Lue keskustelun säännöt.
Miten siitä selviää kun lapsi itsenäistyy
18.03.2014 |
löytää seurustelukumppanin ja muuttaa kotoa pois?
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:28"]
En ymmärrä kysymystäsi. Helpotushan se on kaikille asianosaisille.
[/quote]
Miten niin helpotus? Mulle on ollut lapsistani vain iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapas ap elää myös itsellesi, äläkä vain lasten takia.
Tekee iltatähden hahha hah. Eikun muistyelee mitä se elämä oli kun elettiin vain itselleen ja opettelee nauttimaan siitä, varaa ulkomaan matkan, ostaa moottoripyörän tai mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri elämänvaiheissa on omat ilonsa. Nautin siitä, kun saan olla miehen kanssa kaksin rauhassa ja kotona on tilaa. Saa sistustaa ihan uusiksi kaiken ja meillä molemmilla on omat huoneet olohuoneen ja makkarin lisäksi. On ihana, kun "lapset" tulevat käymään, opiskelija usein koko viikonlopuksi ja lähellä oleva tytär piipahtelee viikollakin ja voidaan tehdä yhdessä juttuja, harrastaa liikuntaa ym. Aikuistuvien nuorten myötä elämään tulee myös uusia läheisiä ihmisiä, kun perhe kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:28"]
En ymmärrä kysymystäsi. Helpotushan se on kaikille asianosaisille.
[/quote]
Miten niin helpotus? Mulle on ollut lapsistani vain iloa.
[/quote]
Mullekin on ollut myös sisaruksistani ja vanhemmistani iloa, mutta en minä silti halua niiden kanssa aikuisena enää asua saman katon alla. Oliskohan ap sun jo aika itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 08:28"]
En ymmärrä kysymystäsi. Helpotushan se on kaikille asianosaisille.
[/quote]
Miten niin helpotus? Mulle on ollut lapsistani vain iloa.
[/quote]
Mullekin on ollut myös sisaruksistani ja vanhemmistani iloa, mutta en minä silti halua niiden kanssa aikuisena enää asua saman katon alla. Oliskohan ap sun jo aika itsenäistyä.
[/quote]Mitä tarkoitat mun itsenäistymisellä? t. ap
MInä en jäänyt odottamaan, että he löytävät kumppanin ja lähtevät ovet paukkuen. Minä aloin suunnittelemaan lasteni itsenäistymistä kun he olivat teini-iässä, suunnittelemaan ja järjestämään muuttoa, auttamaan remontissa ja sisustamisessa ja tukemaan itsenäistymisessä. Näin minulla on rooli heidän elämässään myöhemminkin, eikä heidän tarvitse panna välejä poikki.
Samaan aikaan aloin myös panostaa itseeni, uraani ja myös parisuhteeseen reippaammalla otteessa kuin aikaisemmin. En sano, että niitä olisi aikaisemminkaan laiminlyöty, mutta tottakai nyt aukeaa sellaisia mahdollisuuksia, joita aikaisemmin ei ollut. Minulla on siis elämä silloinkin kun lapset eivät ole käymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun lapsesi Kirjoittanut: Kahlil Gibran
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi,
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
Elämä alkaa kun lapsi muuttaa pois ja vie koiran mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan äitiys ei ole ollut elämäni suuri intohimo. En millään tavalla ole kokenut olevani riippuvainen lapsistani. Siksi olen pyrkinyt kasvattamaan heistä itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia, eikä minun tarvitse kantaa huolta heidän selviytymisestään. Jo pienestä pitäen heillä on ollut omia tavaroita, kuten liinavaatteita, astioita, joitakin oman huoneen huonekaluja, jotka voivat ottaa mukaan sitten kun lähtevät. Osa paketissa sitä päivää odottamassa.
Minä en ollenkaan ymmärrä, että lasten itsenäistyminen ja kotoamuutto olisi joku ongelma. Ihanaa, kun ei ole niin paljon pyykkiä, ruoka kelpaa kaikille jotka sitä ovat syömässä (minulle ja miehelleni) ja talo pysyy siistimpänä, ja on hiljaista ja rauhallista - viimeinkin! Olenko ainoa joka suorastaan nautin tästä? En sentään, kun palasin lukemaan muidenkin vastaukset.
Mulle lapset on olleet mun elämäntehtävä. Ei ole ollut koskaan mitään muuta mikä olisi ollut mulle oikeasti lapsien hyvin vointia tärkeämpää. Mulla on vähän ystäviä eikä lainkaan omia sukulaisia. Työt ovat olleet pätkissä koko ajan, joten en ole voinut olla kovin uraorientoitunutkaan.
