Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kliseinen parisuhdeongelma
17.03.2014 |
En taida rakastaa miestä.
Meillä on lapset 16, 6 ja 3 v. Mies on aina halunnut hellyyttä ja yhdessäoloa enemmän kuin minä. Hän on hellä, rakastava, loistava isä, hyvässä säännöllisessä työssä. Ei ryyppää, ei juokse harrastuksissa koko aikaa. Hän tukee. Inun harrastuksiani ja kannustaa niissä. Jaamme vastuun perheestä tasapuolisesti. Hän ei ole koskaan sanonut minusta yhtäkään negatiivista sanaa, rakastaa ja ehkä jopa palvoo minua kaikkien vuosien jälkeen. Seksi on ok, tulen käytännössä joka kerta. sitä on silloin kun haluan. Mies haluaisi enemmän.
mutta mussa on vikaa. En jaksaisi yhtään halailua, en suutelua, en läheisyyttä. Se melkein ärsyttää. En jaksaisi puhua, en jaksa panostaa. Mielummin olisin yksin. Haaveilen, että mies jää kiinni pettämisestä, jotta saisin aasinsillan erolle. Muutenhan erossa ei olisi mitään järkeä.
tiedostan hyvin, etten varmasti parempaakaan saa ja meillä on oikeasti asiat hyvin.mua ärsyttää pikkujutut miehessä, vaikka itsekin tajuan ne naurettaviksi.
Ei tämmöisen takia pidä lapsilta perhettä rikkoa. Mutta miten pidän itseni hiljaa ja aisoissa vuodesta toiseen?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 10:49"]
Mun mies ei nyt mitenkään seuraile tai tukahduta viesteihin, mutta uskoakseni mun oma tarve läheisyydelle on tosi pieni. Ainakin hänen kanssaan. Ja ehkä lasten jatkuva kyljessä nyöhääminen vie osan siitä läheisyydentarpeesta. Ennemmin on puutetta omasta rauhallisesta ajasta, kuin ajasta jonkun muun seurassa.
Todnäk tää on mun omaa kriisiä. Mulla on uusia harrastuksia, haluaisin alkaa liikkua enemmän, olen pitkästä aikaa kiinnostunut omasta hyvinvoinnista ja urakin on nousujohteessa. Sen eteen tosin pitäisi opiskella ja panostaa seuraavat pari vuotta.
mies jää tavallaan jälkeen. Ei ehkä pysy mun perässä. Väärinhän se on ja väärin mun tuntea näin. Itsehän mun pitää oma pääni selvittää.
ap
[/quote]
Tuo on normaalia eri aikaan kasvamista jota on suhteissa. Hyvin harvoin molemmat parisuhteen osapuolet käyvät isoja asioita elämässään läpi samaan aikaan, sulla on menossa urakehitys ja se mahdollisuus pitkästä aikaa keskittyä itseesi, ja tuntuu että mies junnaa paikoillaan ja on vain typerys. Ei kiinnostunut samoista asioista tms.
Mä olen ollut tuossa itse. Aikani rämmin ja koitin kestää, eihän siitä mitään tullut. Mitä enemmän ehdotin yhteisiä menoja miehelle; teatteria, taidenäyttelyitä, edes hitto vie lehden lukua, sitä vähemmän se niihin innostui. Sitten lopetin ja aloin käymään noissa yksin tai kaverin kanssa joka oli myös niistä kiinnostunut.
Ei tilanne muuttunut kotona vaikka koitin purra hammasta. Ei siinä auta, jos itse on kasvanut eri suuntaan henkisesti ja on kiinnostunut jo erilaisista asioista kuin puoliso, ei vaan auta mikään.
Me erosimme, tosin olimme sitä ennen käyneet pariterapiassa ja kokeilleet asumuseroa ja yhteenpaluuta. Kun teoriassa kaikki oli hyvin.
Oikeasti kaikki oli hyvin vasta todellisen eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii in, kuten jo alussa sanoin, mulla ei olekaan yhtään syytä jättää miestä. ja ärsyttävät jutut on pikkujuttuja. Totta sekin, että mies on luova, ja varmaan olen perinnemummo (vai muoriko se oli) häneen verrattuna. Eli hienoa, osa on päässyt ihan ytimeen: miehessä ja perisuhteessa ei ole mitään vikaa!
Mulla luultavasti on todella iso oman tilan tarve ja kaipaan jatkuvasti ja kipeästi omaa aikaa yksin. Siihen on harmittavan vähän mahdollisuuksia. säännöllisesti yritämme molemmat harrastaa tai mennä ulos yksin, mutta ei näytä riittävän. Enempäänkään ei ole mahdollisuutta.
ap
En ole vielä valmis heittämään kaikkea menemään. Aikaa keskustelullekaan ei tunnu olevan, kun jatkuvasti pyörii joku kaasupullon kokoinen jaloissa, tai sitten teini kriiseilee omiaan. Tää on niin kliseistä; arki ja henk.koht muutos parisuhteen tiellä. Melkein naurattais, jos ei ärsyttäis.
ap
Silloin on usein rehellisen itsekritiikin ja -analyysin paikka, kun kuvittelee, että muut eivät pysy perässä (voihan sitä tietysti niinkin joskus olla:). Tarkemmin ajatellen voi olla usein myös niin, ettei huomaa omaa näköalattomuuttaan tai ei yksinkertaisesti näe metsää puilta! Oma varjo vaan voi monesti olla aivan liian peittävä!
