Vauva "huonoon elämäntilanteeseen"
Onko täällä muita jotka on tarkoituksella hankkineet lapsen huonommassa elämäntilanteessa?
Meidän piti odottaa kunnes elämäntilanne on parempi, mutta tulin vahingossa raskaaksi, tämä tosin päättyi keskenmenoon. Nyt halu saada lapsi on niin kova ja aika tuntuu muuten sopivalta.. Olemme naimisissa ja kohta 27-vuotiaita. Yhdessä olemme olleet jo 10v, naimisissa 5.
Tilanne on se että molempien täytyisi opiskella uusi ammatti, minä sairaanhoitajaksi ja mies kirjanpitäjäksi. Mies on nyt työtön ja minä osa-aikatyössä, molemmilla taidealan koulutus jolla ei töitä suomessa saa.
Minulla alkaisi syksyllä joustavat aikuisopinnot jossa pääasiassa etäopiskelua, näyttöjä ja työharjoittelua. Saisin käytyä sitä ainakin 7kk jos nyt raskautuisin, sitten ajattelin jatkavani loppuun äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Miehen opiskelupaikasta ei vielä ole tietoa.
Pärjääkö opiskelija+äitiyslomalainen? Vai tuomitseeko tämä tilanne meidät ikuiseksi sossu-wt-perheeksi?
Emme malttaisi lykätä lasta enää niin pitkälle että asiat on paremmin.
Kommentit (4)
Sekin totta ja siksikään emme haluaisi vauvan yrittämistå lykätä vuosilla, harvemmin kai todennäkösyydet saada terve vauva maailmaam kasvavat sen iän myötä..
En haluaisi luottaa siihen että yhteiskunta elättää, sillä asiathan voi muuttua tulevina vuosina paljonkin. No ei kai suomessa kovin helposti lapsiperhe jatkossakaan sillan alle joudu, ja osataan kyllä elää pienellä.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:19"]
Sekin totta ja siksikään emme haluaisi vauvan yrittämistå lykätä vuosilla, harvemmin kai todennäkösyydet saada terve vauva maailmaam kasvavat sen iän myötä..
En haluaisi luottaa siihen että yhteiskunta elättää, sillä asiathan voi muuttua tulevina vuosina paljonkin. No ei kai suomessa kovin helposti lapsiperhe jatkossakaan sillan alle joudu, ja osataan kyllä elää pienellä.
[/quote]Mut tuolla ajattelutyylillä tulee aina jokin este jonka vuoksi lastenteko ei ole "sallittua", kohta huomaat olevasi jo yli-ikäinen ensisynnyttäjäksi ja siinä se sitten meni. Sun elämä. Eri asia jos olisitte nuorempia niin oikeastikin voisi parilla-muutamalla vuodella siirtää.
No, mä olen ehkä raskaana, vaikka en edes ikinä enää näe lapseni isää. Minulla ei ole työtä. Asunto on ja 11- ja 8-vuotiaat lapset,jotka asuvat isällään. Silti pidän lapsen, jos nyt olen raskaana.
Sulla on jo yksi keskenmeno, joten ei se mitenkään kirkossa kuulutettu ole, että ylipäätään saisit joskus lapsen syntymään asti. Eli sinuna aloittaisin lapsenteon heti. Asioilla on tapana järjestyä, ja opiskelut sun muut kyllä joustavat, et ole ensimmäinen maha pystyssä luennolla istuva :) Viime kädessä yhteiskunta elättää, jos ei muuten kerry tarpeeksi tuloja.
Onnea matkaan!