Itseni ikäinen äitipuoli...

... pilasi suhteeni isääni. Nainen nalkuttaa ja valittaa kaikesta. Ei edes moikkaa kun käyn kylässä, murjottaa yleensä. Asuvat minun lapsuudenkodissani, josta on tullut suoraan sanottuna kaatopaikka. Tuntuu surulliselta nähdä entinen ihana koti sellaisessa kunnossa.

Lisäksi ei-mitenkään-eläinystävä-isäni ja hän hankkivat kaksi kissaa, joille olen todella allerginen. En tästäkään syystä voi pitkiä aikoja kyläillä heillä, sillä kirjaimellisesti tukehdun.

Isäni kaikki rahat taitavat mennä naisen harrastelutoimintaan, nainen itse on työtön, kai jollain kurssilla käy.

He menivät jopa minulta ja veljeltäni, samoin isäni vanhemmilta, salaa naimisiin.

Olen aikuinen, kiitos luojalle siitä, mutta silti tuntuu kamalalta, että oma isä laittaa lapsellisen minunikäiseni naisen omien lastensa edelle. Isäni ei edes soittele minulle enää niin kuin ennen.

Piste iin päälle: nainen on thaimaalainen. Ymmärtää suomea, muttei puhu.

Haukkunut Suomen ja suomalaiset monet kerrat, myös suomalaisen ruoan, ja joulupäivällisillä onkin kiva koko suvun kesken ihmetellä kuin lapsen ensisanoja, kun tämä äitipuoleni suuressa ylhäisyydessään "alentuu" syömään vaikkapa isoäitini laittamaa lohta. Kiusallista kun kaikki tuijottavat ja odottavat, että no maittoikos se surkea mauton suomalainen paskaruoka tälle "prinsessalle" ja hirveä riemu ja ihastelu kun nainen toteaa sen olevan ok. Hohhoijjaa.

Kertokaa omia kokemuksianne. Olen koittanut olla tosi kontaktiaottava, ystävällinen ja heittää läppää jnejne., mutta aika turhaa yritystä. Ei meidän suhteet ole kovinkaan siitä lämmenneet. Veljeni ei jaksa edes yrittää... Ärsyttää isäni itsekkyys ja naisen veemäinen asennoituminen kaikkeen, pilannut jopa yhden minulle tärkeän reissun isäni kanssa KARKAAMALLA kesken kaiken suutuspäissään, vieraassa maassa.

Tuntuu sydäntäsärkevältä kun tuntuu kuin oma isä olisikin ihan toinen ihminen kuin on luullut...