Olen itsekäs ja menen töihin, koska en jaksa olla lasten kanssa kotona.
Suoraan sanottuna tulen hulluksi. Lapset 1v ja 2.8v silloin kun aloittavat. Ovat neljänä päivänä viikossa 4-5 tuntia hoidossa. olo on aivan karmea. Syyllisyys riivaa jne.
Kommentit (23)
ja nyt pääsin opiskelemaan. Onneksi otin itteeni niskasta kiinni ja sain haettua koulupaikkaa, koska mulla sama tilanne kun sulla, en vaan oo kotiäitityyppiä. Alko tuntuu et seinät kaatuu päälle ja tuntu ettei jaksa ees lapsiaan kestää. Nyt kun saan omaa aikaa opiskellessa, jaksan paremmin myös lapsiakin, et älä tunne syyllisyyttä, vaan nauti omasta ajasta ja toisten aikuisten seurasta. Lapsetkin saa susta ílosemman äidin kun saat päivän aikana akut ladattua. Työniloa ja kaikkea hyvää teille kaikille!
on oikeasti mulle tosi vaikea päätös. Hirveää miettiä mikä lapselle parhaaksi..
Minkä takia luulet meidän muitten sitten menneen töihin?
Äiti, jonka lapset 2 ja 4.
etkä vaan tee niinkuin kuvittelet, että pitäisi.
Mä olen kotona 1,5v ja 3v lasten kanssa ja oikeasti munkin pitäis jo lopettaa tämä kotiäitiys. olen kireä kuin viulun kieli. Jos olis työpaikka odottamassa, lähtisin varmaan töihin heti. On vaan opinnot kesken ja niitä hoitelen tässä sivussa syksyyn asti..
Rahan takia en töihin mennyt, vaan mielenterveyteni säilymisen vuoksi. Kyllä lapsetkin huomaavat, jos olet ahditunut kotona, ja silloin hoitoon laitaminen on lastenkin etu.
Omat lapsoseni olivat 4- ja 1,5-vuotiaat hoitoon mennessään.
viihdyn ja rakastan lapseni kanssa olemista ja touhuamista.
mutta ymmärrän ettei kaiki ole samanlaisia, ja siksi mielestäni on lapsen etu mennä hoitoon jos äiti ei viihdy kotona. lapset tarvitsee virikkeitä leikkiä ulkoilua pieniä kotihommia yms ja jos äiti ei jaksa niitä antaa niin parempi on olla hoidossa ja illat ja vapaapäivät sit nauttia yhdessäolosta
ole huoleti lapsesi tottuvat pian hoidossa oloon ja saavat kavereita, ja ovathan he lyhyitä päivä hoidossa joten yhteistä aikaa teille jää kivasti
tsemppiä teille
Itse tunnen taas syyllisyyttä, kun nelivuotiaallani ei juuri muuta seuraa päivisin kuin pienempi sisarus. Ainahan äidit syyllisyyttä tuntevat.
Oon ihan varma, että joillekin kotiäitiys sopii paremmin. Meidän 2-vuotias on niin energinen tapaus, että tarttis aktiviteettia koko ajan. Hiukan hankalaa, kun kuopus on tissillä kaiken päivää. silti tuntuu pahalta laittaa hoitoon, varsinkin tuota pientä. Isompi on varmaan ikionnellinen
ja melkein kaikki tuttuni ovat menneet töihin puhtaasti " itsekkäistä syistä" .
Rakastan lapsiani todella paljon, mutta en jaksa enää heidän kanssaan kotona. Olen tosin ollut töissä vasta reilun kuukauden, mutta ainakin nyt tuntuu tosi ihanalta olla töissä, vaikka työni on huonosti palkattua yms yms..
Itsekäs äiti, muistaakseni vitonen. No se 2 ja 4 vuotiaiden äiti kuitenkin
Vierailija:
lapset tarvitsee virikkeitä leikkiä ulkoilua pieniä kotihommia yms ja jos äiti ei jaksa niitä antaa niin parempi on olla hoidossa ja illat ja vapaapäivät sit nauttia yhdessäolosta
Kyllä meillä ainakin noita kaikkia oli, ulkoiluja, kerhoiluja, kotihommia, retkiä, askarteluja ja leikkejä. Mutta en vaan enempää jaksanut. Luulin aiemmin olevani kotiäitityyppiä, mut nyt oon alkanut ihmetellä, miksen mennyt aiemmin töihin.
