Haluan yliopistoon, mutta INHOAN olla fyysisesti paikalla

Ei mitään tutkintoa voi suorittaa kirjekurssina, paitsi approja, eli perusopintoja avoimessa yliopistossa. Itsellä on suoritettuna psykan ja kasvatustieteen perusopinnot täysin etänä avoimessa yliopistossa. Mutta mikäli mielit tutkintoa vaikka maisteriksi, niin voin kertoa, että yliopistossa on pitkälti akateeminen vapaus, eli kaikille luennoilla ei tartte olla läsnä, mutta monella kurssilla kuitenkin osalla on läsnäolopakko. Aika paljon suosivat ryhmätöitä tenttien sijasta, joten yliopistolle on joskus pakko raahautua ihan vaan senkin takia, koska yksilötehtävätkään ei ole aina mahdollisia. Osa luennoitsijoista kuuntelee hyvinkin opiskelijoiden toiveita ja kurssin voi suorittaa monella tavalla. Mut varaudu osittaiseen läsnäolopakkoon....valitan.

kaikki ihmisläheiset alat vaativat paikallaoloa, sillä ihminen kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin.

itse tentissä. Jos ei suoraan opinto-oppaassa mainita tästä, niin asiasta voi toki sopia kurssista vastaavan professorin kanssa.



Pakollisen läsnäolon vaativia kursseja on kuitenkin lähes kaikki kielten opinnot. Eli voipi olla että vähintään ne joudut käymään fyysisesti paikalla olemalla läpi.

Semmoinen missä tarvitsee olla mahdollisimman vähän paikalla... Eipä taida ap:lle yliopiston ovet edes aueta.

Joku naistutkimus tai vastaava. Ei siitä sinulle kyllä mitään hyötyä tulevaisuudessa ole, mutta jos et halua panostaa niin siinä yksi mahdollisuus.

Vierailija - 31.01. 08:10 vastaa tähän viestiin (9/9)

Ala opiskella jotain äärihumanistista hörhöilyä

Joku naistutkimus tai vastaava. Ei siitä sinulle kyllä mitään hyötyä tulevaisuudessa ole, mutta jos et halua panostaa niin siinä yksi mahdollisuus.





***Köh. Naistutkimuksen opetus on esimerkiksi Helsingin yliopistossa saanut laadukkaan opetuksen palkinnon ja opetus on usein pienryhmätyöskentelyä, joka todellakin vaatii läsnäoloa ja panostusta. Toki tenttiäkin voi, mutta silloin pitää olla jo paljon opintoja takana, että kykenisi suoriutumaan kunnialla. Lisäksi en tiedä yhtään yliopistoa, johon voisi pyrkiä suoraan opiskelemaan naistutkimusta pääaineena.



Ja ei hyötyä tulevaisuudessa? Sukupuolijärjestelmän tuntemuksesta on hyötyä ennakkoluuloista huolimatta monella alalla, hyvin yhdistettävissä muihin tieteisiin. Sosiaali- ja terveysala, järjestötoiminta, tasa-arvotoimet, politiikka jne. näin muutamia mainitakseeni.



Ap:tä neuvoisin tutustumaan lähimmän yliopistonsa laitosten kotisivuilla oleviin opinto-oppaisiin, joista käy ilmi suoritustavat. Voit kysellä myös suoraan kiinnostavien laitosten opintotoimistoista.

Mutta asiaan...



Sovi proffan kanssa heti opintojen alussa. Kerro vaikka, että kärsit paniikkihäiriöstä tms.



En suosittele ainakaan kieliä, koska niissä on läsnäolopakko. (Kieliopintoja joudut kyllä suorittamaan vaikka opiskelisit pääaineenasi mitä.)

Kannattaa skipata myös esim. tietojenkäsittely, kansantaloustiede, informaatiotutkimus, tiedotusoppi, musiikkitiede jne. Eli aineet, joissa on paljon harjoitusryhmissä tehtäviä opintoja. Tarkemmat tiedot saat kyllä ylipistojen opinto-oppaista. Ja ne löytyvät yliopistojen kotisivuilta.



Niin joo, ja kannattaa varautua siihen, että ihan joka paikkaan ei ole kovin helppo päästä sisään. Ehkä siis kannattaisi valita ala omien kiinnostusten mukaan...

ala. On siellä mahdollista yk-tieteellisenkin aineita lukea mutta pääasiassa yleistä sukupuoliteoriaa ja opiskelijat on äärifeministejä......

Sellaista kun elämä on. Kaikkea ei voi saada vaan täytyy tehdä valintoja, karsintoja ja uudelleen valintoja tilanteiden mukaan. Täytyy miettiä, mitä elämältä todella haluaa ja olla valmis sietämään epämukavuuksia sen tärkeän päämääränsä vuoksi. Ponnistelematta saadut asiat eivät yleensä tuota pitemmän päälle tyydytystä.

että kannattaako ap:n pidemmän päälle ruokkia tuota erakoitumistaipumustaan? Mulla on itselläni taipumus inhota ja kammota kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa, mutta jos antaisin tälle taipumukselle periksi, olisin nykyään varmaan siinä pisteessä, että istuisin kaikki päivät yo-kylän yksiössäni ja katsoisin leffoja. Joskus tekaisisin jonkun esseen, että voisin kutsua itseäni opiskelijaksi. Tunnenkin muutamia tällaisia tyyppejä...



