Miksei vanhemmat anna minun elää omaa elämääni?

eli todellinen syy ärsytyksellesi on häpeä epäonnistumiesta: et saa niitä töitä. Mitä jos sanoisit heille ihan rehellisesti kuinka asia on? Ettet ole kelvannut yrityksistä huolimatta ja tunnet siksi äärimmäisen kiusalliseksi sen painostamisen.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:34"]

 Ilmeisesti ihmisistä tulee heti idiootteja, kun he saavat lapsen. Sen jälkeen koko loppuelämä on turhanpäiväistä kyselyä "onko kylmä, onko nälkä, onko kesätöitä, milloin tulet käymään" jne.

[/quote]

Ymmärsit asian ytimen, kun ihmisistä tulee vanhempia niin niistä tulee hössöttäviä höpsöjä. Osasta enempi, osasta vähempi (eikä se lapsen ikä kerro siitä, että höösäämistä pitäisi vähentää, vaikka osa kyllä osaa sitä vähentää jostain kumman syystä). Huolissaan vain ovat, tai haluavat vain sinulle hyvää.

T: Itsestään hössöttäjän löytänyt vanhempi, jolla myös mennyt nuoruudessaan (sekä välillä nykyäänkin) hermot omiin vanhempiin tai sukulaisiin, jotka höösääväät ja kertovat mitä sinun kannattaisi tehdä, että pääset elämässäsi pitkälle. Ei ne sitä pahalla, ellei ole oikeasti sairaita (läheisriippuvuus tms.)

Meillä myös äiti ollut vähän liiankin huolehtiva pitkälle aikuisuuteeni saakka. Kyseli aina pakkasella, että onko tarpeeksi lämpimiä vaatteita tai, että olenko syönyt tarpeeksi. Vasta kun sain itse lapsen, alkoi luottaa siihen, että osaan pitää itsestäni ja lapsestani huolta. Nykyään on saattanut asetelma kääntyä jopa päälaelleen. On se ainakin minun mielestäni aika luonnollista, että vanhemmat huolehtivat jälkikasvustaan ja lapsensa sitten heistä vanhemmalla iällä.

Mistä ap:n säästöt koostuu jos ei töissä ole ollut?? Rippilahjat ja mummon perintö?

Mihin muka tarvitset kolmen kuukauden lomaa? Mene töihin! 

Valintasi voi kostautua kun valmistumisen jälkeen sulla ei ole yhtään (oman alan) työkokemusta.

Jos sinusta ei tule opettaja tai kansanedustaja, niin lomat ei tulevaisuudessa ole kun parin viikon mittaisia. Kannattaa totuttautua ajatukseen.

Valitat siis siitä, että vanhempasi haluavat kysellä sun kuulumisia ja pitää susta huolta?!? Oletpa kiittämätön ja ikävä ihminen...

T. Molemmat vanhempansa jo pienenä lapsena menettänyt

Onko sinulla yhtään työkokemusta? Sitten, kun valmistut ja haet töitä, työkokemuksen puute voi tulla esteeksi työllistymiselle. Onneksi oma opiskeleva lapsi on saanut kesätöitä pariksi kuukaudeksi, jäähän siinä sitten kuukauden verran lomaa. Tiukassa ne kesätyöt on kyllä olleet.

Muuten kyllä tunnen tuskasi. Itse olen viisikymppinen ja vieläkin äiti kommentoi ja ohjeistaa minua. Suuttua möksähtää, jos ostan jotain, sillä kaikkeen pitäisi kysyä lupa häneltä. Neuvoja ja käskyjä satelee pyytämättä eikä perille mene, että kysyn kyllä, jos tarve on. Tuo ei ole enää edes huolehtimista vaan kontrollointia.

Äidit on äitejä jos olet ainut lapsikin tunnen tuskasi

Minä ymmärrän oikein hyvin kuinka ärsyttävää se on kun omat vanhemmat kohtelevat ikuisesti kuin pikkulasta.

Äitini käyttäytyy vieläkin noin vaikka olen jo nelikymppinen. (isäni kuoli kun olin lapsi, en tiedä millainen hän olisi jos vielä eläisi)

Äitini haluaisi vieläkin tietää missä minä liikun, mitä teen ja kenen kanssa, ja mistä olen jutellut kenenkin kanssa ö.ö

Hän saattaa jopa kurkistella vaatteiden alle tarkistaakseen onko minulla riittävän lämpimät alusvaatteet.

