Vakavissani kysyn - jaksaako miehesi autossa kun sinä ajat?
Meillä on levottoman oloinen. Ei pelkää minun kyydissäni, vaan on kuulemman vain tylsää istua vieressä. Ei kuitenkaan pysty lukemaan autossa vaikka lukee paljon ja radio ei riitä. Olen siis ihan tosissani, tämä ei ole noita "mies kuin lapsi" -leikkejä. Ajaisin enemmän, mutta en jaksa miehen tylsistymistä ja levottomana heilumista. Lyhyillä matkoilla ei valita.
Kommentit (12)
Hyvin jaksaa, kun häntä ei pahemmin kiinnosta ajaminen. Joudunkin melkein aina kuskiksi.
Minäkin mielummin ajan kuin vain olen, aika kuluu paremmin. Valitettavasti vaan mies on meillä päättänyt olla se joka on koko ajan ratissa.
Mies ajaa aina, varsinkin pidemmät matkat, hänellä on ollut kortti kauemman kuin minulla, ja aluksi kun mulla oli ollut kortti vähän aikaa, tuntui että mies on turvallisempi kuski, siitä on jo toista kymmentä vuotta kun minä sain kortin, miehellä on ollut jo kai pian 30 vuotta.
Jaksaa, itse asiassa nauttii mun kyydissä olosta, sen mielestä on jotenkin seksikästä kun mä ajan autoa. Menee suorastaan hiplailuksi jos ei ole lapset kyydissä. Laita lyhyt hame ja stay upit ens kerralla niin kyllä jaksaa mies istua autossa.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:44"]
Jaksaa, itse asiassa nauttii mun kyydissä olosta, sen mielestä on jotenkin seksikästä kun mä ajan autoa. Menee suorastaan hiplailuksi jos ei ole lapset kyydissä. Laita lyhyt hame ja stay upit ens kerralla niin kyllä jaksaa mies istua autossa.
[/quote]
Tuohan onkin turvallinen vinkki.
Meillä mä en jaksa miestä, jos se istuu vieressä. Tuntuu, että mies tarkkailee koko ajan mun ajoani ja huomauttaa jokaisesta virheestä tai liian kovalla vauhdilla ajetusta töyssystä. Nämä "rikkeet" eivät siis liity turvallisuuteen vaan auton naarmuuntumiseen tai pohjan raapaisuihin tai ihan mihin vain, mikä voisi jossakin ääritapauksessa miljoona kertaa toistettuna aiheuttaa jotakin kulumaa. Mutta siis on todellakin sellainen olo, kuin olisin inssiajossa.
Joo, mieluummin mä vain istun vieressä. Säilyy sopu ja rauha paremmin. Kuitenkin mies antaa mun ajella yksinäni ja lasten kanssa ja luottaa ajotaitoihini, mutta vieressä istuessa ei malta olla kommentoimatta, aargh.
Tulihan tilitys. Oikeasti meillä on ihan hyvä avioliitto, kunhan mä en ole kuskina.
Mun miehellä ei edes ole korttia. Ja ihan hyvä ettei ole, tykkään ajaa, en haluais tapella siitä kumpi saa istua ratin taakse.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:42"]
Mies ajaa aina, varsinkin pidemmät matkat, hänellä on ollut kortti kauemman kuin minulla, ja aluksi kun mulla oli ollut kortti vähän aikaa, tuntui että mies on turvallisempi kuski, siitä on jo toista kymmentä vuotta kun minä sain kortin, miehellä on ollut jo kai pian 30 vuotta.
[/quote]
Tuolla menolla unohdat miten ajetaan.
Ei ongelmaa kun vaimo ajaa. t. Mies
Ei ongelmaa kun vaimo ajaa. t. Mies
Mä oon huono ja epävarma kuski, mutta haluaisin oppia paremmaksi. Toivoisin että mies antais mun ajaa useammin ja olis samalla itse siinä mun tukena ja oppaana. Mut ei! Aina homma menee ihme huokailuksi kun miehen mielestä ajan liian hiljaa tai en osaa liikennesääntöjä. Sitä varmaan hävettää ja tuskastuttaa olla mun kyydissä kun itse hallitsisi homman niin paljon paremmin!
Jaksaa, mutta mun mieskin onkin erittäin rauhallinen ja rento. Minä olen meistä se levottomampi. :)