Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kliseinen parisuhdeongelma
17.03.2014 |
En taida rakastaa miestä.
Meillä on lapset 16, 6 ja 3 v. Mies on aina halunnut hellyyttä ja yhdessäoloa enemmän kuin minä. Hän on hellä, rakastava, loistava isä, hyvässä säännöllisessä työssä. Ei ryyppää, ei juokse harrastuksissa koko aikaa. Hän tukee. Inun harrastuksiani ja kannustaa niissä. Jaamme vastuun perheestä tasapuolisesti. Hän ei ole koskaan sanonut minusta yhtäkään negatiivista sanaa, rakastaa ja ehkä jopa palvoo minua kaikkien vuosien jälkeen. Seksi on ok, tulen käytännössä joka kerta. sitä on silloin kun haluan. Mies haluaisi enemmän.
mutta mussa on vikaa. En jaksaisi yhtään halailua, en suutelua, en läheisyyttä. Se melkein ärsyttää. En jaksaisi puhua, en jaksa panostaa. Mielummin olisin yksin. Haaveilen, että mies jää kiinni pettämisestä, jotta saisin aasinsillan erolle. Muutenhan erossa ei olisi mitään järkeä.
tiedostan hyvin, etten varmasti parempaakaan saa ja meillä on oikeasti asiat hyvin.mua ärsyttää pikkujutut miehessä, vaikka itsekin tajuan ne naurettaviksi.
Ei tämmöisen takia pidä lapsilta perhettä rikkoa. Mutta miten pidän itseni hiljaa ja aisoissa vuodesta toiseen?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:30"]
...
.
...
[/quote]
Blaa blaa blaa. Vastasin, kun kysyttiin, että mitä ne ärsytysten aiheet on. Ja jos ihan oikeasti luet, niin huomat etten syytä miestä mun haluamisesta. Ennemminkin itseäni.
Missään kohtaa en tainnut sanoa, että mies on paha?
Ihan ei mulle nyt aukene, että miten täysin tyypillinen kuvio on automaattisesti provo? Eikös tilanteen tee tavanomaiseksi juuri se, että sellainen toistuu aika monen kohdalla?
Jotenkin kyllästyttää nämä provon huutelijat. Jos ei osaa lukea, eikä ole muuta annettavaa keskusteluun, niin voi olla ihan hiljaa.
ap
[/quote]
Ollaan johdonmukaisia. Teksti jatkuu kohdalla, että jos ei provo, niin ..
........Edelleen normaalin kaavan mukaan kun mies on saavutettu ja tylsä etu, niin häntä ei tarvitse huomioida vaan lapset, kotityöt, harrastukset, opiskelu ja työt (unohtuiko jotain?) ovat henkisesti tärkeämpiä asioita.
Mieti ap tuota. Tuolta sinun kertomus kuulosti.
Yleisellä tasolla voi todeta, että kliseinen ajatus on, että naiset ovat hellyyden kaipaajia, haluavat romatiikkaa ja yhdessäoloa. Kärjistetysti tekstisi viesti on, että mies häiritsee elämääsi. Suoritat perhettä, opiskelua yms 24/7. Kun kaikkea ei jaksa, niin Musta Pekka jää miehelle ja miehen tunteille ja tarpeille.
Miksi olet ap naimisissa? Tai siis menit? Järkiavioliitto vai hormonien huumaa? Jos mies on edelleen tärkein ihmissuhteesi, niin sitten kuormaa pitää pienentää siten, että voimia jää myös miehesi rakastamiselle. Jos rakkaus on lopullisesti mennyt ja olet vain talousjärkiparisuhteessa, niin 15 vuotta on pitkä aika kasvattaa lapsia tunnerikkinäisessä "ehjässä perheessä".
Jos tuosta ei tule kesää, niin älä sitten missään nimessä hoida tekosyytä eroon oman pettämisen kautta.
Ero tulisi miehelle puun takaa ja elämä olisi sekaisin ja mies täysin järkyttynyt, mutta vielä enemmän se olisi sekaisin jos eron lisäksi häntä petettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:59"]
Joko sitä rakastaa tai sitten ei rakasta. Rakkaus ei aina riipu siitä, miten "hyvä" toinen on. Monet rakastavat palavasti miestä, joka pettää, eivätkä voisi kuvitellakaan luopuvansa miehestä. Toiset taas eivät rakasta, vaikka mies palvoisi maata jalkojen alla. - Oletko AP joskus kuitenkin rakastanut miestäsi? Tiedätkö mitä rakkaushuuma on, vai oletko aina ollut ns. "järkityyppejä".
