Lue keskustelun säännöt.
Jaahas, taas haistan ongelmien saapumista äitini suhteen
25.01.2006 |
mikä yllätys...
Luulin että eka lapsenlapsi oli sen hurahtaneisuuden huippu, mutta näköjään toinen vain pahentaa menoa.
Tänään alkoi puhumaan, miten aikoo hommata pinnasängyt ja hoitopöydät heille kotiin, että voimme heti tuoda tämän tulokkaan heille hoitoon, jotta saamme synnytyksen jälkeen levätä ja viettää " laatuaikaa" miehen kanssa. (Hetkinen, mihinkäs tuo esikoinen olisi tarkoitus sitten laittaa????)...
Jäin taas vähän haavi auki mamman höpinöistä, enkä tajunnut heti edes kommentoida asiaan... Aloinpa vaan ajatella hiljaa itsekseni, että karu pudotus arkeen taitaa äitiäni taas odottaa... Mulla ei ainakaan ole aikomusta roudata pikkuistani suoraan synnäriltäni mihinkään mummolaan, enkä esikoisestanikaan " eroon halua" ...
Huoh... Näin meillä. Vinksahtanut mikä vinksahtanut. Tiedossa jälleen huutoa, valitusta, vihanpitoa, melskausta, marttyrimäistä herneenvetäisyä sieraimiin... Mitä uutta kysyn vaan. On se rankkaa, kun noita " keskenkasvuisia" on suvussa keskimääräistä enemmän... Että pitäis tätäkin vielä jaksaa...
Kommentit (3)
Eikai kukaan ehdota vauvan tuomista hoitoon heti synnytyksen jälkeen? Voihan sitä apua antaa myös kotiin jos äiti ja isi haluaa levätä. Kaikenlaista. Meillä äiti elää jotain ihmeellistä viidenkympin villitystä ja on välillä tosi outo. Ihmeellisiä viurahduksia, esim. ostaa yhtäkkiä jotain tosi kallista tai tilaa keittiörempan kysymättä isältä. Isä-parka!
Tuleekohan meistä ihan hulluja naisia? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta te ette tiedä millaista se on meidän äidin kanssa... Sillä menee välillä vähän LIIAN LUJAA... ja sitten menee toiseen äärilaitaan ja pitää kuukausia vihanpitoa, jostain mistä ottaa nokkiinsa... Näitä samoja asioita väännettiin jo esikoisen syntymän aikaan, mutta nyt tuntuu että se puhaltaa tuplasti tukka putkella... KATO KUN EN AINA JAKSAISI TÄTÄ menoa, ihan oikeesti hengästyttää...
joka on onnellinen lapsenlapsistaan. Ole onnellinen