Äidit ja isät, myös tulevat, mitä tunteita tieto raskaudesta herätti sinussa?

Olen raskaana ja raskautta on hartaasti toivottu. Tän hetken ajatukset on että musta tulee huono äiti ja raskaus pilaa kropassani ne viimeisetkin kohdat jotka ovat vielä jotenkin ok. Työelämä on jo tavallaan menetetty koska kerroin esimiehelleni että sain aiemmin keskenmenon eli minut kastitettiin lisääntyjäksi ja töissä tämä tarkoittaa epämääräisiä projekteja, joiden tarkoitus on todennäköisimmin kyllästyttää minut jotta siirtyisin muualle. Pelkään kuitenkin myös että raskaus menee kesken, koska en osaa ajatella että kroppani saisi lapsen aikaiseksi. Jos lapsi syntyy pelkään että se on vakavasti sairas tai vammainen enkä pärjäisi sen hoidossa ja ajautuisin ehkä itse hoitoon tai itsemurhaan.  En tiedä johtuuko tämä hormoneista mutta tällä hetkellä mulla on olo että tulen pilaamaan lapseni elämän.

Voit ap etsiä asiasta kirjallisuutta. Esimerkiksi raskausajan kriisit, tyttökavereiden opas raskausaikaan jne. Kyllä niissä kaikissa käsitellään sitä, että raskaus herättää ristiriitaisia tunteita. Onhan se niin massiivisen iso asia.

Omat raskausaikani olen seilannut kriisistä kriisiin. Pelännyt keskenmenoa, pelännyt synnytystä, pelännyt miten pärjätään, kriiseillyt koska määräaikaista työsopparia ei raskauden takia jatkettu, parisuhde on ollut viturallaan jne. Sellaista harmonista "kaikki kyllä järjestyy" - oloa olen tuntenut vain muutaman viikon keskiraskaudessa. Enkä usko että olen tässä harvinaisuus.