[/quote]
Vaikea kysymys. Mun elämäntilanne oli aivan erilainen, kun kohtasimme 13 vuotta sitten. Hän oli monien huonojen suhteiden jälkeen ihanan tavallinen, normaali ja sitoutunut minuun. Mitään valtavaa rakkauden huumaa ei ehkä koskaan ole ollut, mutta kiintynyt toki olen ollut ja kunnioitan häntä. Arvostan hyviä puoliaan ja yritän elää parhaani mukaan huonojen kanssa.
Välillä mietin, mitä rakkaus on ja pitäisikö sen tuntua jollekin.
Ja että ehkä olen jotenkin tunnekylmä, kun en osaa tuntea enempää.
Saatan ihastua tämän parisuhteen ulkopuolelle, yleensä ns. "mahdottomiin" kohteisiin. Enkä koskaan paljasta niitä. Menevät sitten ohi aikanaan.
Kuulostaa kylmälle ja sille, etti meidän ehkä olisi alunperinkään pitänyt päätyä yhteen. Mutta toinenkin puoli asiassa on. Emme kovin paljon riitele, molemmat saa omaa tilaa sen verran kuin mahdollista (mikä ei ole paljon), arki sujuu ja molemmat yrittää parhaansa.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:30"]
...
.
Ollaan johdonmukaisia. Teksti jatkuu kohdalla, että jos ei provo, niin ..
........Edelleen normaalin kaavan mukaan kun mies on saavutettu ja tylsä etu, niin häntä ei tarvitse huomioida vaan lapset, kotityöt, harrastukset, opiskelu ja työt (unohtuiko jotain?) ovat henkisesti tärkeämpiä asioita.
Mieti ap tuota. Tuolta sinun kertomus kuulosti.
Yleisellä tasolla voi todeta, että kliseinen ajatus on, että naiset ovat hellyyden kaipaajia, haluavat romatiikkaa ja yhdessäoloa. Kärjistetysti tekstisi viesti on, että mies häiritsee elämääsi. Suoritat perhettä, opiskelua yms 24/7. Kun kaikkea ei jaksa, niin Musta Pekka jää miehelle ja miehen tunteille ja tarpeille.
Miksi olet ap naimisissa? Tai siis menit? Järkiavioliitto vai hormonien huumaa? Jos mies on edelleen tärkein ihmissuhteesi, niin sitten kuormaa pitää pienentää siten, että voimia jää myös miehesi rakastamiselle. Jos rakkaus on lopullisesti mennyt ja olet vain talousjärkiparisuhteessa, niin 15 vuotta on pitkä aika kasvattaa lapsia tunnerikkinäisessä "ehjässä perheessä".
Jos tuosta ei tule kesää, niin älä sitten missään nimessä hoida tekosyytä eroon oman pettämisen kautta.
Ero tulisi miehelle puun takaa ja elämä olisi sekaisin ja mies täysin järkyttynyt, mutta vielä enemmän se olisi sekaisin jos eron lisäksi häntä petettäisiin.
[/quote]
Jotenkin sun tyyli on ärsyttävä. Etkäsä lue, mitä mä oon kirjottanut. Missään kohtaa mä en oo sanonut omasta pettämään lähdöstäkään yhtään mitään. Ja muutenkin meni ihan metsään.
Äh, antaa olla. En jaksa kirjottaa uusiksi, enkä jankuttaa.
Ap
.
Tuliko vanhin lapsi kaupan päälle kun menitte yhteen? Meinaan nuo vuodet ei muuten täsmää.
Bingo. Järkiparisuhde sinun puolelta. Mies ei ole renttu >>> ei sytytä enää näiden vuosien jälkeen. Kyökkipsykologiaa myönnetään.
Retorisia kysymyksiä:
Pitäisikö miehen olla itsekäs ja "vahingoittaa" sinua jollakin tavalla, että tuntisit voimakkaasti?