19, mitäs tuo nyt olisi suomeksi? Aika monta kielikuvaa, mutta ei mitään asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provolta alkaa maistumaan aloitus "hyvän" alun jälkeen.
Ensin kerrotaan, että mies huomioi ja jaamme vastuun tasapuolisesti ja on muutenkin kaikin puolin hyvä mies. Sitten tuleekin sitä normaalia av:lla hyväksyttyä miehen pahuutta, että ei tehdäkää kotitöitä riittävästi/oikealla tavalla/oma-alotteisesti eikä olla henkisesti samalla aaltopituudella ja ollaan passiivisena tietokoneella.
Jos tuo aloitus on tosi, niin tuohan on kuin av-oppikirjasta. Nainen on saanut lapset ja kodin ja mies on turvallisesti "rengastettu" ja kun ei ole vakavampia ongelmia, niin sitten se pakollinen ongelma on miehen tylsyys. Kinuaa vielä läheisyyttä ja seksiä.
Edelleen normaalin kaavan mukaan kun mies on saavutettu ja tylsä etu, niin häntä ei tarvitse huomioida vaan lapset, kotityöt, harrastukset, opiskelu ja työt (unohtuiko jotain?) ovat henkisesti tärkeämpiä asioita.
Mies on paha, kun haluaa noiden tärkeimpien asioiden jälkeen "oman palansa" tästä nais/työntekijä/opiskelija/äiti-henkilöstä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:21"]
Silloin on usein rehellisen itsekritiikin ja -analyysin paikka, kun kuvittelee, että muut eivät pysy perässä (voihan sitä tietysti niinkin joskus olla:). Tarkemmin ajatellen voi olla usein myös niin, ettei huomaa omaa näköalattomuuttaan tai ei yksinkertaisesti näe metsää puilta! Oma varjo vaan voi monesti olla aivan liian peittävä!
[/quote]
Ja moni kakku päältä kaunis, peiliin on katsominen, minnekäs se kettu kaatuisi jos ei karvaiselle kyljelle, kun kissa on pois hiiret hyppivät pöydällä, onni tulee eläen...
Mit vit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:30"]
Provolta alkaa maistumaan aloitus "hyvän" alun jälkeen.
Ensin kerrotaan, että mies huomioi ja jaamme vastuun tasapuolisesti ja on muutenkin kaikin puolin hyvä mies. Sitten tuleekin sitä normaalia av:lla hyväksyttyä miehen pahuutta, että ei tehdäkää kotitöitä riittävästi/oikealla tavalla/oma-alotteisesti eikä olla henkisesti samalla aaltopituudella ja ollaan passiivisena tietokoneella.
Jos tuo aloitus on tosi, niin tuohan on kuin av-oppikirjasta. Nainen on saanut lapset ja kodin ja mies on turvallisesti "rengastettu" ja kun ei ole vakavampia ongelmia, niin sitten se pakollinen ongelma on miehen tylsyys. Kinuaa vielä läheisyyttä ja seksiä.
Edelleen normaalin kaavan mukaan kun mies on saavutettu ja tylsä etu, niin häntä ei tarvitse huomioida vaan lapset, kotityöt, harrastukset, opiskelu ja työt (unohtuiko jotain?) ovat henkisesti tärkeämpiä asioita.
Mies on paha, kun haluaa noiden tärkeimpien asioiden jälkeen "oman palansa" tästä nais/työntekijä/opiskelija/äiti-henkilöstä.
[/quote]
Blaa blaa blaa. Vastasin, kun kysyttiin, että mitä ne ärsytysten aiheet on. Ja jos ihan oikeasti luet, niin huomat etten syytä miestä mun haluamisesta. Ennemminkin itseäni.
Missään kohtaa en tainnut sanoa, että mies on paha?
Ihan ei mulle nyt aukene, että miten täysin tyypillinen kuvio on automaattisesti provo? Eikös tilanteen tee tavanomaiseksi juuri se, että sellainen toistuu aika monen kohdalla?
Jotenkin kyllästyttää nämä provon huutelijat. Jos ei osaa lukea, eikä ole muuta annettavaa keskusteluun, niin voi olla ihan hiljaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Olet oikeassa. Oma pää sun pitää selvittää. Mies ei ehkä pysy perässä, eli älä yritä raahata häntä. Anna hänelle vapaus olla sellainen kuin on, samalla lailla kuin sinulla on oma vapautesi.
Keskustele, kerro tarpeesi, ota itsellesi vapautesi. Pidä itsestäsi huolta, jotta sinulla on mitään, mitä voit antaa toisille.