Meillä voi monia kursseja korvata kirjatentillä tai esseellä, ja paljon olen niitä tehnytkin, mutta mitä pidemmälle opiskeluissa mennään, sitä tärkeämmäksi tulevat kontaktit muihin alan ihmisiin. Sitähän voi omassa päässään kehitellä vaikka mitä hulluja teorioita, jos ei ikinä peilaa mielipiteitään muiden opiskelijoiden, opettajien ja valmistuneiden ajatuksiin.

Ja ihan samaa pohdin, inhoan liikkua paikasta toiseen. En tykkää olla isossa porukassa ja esiintyminen on kamalaa. Ryhmätyöt kyllä menee, jos ei tarvitse esitellä muille mitään töitä. Luennotkin menee jotenkuten. Etätehtävät ja kirjapakettitentit sujuu hienosti.



Älyä riittää kyllä ja sitkeyttä, mutta toistaiseksi opiskelut on jääneet juuri tuon porukan ahdistavuuden takia ja koska en kertakaikkiaan voi esiintyä millään tavalla. Jos tiedossa on esiintymistä valvon monta yötä etukäteen, en voi keskittyä mihinkään tekemiseen, saan päänsärkyä, vatsakipua, rytmihäiriöitä.



Olisikohan mahdollista suorittaa mitään yliopistotutkintoa ilman minkäänlaista esiintymistä? Minua kiinnostaa kirjoittaminen, tutkiminen, historia, arkeologia, psykologia, uskontotiede...



Olen kyllä erakko, eikä se häiritse minua millään tavalla. Minulla on perhe, muutama sukulainen ja pari ystävää lähipiirissä ja yhtään enempää en kaipaa. Yksinolo on ihanaa.



Ymmärrän sinua ap!

saahan tuohon lääkkeitä...

koska en kertakaikkiaan voi esiintyä millään tavalla. Jos tiedossa on esiintymistä valvon monta yötä etukäteen, en voi keskittyä mihinkään tekemiseen, saan päänsärkyä, vatsakipua, rytmihäiriöitä.

Minä olen mielestäni ihan normaali, ei kaikki ihmiset voi olla ulospäinsuuntautuneita ja esiintymiskykyisiä. Ennen sellaiset ihmiset olivat enemmistönä, sitten amerikkalaiset liikemiehet keksivät, että kaikkien täytyy olla ekstroverttejä. Näin kehiteltiin kokonainen uusi bisnes, terapiat, kurssit, kirjallisuus, lääkkeet.



Tulen aivan loistavasti toimeen näillä eväillä, ainoastaan esiintyminen ei onnistu ja hyväksyn sen. Se on osa persoonallisuuttani. Jos yliopisto-opiskelut eivät onnistu, niin sitten eivät. Jatkan sitten entisessä ammatissani. Välillä vaan tuntuu, että pystyisin niin paljon vaativampaankin työhön.

Ja ihan samaa pohdin, inhoan liikkua paikasta toiseen. En tykkää olla isossa porukassa ja esiintyminen on kamalaa. Ryhmätyöt kyllä menee, jos ei tarvitse esitellä muille mitään töitä. Luennotkin menee jotenkuten. Etätehtävät ja kirjapakettitentit sujuu hienosti.

Älyä riittää kyllä ja sitkeyttä, mutta toistaiseksi opiskelut on jääneet juuri tuon porukan ahdistavuuden takia ja koska en kertakaikkiaan voi esiintyä millään tavalla. Jos tiedossa on esiintymistä valvon monta yötä etukäteen, en voi keskittyä mihinkään tekemiseen, saan päänsärkyä, vatsakipua, rytmihäiriöitä.

Olisikohan mahdollista suorittaa mitään yliopistotutkintoa ilman minkäänlaista esiintymistä? Minua kiinnostaa kirjoittaminen, tutkiminen, historia, arkeologia, psykologia, uskontotiede...

Olen kyllä erakko, eikä se häiritse minua millään tavalla. Minulla on perhe, muutama sukulainen ja pari ystävää lähipiirissä ja yhtään enempää en kaipaa. Yksinolo on ihanaa.

Ymmärrän sinua ap!

itse tentissä. Jos ei suoraan opinto-oppaassa mainita tästä, niin asiasta voi toki sopia kurssista vastaavan professorin kanssa.

Pakollisen läsnäolon vaativia kursseja on kuitenkin lähes kaikki kielten opinnot. Eli voipi olla että vähintään ne joudut käymään fyysisesti paikalla olemalla läpi.

Itsellä aiempi tutkinto x-kielisestä yliopistosta riitti kielen x suoritukseksi.

