Lue keskustelun säännöt.
Suhtaudutaanko etä-äitiin yhtä neutraalisti kuin etäisään?
16.03.2014 |
Meille on tulossa ero, mies on rakastunut toiseen naiseen. Yhdessä oltiin 21 vuotta ja mitään ongelmia ei meidän avioliitossa ollut, kuten mies itsekin on myöntänyt. Nyt rakkaus kuitenkin menee kaiken edelle ja lisäksi haluaisi ottaa pojan (11 v) asumaan luokseen.
Minä jäisin etä-äidiksi ja siirtyisin kokonaan uuteen elämäntilanteeseen. Mitä asenteita on vastassa? Ystäväni veikkasi että asenteet on vielä sovinistisemmat ja kivikautisemmat kuin yh-äitejä kohtaan. Onko oikeassa?
Kommentit (17)
Samaa mieltä. Uusi nainen on miehelläsi hyvin nopsaan kuvioissa. Mies etsii heti uuden, tai sitten on jo uusi katsottuna. Näin kaikilla tuntemillani eroisillä. Joten kaksin ei poikasi saa isänsä seurasta kauaa nauttia. Äitipuolet on usein vaikeita, etenkin jos lapsettomia naisia ovat. Nainen on toisen naisen lapselle susi.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:43"]
Ota sinä poika. Onko kukaan kysynyt lapselta haluaako se äidin vaihdettavaksi omassa kodissaan johonkin toiseen. Näin kävi minulle, en todella suosittele.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti näin on. Etä-äitejä pidetään automaattisesti juoppoina, hulluina tai narkkareina tai kaikkien niiden sekoituksena. Mikä on ihan helvetin typerää, sillä naisen on sosiaalisen asemansa vuoksi taisteltava lapsista verisesti.
Varmaan on niitäkin, jotka paheksuvat etä-äitejä. Tai ajattelevat, että ratkaisun taustalla on se, että äiti ei ole ollut tarpeeksi hyvä vanhempi. Toisaalta aina löytyy arvostelijoita, jotka luulevat omien ratkaisujensa olevan ainoita oikeita. Kannattaako heitä kuunnella? Tuskin.
Eiköhän sinun kannata tehdä omat ratkaisusi aivan omista lähtökohdistasi. Miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Millainen olet äitinä? Jaksatko yksin hoitaa lastasi tämän pääasiallisena vanhempana? Millainen lapsen isä on vanhempana? Onko hänellä kapasiteettia olla turvallinen ja tasapuolinen isä erotilanteessa ja uusperhekuviossa?
Muiden kokemuksia tällaisesta tilanteesta kannattaa jonkin verran kuunnella. Tosin vähän pitää ehkä suodattaa, koska joukossa on aina joitakin, joilla asiat on menneet painajaiseksi jommankumman tai molemman vanhemman riidanhaluisuuden yms takia. Päätöksen joudut kuitenkin tekemään itse. Sinä myös vastaat päätöksesi seurauksista itsellesi ja lapsellesi. Tee sellainen päätös, jonka pystyt perustelemaan itsellesi ja joka on mielestäsi hyvä lapsellesi.
Älä anna muiden mielipiteille arvoa enää sen jälkeen, kun olet oman päätöksesi tehnyt.
Ota sinä poika. Onko kukaan kysynyt lapselta haluaako se äidin vaihdettavaksi omassa kodissaan johonkin toiseen. Näin kävi minulle, en todella suosittele.
Minäkin olen ollut etä-äiti kahdelle lapselle, osan aikaa. On totta, että ennakkoluuloisia asenteita tapaa vielä paljon. Tyyliin, miten äiti voi jättää (!) lapsensa tai äiti on jollakin tapaa huono ja kelvoton, kun lapset joutuneet(!) isälle. Ajan myötä pääsin itse yli näistä rasitteista ja opin ilmaisemaan asiat niin, että siinä meni hiljaiseksi pullantuoksuinen kotiäitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut etä-äiti (virallisesti) nyt 4 vuotta 5v. pojalle. Käytännössä lapsi on ollut 50/50. Lapsen isän kanssa keskusteltiin silloin aikanaan asiasta ja sovittiin että hän hoitaa paperisodan, neuvolat, hammaslääkärit yms.