Tämä kaikki takertuminen ja vaatiminen on johtanut siihen, että en kerro äidilleni oikeastaan mitään elämästäni. En suostu keskustelemaan mistään omista asioistani, mikä ei kuitenkaan estä äitiäni esittämästä kysymyksiä jatkuvalla syötöllä. Äitini yrittää tunkeutua elämääni ja minä yritän päästä hänestä vain kauemmas. Monet kerrat olen kyllä miettinyt välien katkaisemista, mutta sitten alan säälimään äitiäni.

Ainoastaan silloin olen saanut elää rauhassa kun olen asunut ulkomailla, mutta sama kyttääminen on alkanut aina kun olen palannut takaisin Suomeen.

Kesätyöt eivät minulle nyt enää ole ajankohtaisia, mutta työasiat kiinnostavat joka tapauksessa. Asun samassa kaupungissa kuin äitini, ja jos satun näkemään äitini vaikka ruokatunnilla kaupungilla, saan perääni hirvittävän saarnan kuinka "työpaikalta ei saa poistua, tuolla tavalla saat potkut" tai jotain muuta outoa.

Lapsenikin (koululuaisia) ihmettelevät, että miksi mummo kohtelee heitä kuin vauvoja. Esimerkiksi viimeisimmällä tapaamisella mummo yritti syöttää lapsiani. Siis sillä tavalla niinkuin vauvaa syötetään.

Varmaan se on jonkinsortin läheisriippuvuutta. Vanhuudenhöperyydestä ei voi olla kyse, sillä äitini on aina ollut tuommoinen.

Ymmärrän, että ap haluaa pitää lomaa. Opiskelu on jatkuvaa uuden oppimista ja tietojen testaamista. Se on rankkaa. Se yhdeksän kuukautta painetaan täyttä päivää töitä, koko ajan pitää sisäistää lisää uutta tietoa eikä siihen läheskään aina riitä se kahdeksan tuntia päivässä. Että sinänsä ymmärrän jos haluaa pitää kaikki kolme kuukautta lomaa jos siihen vain on varaa.

Tietysti opiskelujen vaativuus on kiinni myös opiskelutaidoista sekä opiskeltavasta alasta. Minulle tämä on todella rankkaa, enkä todellakaan aio vetää itseäni lopullisesti piippuun lähtemällä kesätöihin.

Vanhempasi ovat oikeassa. Tarvitset työkokemusta.

Silti tuossa iässä tarvii ite vähän katkaisita sitä napanuoraa ja oppia olemaan välittämätä vahnempien mielipiteistä, päättää itse. Anna vaan niiden mielipiteiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitäpä se sulle kuuluu.

Muutamana kesänä yritin hakea kaikenlaisia töitä, mutta edes siivoojaksi ei pääse enää ilman kokemusta. En ymmärtänyt alle 18-vuotiaana hakea töitä (olin aika lapsi silloin vielä), joten huomasin nopeasti, että kaikille muilla olikin jo 13-vuotiaasta asti kesätyökokemusta. Joka kesä olen yrittänyt hakea töihin, mutta kun en saa töitä. En pääse edes haastatteluihin, jotta voisin paremmin osoittaa olevani ihan tunnollinen ihminen. Tämä on osasyy siihen, miksi jatkuva utelu keväisin kesätöistä ärsyttää. Kun niitä ei tuosta vain saada! Inhottaa se valitusvirsi, että sinun täytyy käydä töissä plaaplaaplaa. Helppohan se on sanoa, kun on itse ollut nuori niinä aikoina, kun kesätöitä sai helposti suhteilla. Eri asia nykyaikana.

Vaikka joka kesä yritänkin hakemuksia laittaa, niin tiedän kyllä viettäväni kesän lomaillen, mistä kyllä sinänsä olen onnellinen, koska en oikeasti jaksaisi koko vuotta ilman kunnon lomaa välissä.

- Ap

Miksi muuten nykyään niin moni kokee ihan hirveän raskaaksi tehdä töitä opiskelun ohessa? MIksi se ei ollut yhtään kummallista esim. 80-90 -luvulla? Tein itsekin töitä koko lukioajan koulun ohessa, ja kesällä sitäkin enemmän.