Minä olen mielestäni ihan normaali, ei kaikki ihmiset voi olla ulospäinsuuntautuneita ja esiintymiskykyisiä. Ennen sellaiset ihmiset olivat enemmistönä, sitten amerikkalaiset liikemiehet keksivät, että kaikkien täytyy olla ekstroverttejä. Näin kehiteltiin kokonainen uusi bisnes, terapiat, kurssit, kirjallisuus, lääkkeet.

Tulen aivan loistavasti toimeen näillä eväillä, ainoastaan esiintyminen ei onnistu ja hyväksyn sen. Se on osa persoonallisuuttani. Jos yliopisto-opiskelut eivät onnistu, niin sitten eivät. Jatkan sitten entisessä ammatissani. Välillä vaan tuntuu, että pystyisin niin paljon vaativampaankin työhön.

Yliopisto-opinnot johtavat usein toimenkuvaan jossa kommunikaatio, yhteistyökyvyt ja esiintymistaidot ovat oleellisia. Kauheeta kun korkeakoulututkintoja pukkaa nuo puhe - ja kommunikaatiotaidottomat. Teistä on tosi vaikea saada mitään irti työpaikalla, kun ei tosiaan tiedä mitä siellä päässä liikkuu. Sitten teistä hankkiudutaan jollain keinolla eroon ja seuraavaksi olette piinaamassa jotain toista työpaikkaa palkattomassa harjoittelussa. Eli jos ette pysty olemaan läsnä ja tekemään yhteistyötä, niin säästäkää ne opiskelupaikat jollekin muulle.

Minä olen mielestäni ihan normaali, ei kaikki ihmiset voi olla ulospäinsuuntautuneita ja esiintymiskykyisiä. Ennen sellaiset ihmiset olivat enemmistönä, sitten amerikkalaiset liikemiehet keksivät, että kaikkien täytyy olla ekstroverttejä. Näin kehiteltiin kokonainen uusi bisnes, terapiat, kurssit, kirjallisuus, lääkkeet.

Tulen aivan loistavasti toimeen näillä eväillä, ainoastaan esiintyminen ei onnistu ja hyväksyn sen. Se on osa persoonallisuuttani. Jos yliopisto-opiskelut eivät onnistu, niin sitten eivät. Jatkan sitten entisessä ammatissani. Välillä vaan tuntuu, että pystyisin niin paljon vaativampaankin työhön.

Yliopisto-opinnot johtavat usein toimenkuvaan jossa kommunikaatio, yhteistyökyvyt ja esiintymistaidot ovat oleellisia. Kauheeta kun korkeakoulututkintoja pukkaa nuo puhe - ja kommunikaatiotaidottomat. Teistä on tosi vaikea saada mitään irti työpaikalla, kun ei tosiaan tiedä mitä siellä päässä liikkuu. Sitten teistä hankkiudutaan jollain keinolla eroon ja seuraavaksi olette piinaamassa jotain toista työpaikkaa palkattomassa harjoittelussa. Eli jos ette pysty olemaan läsnä ja tekemään yhteistyötä, niin säästäkää ne opiskelupaikat jollekin muulle.

USAlaisessa yliopistossa, on luentopakko tai potkitaan kohteliaasti pois.

Mikset söisi sen parin esiintymisen verran mitä tulet kohtaamaan?

Minä olen mielestäni ihan normaali, ei kaikki ihmiset voi olla ulospäinsuuntautuneita ja esiintymiskykyisiä. Ennen sellaiset ihmiset olivat enemmistönä, sitten amerikkalaiset liikemiehet keksivät, että kaikkien täytyy olla ekstroverttejä. Näin kehiteltiin kokonainen uusi bisnes, terapiat, kurssit, kirjallisuus, lääkkeet.

Tulen aivan loistavasti toimeen näillä eväillä, ainoastaan esiintyminen ei onnistu ja hyväksyn sen. Se on osa persoonallisuuttani. Jos yliopisto-opiskelut eivät onnistu, niin sitten eivät. Jatkan sitten entisessä ammatissani. Välillä vaan tuntuu, että pystyisin niin paljon vaativampaankin työhön.

tässä se suomalaisuus taas huipussaan. haluaisin opiskella mutta en halua olla paikalla kun siellä on ihmisiä ja niille joutuu puhumaan ja jotain esittämäänkin. jätä opinnot väliin ja muuta mettään. jos jo asut metsässä niin se on hyvä alku. nostat sielä mitään tekemättä massia ja mökötät siinä mökissäs ja kerrot kaikille kuinka ihku olet mutta prkl kenellekkään et kyllä puhu tai mitään esitä kun oot niin kova. ihme että tässä maassa mistään on tullut mitään kun kansa on tuollaisia mörrimöykkyjä.

Jokin syyhän siihen on, että kommunikaatiotaitoja korostetaan. Niitä nyt vaan tarvitsee työelämässä. Ihmisillä on niin kummallisia käsityksiä norsunluutorneista osana akateemista uraa. Mitä pidemmälle olet kouluttautunut, sen enemmän työhön kohdistuu vaatimuksia ja tulospaineita ja ongelman ratkaisua. Se ei oikein onnistu sieltä omasta päänsisäisestä maailmasta.