Ihan hyvin tämä on toiminut paitsi että päiväkodin henkilökunta ei millään saa taottua nuppiinsa että kaikki paperilappuset työnnetään iskän käteen, ei minulle (olen toivoton, hävitän kaikki laput samantien...) ja häneltä tiedustellaan loma-ajat yms. Neuvolan täti ei tajua miksi isä käyttää lasta siellä enkä minä jne. Huoh.
Onhan tää melkoista välillä mutta mitenkäs me tasa-arvo saadaan jos ei näin? ihmisten asenteet on välillä melkoisia :/ erityisesti (vanhempien) naisten.
Paheksutaan ja suhtaudutaan kuin tunnevammaisiin. Täysin eri kohtelu kuin etäisillä, lapsistaan täysin välinpitämätöntä etäisääkin pidetään parempana tyyppinä, kuin tapaamisistaan ja lapsistaan huolehtivaa etä-äitiä.
Yksinhuoltajaisää pidetään sankarina ja yksinhuoltajaäitiä halpana huorana ja kaikin tavoin syyllisenä asemaansa.
Ei meillä tasa-arvo ole todellisuudessa kovin pitkällä, näissä asenteissa se tulee esille. Menneiden vuosikymmenien asenteet naisia kohtaan ovat vallalla osittain vieläkin ja noiden sukupolvien edustajat siirtävät asenteita nuoremmille sukupolville. 50-60-luvuilla jopa sotaleskiin suhtauduttiin halveksivasti.
"Vaikka heidän antamiaan uhreja kunnioitettiin, yhteisössä heitä karsastettiin ja jopa halveksittiin. Yhteisön painostus oli kovaa. Monien mielestä ainoa miespuolinen henkilö, jonka kanssa sotalesket saivat olla kanssakäymisissä, oli pappi.
Sotalesken vaadittiin elävän loppuelämänsä miehensä muistolle, ja sodan aikana kerättiin nimilistoja, joissa leskien uudelleenavioitumista vaadittiin kiellettäväksi. Suurin osa sotaleskistä oli alle 40-vuotiaita, ja heidän pelättiin jopa vievän muiden miehet."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä tulee ensimmäisenä mieleen, että a) äidillä on vakavia elämänhallintaongelmia tai b) äitiä kiinnostaa enemmän oma elämä ja omat touhut. Ei tietenkään näin ole aina, mutta mielleyhtymä tällaiseen on vahva.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 14:50"]
Paheksutaan ja suhtaudutaan kuin tunnevammaisiin. Täysin eri kohtelu kuin etäisillä, lapsistaan täysin välinpitämätöntä etäisääkin pidetään parempana tyyppinä, kuin tapaamisistaan ja lapsistaan huolehtivaa etä-äitiä.
Yksinhuoltajaisää pidetään sankarina ja yksinhuoltajaäitiä halpana huorana ja kaikin tavoin syyllisenä asemaansa.
Ei meillä tasa-arvo ole todellisuudessa kovin pitkällä, näissä asenteissa se tulee esille. Menneiden vuosikymmenien asenteet naisia kohtaan ovat vallalla osittain vieläkin ja noiden sukupolvien edustajat siirtävät asenteita nuoremmille sukupolville. 50-60-luvuilla jopa sotaleskiin suhtauduttiin halveksivasti.
"Vaikka heidän antamiaan uhreja kunnioitettiin, yhteisössä heitä karsastettiin ja jopa halveksittiin. Yhteisön painostus oli kovaa. Monien mielestä ainoa miespuolinen henkilö, jonka kanssa sotalesket saivat olla kanssakäymisissä, oli pappi.
Sotalesken vaadittiin elävän loppuelämänsä miehensä muistolle, ja sodan aikana kerättiin nimilistoja, joissa leskien uudelleenavioitumista vaadittiin kiellettäväksi. Suurin osa sotaleskistä oli alle 40-vuotiaita, ja heidän pelättiin jopa vievän muiden miehet."
http://yle.fi/uutiset/finlands_sak_ar_var/5745591
[/quote]
Ei ihme että eronneisiin naisiin, varsinkin äiteihin, suhtaudutaan edelleen niin törkeästi. Ei tuollaiset asenteet muutu vielä muutamassa vuosikymmenessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäiti = loinen, Koti-isä = Sankari
Yh-äiti = huora, Yh-isä = Sankari
Etä-äiti = tunnevammainen, Etä-isä = uhri
Lapseton nainen = tunnevammainen, Lapseton mies = itsenäinen
Joo tuo huorittelu ja halveksunta on kyllä tuttua.
