Muskarit, kerhot, mikä äitiyden mitta niissä ravaaminen on?

No minusta ne ovat tosi hyvä juttu, koska Suomessa ollaan kummallisesti omissa poteroissaan, ei kotiäiti juuri voi mennä naapurin mummelin luokse kahville tai jäädä puhua turisemaan lähilihakaupassa tms. Itselläni eniten tökki kerhoissa ne ongelmakeskustelut, joissa ruodittiin asiantuntijan voimin jokaisen ongelmia, ja jos oli sitä mieltä, että lähtökohtaisesti on kivaa hoitaa omia lapsia, katsottiin vinoon. Ei siellä kotonakaan ole pakko seinien kaatua päälle ja masentua. Mutta koska muitakaan sos. kontakteja ei juuri ollut, kerhot oli ihan kivoja. Nyt olen isompien lasten kotiäiti ja kaipaan noita kontakteja paljon.

Muskarissa on kiva

Pöh. Minä vein esikoisen muskariin koska hän nautti siitä. On nyt ammattimuusikko.

Mihin mun (2.) kirjoituksesta hävis loput :(. Mut siel on siis kivaa, muskarissa, aikuisellakin :)

Ihan tuulettumisen ja virikkeiden takia kävimme. Ei minkään täydellisyyden. Ihan yhtä hyvin voi toimia toisinkin. Äiti voi olla monella tavalla. 

No, molemmat lapseni ovat erittäin musikaalisia. Siksi he halusivat muskariin.

En ole käynyt enkä käy, ei kiinnosta pätkääkään! Isovanhemmat on tykänneet käyttää jossain, on sopinut hyvin mulle :)

Mikä juttu tämä kerhojen tmv. yhdistäminen täydelliseen äitiyteen on? Mä käyn perhekerhossa, koska 1) asumme haja-asutusalueella, joten lapsellamme ei ole jatkuvasti lapsiseuraa esim. leikkipuistossa ja 2) musta on kiva käydä siellä.

Kyllähän niistä kerhoista on täydellisyys kaukana, ja siksi niissä onkin niin kiva käydä. Näkee vähän muitakin samassa elämäntilanteessa olevia, eikä vaan netin keskustelupalstojen perusteella kuvittele, miten muut vauvansa hoitaa.

Ei ole koskaan tullut mieleen että kerhossa käyminen jotenkin mittaisi äitiyttä. Tosin mulle se passais, jos täydellisen äidin tittelin sais tosiaan niin helposti että jossain nuorisotilan sohvalla istuu ja juo kahvia, syö mariekeksiä ja katsoo kun vauvat öhisee viltin päällä. :D

En ole käynyt koskaan missään vauvakerhoissa, ei ole mun juttu. Ihan hyvä äiti silti olen.

Käytiin kotiäitivaiheessa 2-5 erilaisessa paikassa viikoittain (muskari, kerho, perhekahvila). Eipä tullut mieleen, että olisin sen takia parempi äiti kuin sellainen, joka ei missään käy.

Kävin esikoisen kanssa äiti-lapsijumpassa. Useimmat äideistä olivat käyneet siellä aiemmin, lapseni oli nuorin.

Jumpan aikana juttelivat kovaan ääneen kuulumisiaan... käytiin lomalla dubaissa oli niiiiin ihanaa vaikka ollaankin käyty siellä jo monta kertaa, joo meidän pieninkin jo meni tosi hyvin lentokoneessa kun käytiin jossain kalliilta kuulostavassa paikassa, meidän mieskin osti taas uuden auton vaikka vanhakin oli vasta kaksi vuotta vanha, meidän isäntä taas plaa plaa..

Tuonkin olisi vielä kestänyt mutta ärsytti se että omaa lasta tyrkättiin koko ajan muiden huomion kohteeksi ja varsinkin ohjaajan olisi koko ajan pitänyt huomioida juuri nyt tämä meidän ihana pirkkapekka kun on niin taitava ja muita edellä...

Perusteletko aloitustasi? Ymmärrän toki jos et itse tykkää kerhoilla, mutta miksi muiden kerhoilu ärsyttää?

Me käymme kerhoissa ja muskareissa lähes päivittäin ja ei niissä marttyyri/suorittajaäitejä näy, vaan sellaisia perheitä, joissa sekä lapsi että äiti kokevat saavansa siitä jotain. Me käymme niissä siksi, että lapselle on siellä leikkiseuraa ja minulle juttuseuraa. Minulla ei ole paljoa mammakavereita, joten tylsistyisimme taaperon kanssa kotona jos emme kävisi muualla kuin pihan hiekkalaatikolla tai lähipuistossa.

