Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inho ruoanlaittoa kohtaan.
21.04.2014 |
Mä en enää tiedä mitä tehdä tuolle mun ruokahuollon vaikeudelle. Tulee aina fyysinen reaktio kun pitäs alkaa tehdä ruokaa: energiat valahtaa pois kehosta, alkaa väsyttää ja kiukuttaa. En edes tiedä miten olen kehittänyt tällasen inhon ko. Asiaa kohtaan. Söisin vaikka pelkkää raejuustoa jos se pelastas mut kokkaukselta.
Siitä huolimatta pidän hyvästä ruoasta. Tämä mun inho alkaa vaikeuttamaan elämää: oon alkanut pulskistumaan ravintolasafkasta ja nyt kun olen laihdutellut, koen että olis pakko alkaa tekemään itse hyvää ja kevyttä ruokaa. Rahaakin säästyisi.
En ole varsinaisesti laiska. Puunaan ja siivoan kotia päivittäin. Pesen pyykkiä ja imuroin ja jopa pidän siivoamisesta. Mutta tää ruoka.
Olen jo miettinyt että menisin hypnoterapiaan muuttamaan asenteitani ruoan tekemistä kohtaan. Olen kade kaikille tyypeille jotka saa nautintoa ja iloa safkan valmistamisesta. Miksen mä saa? :(
Kommentit (15)
Kannattaa jättää kokkaus siitä diggaavalle ja itse huolehtia siitä, että kokki kokee arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla iso perhe, jolle on kokattava? Olet ehkä työuupunut siihen, koska isolle porukalle kokkaaminen on oikeasti rankkaa! Mä rakastan leipomista ja ruuanlaittoa, se on mulle oikea harrastus, mutta kun perhe on iso, niin olen aivan poikki tän porukan ruokkimisesta. Pitää tehdä niin isoja määriä. On ihan eri asia kuoria kahden ihmisen perunoita keittoon, kuin viiden. Tai kun pitää pyöritellä kolme pellillistä lihapullia, huoh. Aikaa menee enemmän kuin tuplaten ja sitten on jo myöhä ilta, kun ruoka on valmis. Tuntuu että elämä on pelkkää ruuanlaittoa ja kuitenkin se olisi mun lempipuuhaa, kun voisi tehdä sitä vaan pieniä määriä. Tunnistan juuri tuon saman väsyttämisen ja kiukuttamisen ja energian valumisen pois kehosta. Mua suorastaan alkaa masentaa, kun ajattelen perheelle kokkaamista.
Mulla ei ole edes tekosyytä perheestä tälle mun inholle :(. Kahdestaan ollaan avokin kanssa ja tähän mennessä noin 90% kokkaamisesta on ollut hänen vsstuulla, mutta on alkanut marisemaan kun on kokoajan vastuussa siitä. Autan kyllä yleensä jotenkin esim. Tekemällä salaatin ja kattamalla pöydän mutta paistohommat jätän miehelle. Nyt on alkanut vähän sitten tökkiä noi miehenkin "alastomat" safkat. Tahtoisi joskus syödä monipuolisemmin ja maukkaammin. Plus sitten sitä sotkun määrää keittiössä, se jää mun siivottavaksi.
Olis kiva iloita ruoan tekemisestä koska:
1) tekisin monipuolisempaa ja kokeilisin. Miestä ei kiinnosta oikein enää.
2) Keittiö säilys siistinä sillä osaan välisiivoilla.
3) Säästyisi rahaa.
4) Tulisi tehtyä eväät töihin
5) Tietäisi mitä suuhunsa laittaa.
Sinällään tuo väsyteoria voisi pitää jollain tavalla paikkaansa. Olen aiemmin kokkaillut ihan normaalilla fiiliksellä, mutta sairastuttuani ja parannuttuani masennuksesta (sair. Yhteensä n.4-5 vuotta) on koko kuvio muuttunut ikäänkuin olisin omaksunut uuden tavan: kokkaamattomuuden. Tai ehkä olen vieläkin jollakin tasolla masennuspotilas...