Mä en tiedä mitä alan nyt tekemään kun aktiivinen äitinä olo päättyy. Ei ole varaa moottoripyöriin eikä sellainen kiinnostaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua surettaa sama asia, mä kyllä ymmärrän, etten voi pitää heitä luonani loputtomiin, mutta silti se lähtö tulee liian aikaisin. Oma moka, olen elänyt viimeiset 10v vain heille, nyt täytyy opetella elämään uudenlaista elämää ja etenkin esikoiselle pitää antaa isommat siivet kuin tähän mennessä olen sallinut. Päästämällä voin saada takas jotain parempaa, hyvät välit sitten, kun maailma kutsuu, paremmat välit kuin nyt on.
Lapsen itsenäistyminen alkaa jo kun se saa ensimmäiset omat kaverit, yökyläilee, lähtee kouluun, alkaa suunnitella tulevaisuuttaan ja harrastaa, on murrosiässä ja uhmaa vanhempiaan, kapinoi, lähtee ulkomaille vaihtoon. Kotoa pois muutto on vain yksi ja luonteva osa sitä. Itsenäistyminen ei katkaise vanhempien ja lasten suhdetta, se vain muuttaa sitä.
Miten siitä selviää? Hammasta purren. Ja yhtäkkiä on aikaa ja vapautta tehdä miehen kanssa kaikkea sitä, mistä on luopunut kun lapset on olleet kotona.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 10:57"]
Lapsen itsenäistyminen alkaa jo kun se saa ensimmäiset omat kaverit, yökyläilee, lähtee kouluun, alkaa suunnitella tulevaisuuttaan ja harrastaa, on murrosiässä ja uhmaa vanhempiaan, kapinoi, lähtee ulkomaille vaihtoon. Kotoa pois muutto on vain yksi ja luonteva osa sitä. Itsenäistyminen ei katkaise vanhempien ja lasten suhdetta, se vain muuttaa sitä.
Miten siitä selviää? Hammasta purren. Ja yhtäkkiä on aikaa ja vapautta tehdä miehen kanssa kaikkea sitä, mistä on luopunut kun lapset on olleet kotona.
[/quote]Ai niinku seksi? Mua ei enää kiinnosta seksi. Kuukautiset on loppumaisillaan ja ovishimotukset lähes lakanneet. Monta vuotta on mennyt, etten teinien takia saanut seksiä ja nyt kun sitten lopulta taas sais, ei oma kroppa enää toimikaan. Kiva. Rahaa ei ole kalliisiin harrastuksiin ja halvat harrastukset on jo harrastettu. Joo, pikkusen ottaa pannuun.
Se tapahtuu niin pikkuhiljaa, että siihen tottuu. Tottakai näin kahden pienen lapsen äitinä se on kauhea ajatus, mutta pikkuhiljaa lapsi itsenäistyy enemmän ja enemmän ja sitten joskus se poismuutto tuntuu jo ihan luonnolliselta kun lapsi on nuori aikuinen.
Oi, odotan sitä kuin kuuta nousevaa! Vapaus! Ei ruuanlaittoa isolle revohkalle! Ei kompromisseja, saan olla ITSE! Ei mua taas kiinnosta niin se miehen kanssa oleminen, että saatais olla kahden, mutta yksinäisyys, jee...! Tottakai silti olen huolissani varmaan loppu elämän, miten lapset pärjää, vaikka kuinka kasvaisivat isoiksi ja aikuisiksi. Mutta se kai kuuluu pakettiin?
Päästäkää aikuistuvat nuoret lähtemään kotoa hyvillä mielin. Ei ole kiva lähteä, jos äiti suree lasten lähtöä. Tottakai saa näyttää liikutuksen ja haikeuden tunteet, mutta älkää takertua lapsiinne. Se on hirveää heille.
Olen seurannut läheltä tällaista nuorta tyttöä, vanhempiensa ainokaista, joka on ikään kuin vastuussa äidinsä onnellisuudesta. Onneksi tyttö on täysipäinen ja tervejärkinen tyyppi, mutta kyllä hän on murehtinut itsekin sitä, miten yksin äiti on, kun hän ei enää asu kotona. Perheessä on myös isä, mutta äiti on aina elänyt vahvasti tyttären kautta ja tyttären elämää - esimerkiksi kaveerannut tyttärensä kavereiden kanssa jne.
On kiva lähteä kotoa, kun tietää, että vanhemmat astuvat mielellään uuteen elämänvaiheeseen, nauttivat rauhasta ja kaksinolosta tai yksinolosta. Kuten joku totesikin, suhde ei katkea, vaan muuttuu erilaiseksi. Tasavertaisemmaksi. Ja onhan edessä mahdollisesti vielä elämän jäliruoka: lapsenlapset.
En ymmärrä kysymystäsi. Helpotushan se on kaikille asianosaisille.