Tulen toimeen itseäni paljon vanhempien naisten kanssa
Sellainen 20 vuotta on hyvä ikäero. Taidan olla vähän mummomainen viisikymppinen. Ne ihmiset, joiden kanssa synkkaa parhaiten, ovat 7-kymppisiä. Siksi ei ole ystäviä, kun en oikein osaa olla ikäisteni kanssa. Toinen ääripää on, että tulen myös toimeen hyvin nuorten kanssa - ja harmittaakin etten hakeutunut johonkin nuorisotyöhän aikoinaan - mutta nuorilla on omat juttunsa ja kaveripiirinsä. Mutta eniten yhteistä puheenaihetta löytyy parikymppisten ja seitsenkymppisten kanssa. Ehkä tuota parikymppisten maailmaan ymmärtää omien lasten iän kautta, mutta en halua olla lasteni kaveri, vaan äiti. Lasteni kavereille olen kaverin äiti ja niin pitääkin olla. Mutta enemmän saan aikaan jutun juurta kuitenkin lasteni kavereitten kun heidän vanhempiensa kanssa, tai sitten lasteni kavereitten mummojen kanssa. Olen outolintu.
Kommentit (3)
Tulen hyvin juttuun kaiken ikäisten kanssa, en luokittele ihmisiä iän perusteella ollenkaan. Ystävinä ja kavereina minulla on itseäni nuoremmista 50 vuotta vanhempiin, olen nyt 40 vuotias. Jo ala-asteikäisenä juttelin koulumatkoilla naapurustossa asuvien vanhusten kanssa pitkät ajat ja kävin heillä kylässä. :)
En mä luokittele ihmisiä, tajusin vaan asian tänään kun näin yhtä 70-v tuttuani, että minun "piireissäini" ei ole ikäisiäni, eikä kukaan ikäiseni koskaan pyydä mihinkään. Eikä lähde jos itse pyydän. Mulla on varmaan vanhojen ihmisten jutut. Nämä vanhemmat ihmiset pyytävät.
Itsekin tulen paremmin vanhempien ihmisten kanssa juttuun nykyisin. Näytän silti nuorelta tyylinikin puolesta. Toisaalta koen olevani osittain myös teini. Toisaalta taas olen jotenkin "jälkijunassa" elämänkatsomukseltani enkä omista edes älyluuria. Ei ole helppoa, ei.