Suurin osa esim. kaupungin ja seurakunnan vauva/taaperokerhoistahan on nimenomaan tukimuotoja perheille. Halutaan tarjota paikkoja, joihin on helppo lähteä lapsen kanssa, jotta ihmiset eivät masennu koteihinsa sekä auttaa alueen lapsiperheitä verkostumaan. On aivan loistavaa, että sellaista on tarjolla!

Kävin hoitovapaalla melkein joka päivä avoimessa päiväkodissa turinoimassa muiden koti-isien kanssa ihan vain omaksi ilokseni. Mikään isyyden mitta se ei ollut. Äitiyshommista en osaa sanoa :)

Kun vauva oli ihan pieni, yksi viikon kohokohdista oli sellainen kerho, jossa vauvat köllöttelivät matolla ja äideille oli tarjolla kahvit ja voileivät ja ohjaajat auttoivat tarvittaessa vauvanhoidossa, jotta äiti sai vähän hengähtää, jutella muiden äitien kanssa ja nauttia päiväkahvinsa rauhassa. Kuulostaako suorittamiselta?

Välillä jotkut kouhottaa "mihin vauva tarvitsee harrastuksia?". No, ei se vauva tarvitsekaan, mutta äidille se voi olla ihan kivaa ja jos äiti saa tukea jaksamiseensa ja virkistystä, siitä hyötyy myös vauva.

Ei varmaankaan ole mikää äitiyden mitta. Mutta onko se, että viettää kaikki päivät kotona lapsi jaloissa pyykäten ja siivoten?  Minun anoppi kyseli, miten saan kotityöt tehtyä kun käymme kaikki päivät lapsen kanssa erilaisissa kerhoissa ;) Käydään ihan vaan siksi, että tykkäämme sosiaalisista kontakteista. Yhdessä kerhossa on plussana myös se, että voi mennä valmiiseen aamupalapöytään.

Teille joita jännittää mennä perhekahvilaan; ei kannata miettiä niin hirveästi etukäteen millaista siellä on. Koska ensinnäkään sitä ei voi tietää, mutta toisekseen lähes jokaisessa perhekahvilassa pitää käydä muutama kerta ennen kuin alkaa hoksata millainen fiilis siellä on. Ei kannata ajatella, että siellä on joku ydinporukka joka ei halua sinne uusia ihmisiä, vaan reippaasti vaan ottaa kontaktia ja katsoa synkkaako jonkun kanssa. Se kuitenkin vie tässä suomalaisessa kulttuurissa useamman kerran, ennen kuin ihmiset vähän rentoutuvat ja avautuvat. Äitipiirit eivät koskaan ole niin tiiviitä ja staattisia miltä ne ulospäin näyttävät. Aina joku palaa töihin, joku toinen äitiyslomalle, joku muuttaa jne. Niissä tulee aina jossain vaiheessa, ainakin isommissa kaupungeissa, tilaa uusille kavereille. Sinnikkäästi vaan mukana, niin tiiveinkin klikki kyllä jossain vaiheessa purkautuu. Jos siis kaipaa juuri näiden ihmisten seuraan.

Jos äiti kaipaa juttuseuraa niin jotenkin on positiivisempi olo sen jälkeen jos on käynyt perhekahvilassa juttelemassa muiden äitien kanssa irl kuin jos on saman ajan käyttänyt keskusteluun täällä av:lla.

Mä olen käynyt siksi, että mulle sopii se, että näen myös muita aikuisia ja saan vertaistukea. Mä uskon, että myös lapsi hyötyy jo vauvasta asti siitä, että on muitakin ihmisiä kuin omat vanhemmat ympärillä mutta sinänsä kerhoja ja harrastuksia ei tarvita eivätkä ole mitään pätemistä. Meidän elämässä vain ne ovat olleet aika hyvä tapa turvata tätä ja saada myös ystäviä. Itse olen lastenkulttuurifriikki niin viihdyn itse hyvin lasten(kulttuuri)menoissa.

Oma kokemukseni (sekä seuraamalla esimerkiksi oman lähipuiston meininkiä että töistä sosiaalialalta) on se, että aktiiviset vanhemmat harrastavat lastensa kanssa ja usein esim. kerhot ja harrastukset kertovat positiivista vanhemmuudesta. Poikkeuksia on kuitenkin suuntaan jos toiseenkin.

Eli mielestäni saa käydä kerhoissa yms. mutta ei ole pakko, tärkeintä on hoitaa lapsensa hyvin ja tarjota heille myös jotain virikkeitä.

Mitä siellä perhekahvilassa ees tapahtuu? Viittiikö sinne mennä esikoisen 1,5 vuotta kanssa ja vauvan? Pienessä kunnassa ainoa toiminta ja ahistaa mennä jos onkin kovin sisäänpäin kääntynyttä