Muakin inhottaa kokkaaminen yli kaiken! Inhoan kun siihen kuluu aikaa, se on tylsää, tulee kauheesti tiskiä mikä pitää sitten tiskata, paikat menee muutenkin sotkuun jne. lista on loputon.... Syönkin lähinnä salaatteja joka päivä. Niihin ei tarvii kuin pilkkoa kasviksia ja heittää raejuustoa, kastikkeita ym. päälle. Lisäksi protskujuomaa joka päivä. Aika ykstoikkoista mutta helppoa eikä todellakaan tarvii pelätä lihomista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, kohtalotoveri ♡.
En ole yksin "epäkätevä" emäntä.
Saanko udella häiritseekö sua yhtään se, ettet ole perinteinen kodinhengetär? Mua vähän häiritsee oma hengettömyyteni.
Mulla on ehkä yllättävänkin identtinen tilanne aloittajan kanssa. Jotenkin tuntuu, että mies ei osaa ottaa mua mukaan ruuanlaittoon, minua taas ärsyttää että pääkokki on niin sotkevainen eikä osaa siivota jälkiään sitä mukaa kun sitä syntyy, joten vihannespussin leikattu kulma nököttää tiskien seassa sen sijaan että se olisi alun perin laitettu roskiin, jne. Mies taas ei osaa delegoida, niinkuin suurperheen kokinkin pitäisi osata pyörityttää ne pullat parilla perheenjäsenellä.
Mutta minusta tuntuu, että itselläni on nimenomaan sitä aloittamisen vaikeutta. Jos laittaisin ruuan, heti kun saisin jääkaapin omaan järjestykseeni ja muutaman päivän ajan vakuuttuisin, että se voimattomuudentunne häviää käsistä kun ne saavat hommista kiinni. Jos mies on muutaman päivän poissa, olen hyvissä eväissä kun hän palaa. Ensimmäinen päivä voi mennä nälässä, ennen kuin saan taltutettua sen kerberoksen, joka estää minua toimimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jotain helppoja ruokia, vaikka patoja tai keittoja jotka eivät vaadi ihmeitä eikä tarvitse päivystää uunin vieressäkään.
Oon oikeestaan vasta nyt alkanut huomaamaan sen etten oikein ole "vaimomatskua" Aina olen jotenkin ihmetellyt kun kaverit kertoo kuinka ne kokkaa miehilleen ja "hoitaa kotia" Meillä taas ei ole mitään perinteisiä rooleja parisuhteessa. Mun avokki kokkaa omat ruokansa ja tykkää ruoanlaitosta. Syödään eri ruokia koska mies tykkää perinteisistä ruoista kuten makaronilaatikosta, perunoista, jauhelihasta ym. Itse en kauheesti tykkää tuollaisista joten luontevaa laittaa omat pöperöt.
Mua ei siis häiritse yhtään. En ole mikään emäntä eikä mun tarvitse tykätä ruoanlaitosta jos en halua. Onneksi mun mies ei ole ikinä edes pyytänyt että mun pitäis ruveta jokskuu kodinhengettäreksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua nro.8. Täällä sitä samaa sotkua. Paistoksille käytetään tekovaiheessa viittä eri kulhoa vaikka yhdelläkin selviäisi jos viitsisi huuhtasta hanan alla!
Sekin ehkä vielä jarruttaa tota kokkausta että mies vaatii musta ihan mahottomia. Marinadit pitäis tehdä itse ja vahdata lisäaineita yms... ja jos sitten teen oman pään mukaan, se nirpistelee ja arvostelee vaikka valittaa että mun pitäs tehdä enemmän.
Kermaa ei saa käyttää, ei valmismarinadeja tai mausteseoksia. Viimeksi se petty kun olin lisännyt suolaa uuniloheen.
Ymmärrän sua nro.8. Täällä sitä samaa sotkua. Paistoksille käytetään tekovaiheessa viittä eri kulhoa vaikka yhdelläkin selviäisi jos viitsisi huuhtasta hanan alla!
Sekin ehkä vielä jarruttaa tota kokkausta että mies vaatii musta ihan mahottomia. Marinadit pitäis tehdä itse ja vahdata lisäaineita yms... ja jos sitten teen oman pään mukaan, se nirpistelee ja arvostelee vaikka valittaa että mun pitäs tehdä enemmän.