Puhut ap monta kertaa omasta ajasta.
Omaa aikaa ilman miestä?
Omaa aikaa ilman miestä ja lapsia?
Omaa aikaa ilman miestä, lapsia ja työtä?
Kriisisi näyttäisi ajoittuvan nyt tähän tilanteeseen, kun olet palannut työelämään.
Vai onko "tunneköyhyytesi" ollut samalla tasolla koko suhteen ajan?
Jos on niin miksi tuohon tilanteeseen on tehty lisää lapsia?
T Jankkaaja
P.s Ei noihin tarvitse vastata, vapaaseen käyttöön pään tilanteen selvittämiseen
Kas, jankkaaja paransi tyyliä ;)
Vanhin lapsi tuli mulle kaupan päälle kyllä. Oma aika olis mun omaa aikaa ihan yksin ilman kertään. Jossain kohtaa se vois olla myös omaa aikaa miehen kanssa, mutta nyt en osaa sitä kaivata.
Miehen ei tarvitse olla itsekäs, eikä vahingoittaa minua. Sellainen ei viehätä. En mä usko, että miehen tarvitsisi olla yhtään mitään erilaista mitä on. En mä osaa edes ajatella, olisko mun tunteet erilaiset, jos mies olisi erilainen. hän on mitä on ja mä olen mitä olen. Kai tää on aina tällaista ollut. Aluksi näin miehen ihan virheettömänä, joten sitä kai voi pitää alkuhuumana? Eli sellainen kumminkin olisi ollut.
Ja on meillä ollut varsin hyvä suhde. Sellainen, että olen ajatellut meidän olevan poikkeuksellisen sopivia toisillemme. Olemme (minäkin) halunneet suunnitella tulevaisuutta ja uskoa olevamme loppuelämämme yhdessä.
Mutta ehkä tämä arki ilman tukiverkkoja on rankempaa, mitä osasin odottaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehen pitäisi jäädä kiinni. Voithan syyttää häntä pettämistä ilman syytäkin! Tai pahoipitelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon takia erotaankin niin usein: naisen turhamainen, kanamainen ja aivoton toiminta. "Juu, en mä osaa selittää!, niin revi siitä!
Sulla on kriisi itsesi kanssa. Et ole tyytyväinen itseesi -työhösi? Tai muuhun ja kanavoit sen "inhoamalla" miestäsi. Ehkä sulla on keski-ikä ja arki iskenyt päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan sitä täällä kuulee päivästä toiseen. Mies on niin ihana, MUTTA, MUTTA kun se ei ole sitä eikä tätä eikä tuota!
Millaisia ne asiat ovat jotka miehessä ärsyttävät?
Mullakin oli joskus mies, joka käyttäytyi kuin yllä kuvattu, mutta jätin hänet melkein alkumetreillä. En kestänyt sitä alituista perseessä kiinni roikkumista, nuoleskelua tai mitään roikkumista ja halusin välillä hengähdystaukoa miehestä. Halusin sitä silloin kun olin liikkeellä yksin, mutta mies pommitti minua viesteillä ihan koko ajan. Jollen vastannut, hän pyydysti minut kavereitten kautta. Seuraavaksi hän antoi minulle kotiintuloajat, että sain olla ulkona vain tiettyyn kellonlyömään asti - jumankauta siinä kulki raja.
Usein riensin suihkuun nopeammin kuin mies ja lukitsin oven, ettei tyyppi tulisi sinnekin perässäni, koska suihkussakäymisestäni ei tullut mitään miehen kanssa. Hän joko halusi muka pestä mut ja se alkoi ekojen kertojen jälkeen vain kauhean hitaalta ja suorastaan ärsyttävältä. Jos esim. suihkussa ollessa harjasin hampaani, mies tuli siihenkin pyyhkimään suuni ja hän antoi minulle vinkkejä hiustenpesussa...
