Lue keskustelun säännöt.
Aamut on helvettiä :( Kiukuttelevat lapset, raskaana oleva äiti.
18.03.2014 |
Minulla siis viikkoja kohta 30, pitäisi lepäillä sillä olen tosi väsynyt, aneeminen, supistelee.
Joka aamu lapset kiukuttelee ja äyskii, paukuttelee ovia yms. Tämä on helvetti maan päällä. En tiedä mitä tekisin että saisin aamut sujumaan.
Toinen lapsi siis lähtee kävellen kouluun ja toisen vien autolla pk:hin. Nyt hiihtoloman jälkeen ongelma on kärjistynyt, joka aamu joku (yleensä minä) itken, mua heitellään tavaroita, olen paska tyhmä äiti jne. Olen ihan loppu kun lapset on viimein maailmalla :/
Illat menee jotenkuten, lämmitän ei eineksiä ja laitan muumit pyörimään. Miehestä ei ole apua sillä sellaista ei meidän talouteen kuulu.
Päivät saan onneksi levätä, olen ihan lopussa jos käyn kaupassa tai imuroin. Nytkin tuossa odottaa imuri, tiskit ja valtava pino pyykkiä, en tajua miten selviän loppupäivästä, viikosta, tulevista kuukausista.
Mä en jaksa enää :'(
Kommentit (37)
Tiedän että oli typerää tehdä tämä vauva yksin tähän tilanteeseen, aiemmin on hyvin mennyt lasten kanssa.
Lisäksi kuvittelin että jaksaisin kevyesti kun lapset on jo sen verran isoja ja luonne on ollut suht rauhallinen näihin viime kuukausiin asti. Oon pilannut meidän elämän ja tiedän sen itsekin :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet aneeminen? Raudanpuutetta? Syötkö tarpeeksi vitamiineja?
lisärauta ei oikein auta, olin aneeminen jo ennen raskautta.
nyt olen suoraan sanottuna ollut masentunutkin tänä talvena.
Ei ole ketään joka voisi auttaa, sekin pelottaa mihin lapset menee kun menen synnyttämään. Kunpa voisin perua koko vauvan tulon, olen niin pahoillani tästä :/ Harmittaa etten raaskinut tehdä aborttia, kuvittelin että jotenkin selvitään, aina selviää. Rahatilannekin on kamala, työt loppui viime vuoden puolella. Kerään rohkeutta laittaa sossuun hakemuksen, sekin hävettää ja paljon.
Ap
Lapsillakin luultavasti jännittää ja stressaa perheenne muuttuva elämäntilanne. Koita ymmärtää heitä, mutta tee selväksi, että tavaroiden heittely ja haukkuminen ei siltikään ole oikeutettua. Pitäkää illalla tai viikonloppuna palaveri, jossa keskustelette asioista. Kyllä tuon ikäiset osaavat jo jutella ja neuvotella.
Toisekseen, sano neuvolassa tuosta väsymyksestä. Käytätkö rautavalmisteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikein pysähdyt miettimään, niin varmasti löytyy JOKU joka voi auttaa..? Älä pelkää pyytää apua. Harva ihminen oikeasti kieltäytyy, jos heiltä pyydetään apua. Älä nyt ihmeessä yritä yksin selvitä kaikesta.
Lapset surevat varmaankin sitä, että talosta on lähtenyt isä. He tarvitsevat apua tunteidensa kanssa eikä niin päin, että heidän pitäisi kannatella äitiä. Puhu neuvolassa, että saatte viranomaisilta apua kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa syyllistät itseäsi. Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinä kyllä selviät. Ihan ensiksi ala järjestellä lapsille hoitopaikkaa synnytyksen ajaksi. Sitten sinun (ja lasten) ei tarvitse stressata sitä.
Millä paikkakunnalla asut?
Sekä tietysti onnea raskautesi johdosta :)
Ajattele, että lapset tarvitsee apuasi, kun kiukkuilu alkaa. Ehkä väsyttää, ei jaksaisi, aamutoimet tuntuu silloin ehkä liian haastavilta. Yritä lempeitä keinoja. Kehu, kun jokin asia sujuu omatoimisesti. Kun lasta alkaa kiukuttaa, käy halaamassa ja sano jokin lohduttava ja kannustava sana. Auta vähän. Meillä aamut on rauhoittuneet, kun herään itse vähän aiemmin, ettei tule kova kiire. Kiireessä hermo kiristyy. Ja se, että pysyn itse rauhallisena ja kannustavana, rauhoittaa lapsenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet kahden lapsen yh ja päätit siihen tilanteeseen saada kolmannen lapsen :(.
Kenenkään etua ei taidettu tässä ajatella.
Nyt haet apua neuvolasta. Jos lasten isä ei ole ollenkaan mukana, hae kaveri-isätoiminnasta lapsille seuraa.
Onko kaikilla lapsillasi sama isä?
Voiko isompien lasten isä tai joku sukulainen hoitaa heitä synnytyksen ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä minä typerys ajattelin kun päätin tämän vahingon pitää :(
Lapsilta lähti isä melkein 5v. sitten joten tuskin häntä kaipailevat.
Kamala syyllisyys kun syötän vaan eineksiä ja kotinkuin pommin jäljiltä jossa itkettynyt, väsynyt äiti odottaa. Ei tää ole lapsille nyt kovin hyvä elämä. En ole yöi kuukauteen vaihtanut lakanoita, ikkunat on niin paskaset ettei läpi nää.