Kermaa ei saa käyttää, ei valmismarinadeja tai mausteseoksia. Viimeksi se petty kun olin lisännyt suolaa uuniloheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua nro.8. Täällä sitä samaa sotkua. Paistoksille käytetään tekovaiheessa viittä eri kulhoa vaikka yhdelläkin selviäisi jos viitsisi huuhtasta hanan alla!
Sekin ehkä vielä jarruttaa tota kokkausta että mies vaatii musta ihan mahottomia. Marinadit pitäis tehdä itse ja vahdata lisäaineita yms... ja jos sitten teen oman pään mukaan, se nirpistelee ja arvostelee vaikka valittaa että mun pitäs tehdä enemmän.
Kermaa ei saa käyttää, ei valmismarinadeja tai mausteseoksia. Viimeksi se petty kun olin lisännyt suolaa uuniloheen.
Inhoan myös ruuanlaittoa. En ole koskaan pitänyt siitä. Haluaisin kyllä tehdä ruokaa, olen käynyt yksittäisiä ruokakursseja useamman, olen aina keräillyt reseptejä jne mutten ikinä ole onnistunut. Ihan on kauhean makuisia peruskeitot ja laatikotkin, liharuoista puhumattakaan. Ahdistun arkiruuankin kanssa, en ikinä opi ennakoimaan valmistusaikoja, osa ruuasta palaa, osa kuivuu, osa jäähtyy, tulee kiire, en pysy ohjeiden mukana, samalla pitäisi laittaa pöytä valmiiksi, hahmottaa siihen kaikki tarvittava, joku kiehuu hellalle, uunissa käryää, pitäisi maistaa tuota ja maustaa tätä... Apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama! Olen mieluummin nälässä kuin alan tekemään ruokaa. Jotenki kokkaaminen tuntuu niin aikaavievältä ja ärsyttävältä touhulta. Mutta semmoinen outous minusta vielä löytyy että tykkään leipoa.
Minulla ei ole mitään muita kotitöitä vastaan, kaikkea muuta teen mielelläni.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 23:19"]
Ymmärrän sua nro.8. Täällä sitä samaa sotkua. Paistoksille käytetään tekovaiheessa viittä eri kulhoa vaikka yhdelläkin selviäisi jos viitsisi huuhtasta hanan alla!
Sekin ehkä vielä jarruttaa tota kokkausta että mies vaatii musta ihan mahottomia. Marinadit pitäis tehdä itse ja vahdata lisäaineita yms... ja jos sitten teen oman pään mukaan, se nirpistelee ja arvostelee vaikka valittaa että mun pitäs tehdä enemmän.
Kermaa ei saa käyttää, ei valmismarinadeja tai mausteseoksia. Viimeksi se petty kun olin lisännyt suolaa uuniloheen.
[/quote]
Tulee mieleen jonkun keskustelupalstamotto, joka meni jotenkin niin, että jos kuvittelet olevasi masentunut, tarkista ensin onko ympäristössäsi kusipäitä.
No, ei tartte olla kusipää jos vain on kunnianhimoinen ruuanlaittaja ja kuitenkin patistaa toista samalle tasolle. Vähän masennushistoriaa siihen oheen, ja johan on ristiriidat melkoiset.
Mietihän tätä ja kerro sitten lisää. Saattaisi alkaa sinuakin kiinnostaa, jos mies osaisi opettaa omia kriteereitään ja olisi kaikella tapaa reilu. Mutta jos ei sinun taitosi hänelle kelpaa, sitten pitäisi hänen ottaa sinut apulaiseksi omaan ruuanlaittoonsa jos apua kaipaa. Ja ettei menisi liian yksipuoliseksi, sinä voit opettaa miehelle, miten ruokaa tehdään sotkematta suuremmin keittiötä.
Välillä sitä miettii, kuinka iso osa masennusoireista tosiasiassa on melkein puhtaasti vuorovaikutusongelmia. Jos eteenpäin ei pääse eikä omille tunteille ole tilaa, ihminen alkaa sammuttaa persoonaansa ja laittaa sen virransäästötilaan.