Vitonen
ovat pienellä ikäerolla (1v 8kk). Silloin kun pääsee esikoisen kanssa touhuamaan yksin, kaikki menee hyvin, mutta kyllä tuo kuopus sitä paljon rajoittaa. Oikeasti tuntuu, että esikoinen kaipaa tekemistä, jota en pysty järjestämään. Sekin ärsyttää, että saan yksin tätä pohtia, ja mies vetelee hirsiä ilman huolen häivää. Ärsyttää, että aina lopullinen päätös jää minulle. ap
Toisaalta niitä läheisyyden hetkiä on valtavasti päivässä ja itse en ole itsekkäistä syistä niistä vielä suostunut luopumaan. Satuhetket meillä tuppaavat venyä tosi pitkiksi. Tiedän silti, että isompi olisi mielellään enemmän ikäistensä kanssa. Vuoden sisään aiomme jotain muutosta puuhailla; 2ja 4-vuotiaiden äiti.
helppoo on kun duunissa käy ja lopun ajan relaa......
Fyysistä väsymystä työhön meno ei ikävä kyllä välttämättä vähennä. Vaikka moni kotiäiti valittaakin elämänsä raskautta, niin minä ainakin olen nyt hoitovapaalla ollessani saanut levätä enemmän, kuin silloin kun olin töissä ja kaksi isompaa lasta hoidossa. Enkä pitänyt/pidä itseäni minään kotimamma-ihmisenä...
Tosin olen saanut tehdä neljää päivää viikossa, joka on auttanut arjen sujumisessa. En ymmärrä miksi joka asiasta pitäisi olla huono omatunto ja syyllisyys. Olen mielestäni hyvä äiti, joka käy töissä ja rakastaa lapsiaan.
Nykyisiä asuntolainoja ei ihan kotihoidontuella saa maksettua. Lisäksi kaikki työpaikoilla menee niin nopeasti eteenpäin, että on järkevää käydä päivittämässä omia tietojaan.
Lapsi oppii tarhassa monenlaisia taitoja, ottaa isommista mallia (syöminen ym), askartelee, piirtää, leikkii, saa kavereita... Ei välttämättä ole huono ja itsekäs ratkaisu sinulta mennä töihin!
Jos vain taloudellinen tilanne sallii.
Itse menin juuri töihin, tosin teen puolta päivää, mutta kumminkin. Poika on vajaa 10kk vanha. Taloudellisesti olisin ihan hyvin voinut jäädä kotiin. Ei meillä ole paljon velkoja ja mies tienaa todella hyvin.
Toisaalta mm. teknisillä aloilla on parempi mennä töihin mahdollisimman pian, jottei ammattitaito ruostu ja ura lopu siihen. Toista se on esim. kaupan kassalla, eipä siinä muutamassa vuodessa tapahdu ammatillista romahdusta taidoissa.
Enkä aio alkaa marttyyriäidiksi, joka työpäivän jälkeen tekee toisen työpäivän kotona siivoamalla yms. Meille tulee siivooja.
Minä se vasta olenkin itsekäs ja ylpeä siitä. ;-)
Tee nyt niinkuin teistä tuntuu parhaimmalta, sitten et itke päätöksen perään ja tunne huonommuutta! Musta on NIIIN väärin että toisten ratkasuja arvostellaan -varsinkin jos päätös on harkittu ja lapset ei kärsi.
Mää tässä alan jo pikkuhiljaa valmistautuun henkisesti äitiyslomani loppumiseen, 4 kk jäljellä.. Sitten mun lapset jotka nyt reilut 4 kk
ja 1,5- vuotias menee hoitoon. Tällä viikolla soittelen pomolle ja kyselen mitä mahdollisuuksia mulla on työn suhteen; lyhennetty päivä, pelkkä aamuvuoro (normaalisti 2 vuoronen).. Ehkä molempia??
Töihin meno vaikuttaa meillä siihen montako autoa meillä on, miten vapaa-aika muuttuu (miehellä harrastuksia iltasin), taloa pitäis maksaa ja tehdä remonttia. Eka iso remppa olis katto, jäljellä keittiö, olkkari ja talon maalaus lähi vuosina -niitä ei 300 euroo miinus verot paljoa maksella..
Mää asennoidun siihen että töissä saa aikuisten kanssa sisältöä elämään, ikävöi lapsia jollonka varmasti leikin ja vietän aikaa enempi muutenkin " laatu-aikaa" kun nykysin kun niitä näkee kokoajan..!
Pinna pysyy nykysin kun ottaa aikaa itselleen ja välillä pennut hoitoon kummin kaimalle ja ukkelin kanssa ulos syömään!
Meillä äideillä on aika pahoja takertumisia lapsiin jollon se oma oleminen helposti unohtuu, mutta lapset pitää voida jättää miehelle -ei jatkuvasti passata lapsia, miestä ja hoitaa kotia siinä sivussa. Ei ihme että pinna katkee helposti, mutta äidin ja isän homma on pitää sitä pinnaa.
Höpötykset sikseen. Lapset tulevat viihtymään hyvin hoidossa, älä huoli.