Halusin lomaa miehestä, vetää henkeä ja sillä tavalla. Lopulta sitä siunaantui, kun mies löysi toisen riipunnankohteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim se, että kun mies hakee lapset pk:sta, hän menee ensimmäiseksi istumaan tietokoneelle, pistää lapsille leffan pyörimään, eikä edes vilkaise jääkaappiin onko siellä valmista syötävää, vai pitääkö sulattaa pakkasesta. Sitten ihmetellään miksi lapset kitisee ja on levottomia, kun ruokaa saa hyvällä tuurilla klo 17.45. Ylipäätään ei laita mitään ruokaa koskaan, se on aina mun vastuulla. Oli tilanne mikä hyvänsä. Sellainen yleinen hidastempoisuus ja istuskelu. Kun joku asia pitää hoitaa, se hoituu ehkä joskus, kun ensin on istuttu 1t-2 viikkoa tietokoneella. Ajatuksen hitaus, eli kun esim menemme sisutusliikkeeseen, hän pohtii siellä ääneen aivan typeriä ideoita, jotka ei sovi mihinkään suunnitelmiin. Vaikka olisimme keskusteleet niistä asioista monta kertaa. Usein päästelee suustaan aivan älyttömiä ideoita ja ajatuksia, tulee itselle fiilis, että olemme ihan eri maailmoista ja mä olen joku äiti hänellekin.
Hän on jotenkin perässä vedettävä, musta tuntuu, että passivoidun vuosi vuodelta hänen kanssaan. Mikään liikunta ei kiinnosta yhtään. siinäpä noita.
ap
Hei!
Kirjoituksesi lopussa kysyt, miten pidät itsesi hiljaa vuodesta toiseen. En pysty uskomaan, että vaikenemisella olisi mitään hyötyä kenenkään kannalta. Päinvastoin, salattuun ja puhumattomaan ongelmaan on mahdotonta tarttua, ja se kuitenkin leijailee tunneilmastona ympärillänne.
En väitä tietäväni, mistä sinun läheisyysvastenmielisyytesi johtuu. Mutta todella usein perhe-elämä vaan vie voimat, jatkuva toisten ihmisten tarvitseminen ja läsnäolo uuvuttavat. Voisin kuvitella, että olet saanut liian vähän viettää itsesi kanssa pakotonta tyhjää aikaa?
Suhde puolisoon muuttuu samalla kun elämä muuttuu ja suhde omaan itseen muuttuu. Kuinka hyvin tunnet itsesi nyt? Mitä tarvitset, mitä tunnet, mitä toivot, mitä pelkäät? Vasta, kun olet sinut itsesi kanssa voit turvallisesti asettua toisen ihmisen lähelle.
Kyllä minä kannustaisin teitä ottamaan parisuhteenne hyvinvoinnin nyt ihan ensimmäiseksi tavoitteeksenne. Ei vaikenemalla vaan suoraan siitä puhumalla. Turvallinen tapa ovat esim parisuhdekurssit
http://www.katajary.fi/suhteen-hyvinvointiin/kurssit
Miltä kuulostaa? Tahdotko tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm.... hyvä parisuhde on sellainen, että molemmilla on vapaus elää omaa elämäänsä, silti rinnakkain ja samaan suuntaan kulkien. Jotta olisit onnellinen, sinun pitäisi saada elää sellaista elämää kuten haluat.
Voisiko sinulla olla tavallaista suurempi oman tilan tarve? Eli jotta voisit hyvin, sinulla pitää olla omaa aikaa ja tilaa paljon. Jos, niin puhu siitä, sovi pelisäännöt, sovi milloin ja missä ja kuinka paljon haluat olla yksin. Matkusta tyttökavereidesi kanssa. Ota etäisyyttä, jotta jaksat taas tulla lähelle.
Vai oletko aivan varma, että kyse on vain miehestä?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 10:44"]
Esim se, että kun mies hakee lapset pk:sta, hän menee ensimmäiseksi istumaan tietokoneelle, pistää lapsille leffan pyörimään, eikä edes vilkaise jääkaappiin onko siellä valmista syötävää, vai pitääkö sulattaa pakkasesta. Sitten ihmetellään miksi lapset kitisee ja on levottomia, kun ruokaa saa hyvällä tuurilla klo 17.45. Ylipäätään ei laita mitään ruokaa koskaan, se on aina mun vastuulla. Oli tilanne mikä hyvänsä. Sellainen yleinen hidastempoisuus ja istuskelu. Kun joku asia pitää hoitaa, se hoituu ehkä joskus, kun ensin on istuttu 1t-2 viikkoa tietokoneella. Ajatuksen hitaus, eli kun esim menemme sisutusliikkeeseen, hän pohtii siellä ääneen aivan typeriä ideoita, jotka ei sovi mihinkään suunnitelmiin. Vaikka olisimme keskusteleet niistä asioista monta kertaa. Usein päästelee suustaan aivan älyttömiä ideoita ja ajatuksia, tulee itselle fiilis, että olemme ihan eri maailmoista ja mä olen joku äiti hänellekin.