Jopa exäni oma äiti, eli ex-anoppi ja lapseni mummu tuli ihan asiakseen mulle työpaikallani (!) ihmettelemään miksi päädyimme tällaiseen ratkaisuun.
Se kyllä huvitti kovasti, monet mummuthan nimenomaan valittaa siitä että oma poika jää lehdelle soittelemaan eron sattuessa.
Mielestäni ratkaisumme on vahvistanut isän ja pojan välejä sekä kiintymyssuhdetta valtavasti. Poika voi hyvin.
Minuun kohdistuvan ihmettelyn kestän, olen ainoa joka tässä "kärsii".
nro 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 15:10"]
Kotiäiti = loinen, Koti-isä = Sankari
Yh-äiti = huora, Yh-isä = Sankari
Etä-äiti = tunnevammainen, Etä-isä = uhri
Lapseton nainen = tunnevammainen, Lapseton mies = itsenäinen
[/quote]
Olet harvinaisen oikeassa!!!!!!
Huvittavaa mutta ex-anoppini vetosi sotaleskien kunniaan sen jälkeen kun mieheni, eli poikansa kuoli ja jäin leskeksi. Hän esitti hyvin painavasti että ei tule hyväksymään sitä jos otan lapsille isäpuolen ja mainitsi että sotaleskille oli kunnia-asia olla hankkimatta uutta suhdetta.
Olin kuusi vuotta yksin ja sitten aloin seurustelemaan. Ex-anoppi ei ole hyväksynyt asiaa vieläkään, vaikka poikansa kuolemasta tulee kohta 20 vuotta, eikä lapsetkaan enää asu kotona.
Vanhemmat ihmiset suhtautuu leskinaisiin edelleen tähän tapaan, mutta leskimiehille päinvastoin lasten vuoksi toivotaan nopeasti uutta kumppania "lasten- ja kodinhoitoavuksi". Anteeksi, meni täysin OT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 15:10"]Kotiäiti = loinen, Koti-isä = Sankari
Yh-äiti = huora, Yh-isä = Sankari
Etä-äiti = tunnevammainen, Etä-isä = uhri
Lapseton nainen = tunnevammainen, Lapseton mies = itsenäinen
[/quote]
:D :D :D
Ja ajatelkaas: naiset itse ylläpitää näitä asenteita! Ihan niin kuin tyttöjen ympärileikkaustraditiota jossain toisessa kehitysmaassa.
Terveisin roolinmurtajapioneeri, 3 lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 15:25"]
leskimiehille päinvastoin lasten vuoksi toivotaan nopeasti uutta kumppania "lasten- ja kodinhoitoavuksi".
[/quote]
Yksinhuoltajaisänä on helppoa sen myönnän ,apua olen saanut enemmän kuin olen tarvinnut ja kun lasten äiti muutti takaisin kotimaahansa niin hän ei jäänyt sitten edes etä-äidiksi ja kavereita on sen verta yksinhuoltajaäideissä että sen myönnän että erot on isot suhtautumisissa yksinhuoltajaäiteihin.
Etä äidissä on aina jotain vikaa ja ihmeteltävää, nykyäänkin. :(
Yritä olla välittämästä negapuheista, vaan keskity olennaiseen. Hyvää jatkoa ja uutta elämänvaihetta.
Olen itse kaiketi etä-äiti, sillä lapsemme ovat kirjoilla isällään. Suoraan sanoen kukaan tuttava ei varmasti edes tiedä että järjestely on tämä. Minä kuitenkin hoidan pääasiassa lasten asiat kuten hammaslääkärit, neuvolat, papereiden täyttämiset jne. Eli kukaan ei ole koskaan kummastellut tai edes ottanut asiaa puheeksi.