoisilla arvilla ei ole niin väliä, kunhan parisuhteeseen ryhtyessäsi olet "tarpeeksi" hyvässä kunnossa ettei rakkaussuhteesta tule hoitosuhdetta.
Itsellä on kädet täynnä arpia ja rankkoja kokemuksia takana. Nyt elämä hymyilee ja vierellä on rakas aviomies. Kaikkea hyvää sulle!
Älä huoli, olet vielä nuori.