Hän on jotenkin perässä vedettävä, musta tuntuu, että passivoidun vuosi vuodelta hänen kanssaan. Mikään liikunta ei kiinnosta yhtään. siinäpä noita.
ap
[/quote]
Kuulostaa, että miehesi on aidosti luova ihminen. Hän ei tyydy jo keskusteltuihin kliseisiin joka kodin ratkaisuihin, vaan katsoo maailmaa avarin, luovin ja ennakkoluulottomin silmin. Näkee sinut ehkä liikaa tapoihin pinttyneenä perinnemuorina!
Hear hear.
Jospa vain puhuisit miehen kanssa siitä, mille sinusta tuntuu. Tai lähinnä tuosta, ettet tiedä miksi sinusta tuntuu tuolle. Olisiko sulla mahdollisuutta tehdä itseksesi jotain erilaista, lähteä yksin vaikka mökille, kaupunkilomalle tms.? Ja nimenomaan yksin, saisit oman tilan ja rauhan ajatuksille vieraassa ympäristössä. Asioihin tulisi perspektiiviä.
Ymmärrän tilanteesi oikein hyvin, sulla on menossa sellainen kultainen vankila. Kaikki on hienosti ja silti vaan jotain puuttuu.
Haluat että mies pettää ja jää kiinni, jotta voisit sälyttää vastuun erosta hänelle. Eikö se ole aika lapsellista ja raukkamaistakin?
Jos haluat eron uskottomuuden perusteella, niin petä sinä.
Jos mies on ystäväsi, voisit myös avautua hänelle ärsyyntyneestä olostasi, et eromielessä, vaan siksi että haluat parantaa suhdettanne. Tai puhu jonkun muun ystävän kanssa. Kun saat asiat "ilmoille" ehkä ymmärrät paremmin omia tunteitasi.
Lol :D Eihän tuossa ole yhtään ainutta järkevää syytä jättää ihminen. Todennäköisesti erottuanne rakastuisit tulenpalavasti johonkin mieheen, joka osoittautuisilopulta täydeksi kusipääksi. Siinä saisit sitten miettiä, että haittasiko se sittenkään, että ruokaa sai kello 17:45 (mikä vittu tuo kellonaika edes on :D).
Mun mies ei nyt mitenkään seuraile tai tukahduta viesteihin, mutta uskoakseni mun oma tarve läheisyydelle on tosi pieni. Ainakin hänen kanssaan. Ja ehkä lasten jatkuva kyljessä nyöhääminen vie osan siitä läheisyydentarpeesta. Ennemmin on puutetta omasta rauhallisesta ajasta, kuin ajasta jonkun muun seurassa.
Todnäk tää on mun omaa kriisiä. Mulla on uusia harrastuksia, haluaisin alkaa liikkua enemmän, olen pitkästä aikaa kiinnostunut omasta hyvinvoinnista ja urakin on nousujohteessa. Sen eteen tosin pitäisi opiskella ja panostaa seuraavat pari vuotta.
mies jää tavallaan jälkeen. Ei ehkä pysy mun perässä. Väärinhän se on ja väärin mun tuntea näin. Itsehän mun pitää oma pääni selvittää.
ap
Alue: Aihe vapaa
Joko sitä rakastaa tai sitten ei rakasta. Rakkaus ei aina riipu siitä, miten "hyvä" toinen on. Monet rakastavat palavasti miestä, joka pettää, eivätkä voisi kuvitellakaan luopuvansa miehestä. Toiset taas eivät rakasta, vaikka mies palvoisi maata jalkojen alla. - Oletko AP joskus kuitenkin rakastanut miestäsi? Tiedätkö mitä rakkaushuuma on, vai oletko aina ollut ns. "järkityyppejä".