Aiemmin on pärjätty hyvin, olen jaksanut kokata, siivota yms. Yksi typerä päätös pilasi kaiken! Että mua harmittaa. Siinä meni meidän hyvä elämä.
sanoisin kyllä kaikille naisille että tehkää abortti jos yhtään sille tuntuu, olisi todella pitänyt tehdä! Ap
Sitten ne aamut vasta vaikeita onkin kun kiukuttelevien lasten lisäksi sulla on sylissä itkevä vauva. Suosittelen että tiukalla kurilla nyt aamut kuntoon jotta pärjäät sittenkin kun vauva itkee nälkää sylissä ja jalkoväli kipuilee vielä synnytyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, päätös on nyt tehty ja vauva tulee teille. Älä haaskaa energiaa miettimällä mitä nyt tekisit toisin.
Unohda se siivoaminen. Eineksilläkin elää. Vielä pari kolme kuukautta ja vauva on syntynyt. Olosi kohenee, kun raskausvaivat päättyvät. Sinä selviät kyllä.
Puhu neuvolassa tilanteestasi.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 09:05"]En tiedä mitä minä typerys ajattelin kun päätin tämän vahingon pitää :(
Lapsilta lähti isä melkein 5v. sitten joten tuskin häntä kaipailevat.
Kamala syyllisyys kun syötän vaan eineksiä ja kotinkuin pommin jäljiltä jossa itkettynyt, väsynyt äiti odottaa. Ei tää ole lapsille nyt kovin hyvä elämä. En ole yöi kuukauteen vaihtanut lakanoita, ikkunat on niin paskaset ettei läpi nää.
Aiemmin on pärjätty hyvin, olen jaksanut kokata, siivota yms. Yksi typerä päätös pilasi kaiken! Että mua harmittaa. Siinä meni meidän hyvä elämä.
sanoisin kyllä kaikille naisille että tehkää abortti jos yhtään sille tuntuu, olisi todella pitänyt tehdä! Ap
[/quote]
Nyt tsemppaat kyllä. Mieti miltä lapsistasi tuntuuu.. koulussa kiusataan heti jos on vähänkään nukkavieru tai 'köyhä' . Koti myös kuntoon jotta kaverit voi tulla.
Asennoidu uudestaan. Nyt on lastesi aika, sinä olet lapsiasi varten.
Mä tiedän kyllä miten paska ja huono olen :(
En uskalla avata enää wilma-viestejä kun koululaisella menee niin huonosti koulussa ja pelkkää neg. palautetta.
Päiväkodista ahdistelevat koko ajan että miksi tuon toisen lapsen sinne kun olen itse kotona, ne haluis että lapsi jäis kokonaan kotiin kun paikoista on kova pula.
Ei ole ex-miehestä eikä sukulaisistaan apua, ei ole heistä pariin vuoteen kuulunut enää mitään (ex sai uusia lapsia jotka on ilmeisesti kivampia sitten niin).
Omat vanhempani suuttuivat kun halusin pitää tämän vauvan, eivät halua auttaa.
Tämän lapsen isä halusi ensin osallistua vauvan elämään, tuli sitten kuitenkin katumapäälle ja jatkoi elämäänsä, lapsetonta sellaista. En tajua miten kaiken voi elämässä tyriÄ näin. Ap.
Älkää lyökö lyötyä, ei ne ota itseäsi niskasta kiinni käskyt nyt auta! Voimia ap, olosi varmasti kohenee synnytyksen jälkeen. Jos nyt yrität selvitä vielä pari kuukautta. Eineksillä elää jokusen kuukauden ihan hyvin!
Minulla on myös rv 32 menossa ja olen aivan puolikuollut voimien vähyydestä, liitoskivuista ja isompien lasten kotona hoitamisesta. Minulla on mies, mutta hän on töitten vuoksi paljon poissa ja kotona niin väsynyt, etten hirveästi viitsi kuormittaa. Ymmärrän siis tilanteesi. Tuskin sinä vauvaa kadut päivääkään kunhan tästä selviät!
Pyydä apua neuvolasta, jos saisit vaikka palvelusetelin siivoukseen tai perhetyöntekijän auttamaan silloin tällöin? Onko sinulla perhettä tai ystäviä? Minä ainakin auttaisin mielelläni pyydettäessä ystäviä, jos joku tarjoaa apua niin ota vastaan! Lapset voivat myös auttaa kotitöissä ikätasoisesti, tiskikoneen täyttöä, pyykkien lajittelua, tavaroiden keräämistä jne. Joku kiva kannustin vaikka tarroja, karkkipäivänä extraa tms.
Otitko onkeesi yhdestäkään neuvosta?
Soitatko neuvolaan saadaksesi apua?
Mikset pyydä ketään avuksi auttamaan ainakin sen sotkun kanssa? Nukkuuko lapset tarpeeksi vai ovatko väsyneitä aamuisin? Varaa aamusta aikaa vain makoilla lasten vieressä halailemassa hetki. Tehkää pukeutumisesta leikki. Sopikaa että joka päivä lapset saa laittaa jonkun vaatteen vähän hupsusti. Vaikka eripari sukat tai t-paita pitkähihaisen päälle tms. Näin aamu alkaisi pelleilemällä eikä huutamalla.
(On meilläkin ollut kaikilla lapsilla vaikea jakso elämässä, kun kouluun lähtö on ollut tahtojen taistoa. Myös aika auttaa siinä paljon, jos lohduttaa.)