Narsistiäitini kanssa taas riitaa...

pentu taidat olla vielä.

Vittu mitä puhetta. HUHHUH! Kuvitteleppas ku itte oot samassa tilanteessa.

ei hän muuten noin sanoisi. Tiedän niin valtavan hyvin tunteesi vaikkei narsisti olekkaan paras sana kuvaamaan omaa äitiäni. Kunpa osaisin auttaa...

Minua on alistettu vuosikaudet, etten osaa edes sanoa äidille vastaan ennenkuin vasta räjähtäessäni totaalisesti.

Mutta kun tiedän että ihminen on sairas, en KOSKAAN voisi häntä noin haukkua tai noin hänelle puhua. Se on se ihminen joka minut kantoi, synnytti ja elätti moooonta vuotta kunnes sairastui.

-kakkonen-

http://www.narsistienuhrientuki.info/



t. ap

Joka tapauksessa sukulaiset ovat sitä parempia mitä kauempana heidät pitää eikä ole ihmekään, että reagoit noin, vaikka olisi ihan ns. tervekin ihminen kyseessä.

Miksi ihmeessä annat hänen vierailla teillä noin usein?

Vihjailu siitä aiheuttaa raivokohtauksen.



Emme haluaisi, että hän vierailee KOKO AJAN, mutta olen kohtausten pelossa sen sallinut. No, en salli enää.

täysillä ei näytä käyvän nuokaan. noita narsisteja on oikeasti todella vähän. taitaa olla malka usein katsojan silmässä.

viikonloppu *yökylässä* oletettavasti aikuisen tyttärensä luona?

Minusta se on tän jutun oudoin kohta.

Eikö miehesi hermostu, kun joku ylimääräinen on teillä niin usein?

Vierailija:

Eikö miehesi hermostu, kun joku ylimääräinen on teillä niin usein?

Hän on jopa työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi, mutta kielto on niin kova, että väittää eläkepapereissa lukevan, että hän on eläkkeellä selkävaivojen takia. Mitään lääkitystä hän ei suostu syömään, vaikka usein sitä on pyydetty.

Isäni on persoonallisuushäiriöinen ja hänen häiriönsä on niin vakava, että olen joutunut lopettamaan yhteydenpidon hänen kanssaan aivan kokonaan. Päätös ei ollut helppo, mutta minun oli asetettava rajat, muuten hän olisi tuhonnut perhe-elämämme. Yhteydenpidon katkaisun jälkeen muutaman kuukauden ajan sain kuulla sellaista uhkailua, että minun oli vaihdettava puhelinnumero, joka on nyt salainen.

Puhelinsoittoja tyyliin tapan sun lapsesi, jos et tee niinkuin käsken.



Tosi kivaa kuulla omalta vanhemmaltaan, miten hän aikoo jauhaa lapseni lihamyllyssä jne..



Ainoa keino laittaa piste tuolle sodalle on panna kova kovaa vastaan.

Minustakin äiti on ollut tosiaan tuppaamassa kylään KOKO AJAN, eikä miehenikään mitenkään jaksaisi sulattaa sitä. Hienovarainen vihjailu ei auta, minua inhottaa äitini jatkuva tänne tuppaaminen, ja täällä hän vain arvostelee koko ajan minun tapaani hoitaa lapsia, kohdella miestäni jne jne.

Lisäksi hän on usein kieltänyt minua kehumasta lapsiani, eikä heille saisi sanoa että heitä rakastetaan.

Kaikenlainen inhimillinen lastenkasvatus on hänestä kamalaa. Samaan hengenvetoon saattaa hän vaatia minua pyytämään anteeksi niitä kärsimyksiä joita lapsena hänelle tuotin( en halunnut aina pukea päällysvaatteita, kun piti mennä hoitoon )jne... järkevää. Kun mieheni on poissa kotoa hän käy kimppuuni ja haukkuu minua. Selittää salaliittoteorioitaan miehelleni tuntikausia ja viipyy meillä joskus parikin viikkoa. Kyllä siinä hermot menee koko perheeltä.



t.14

Äitisi kuullostaa kauhealta. Vaikeaa siinä mahtaa olla vain se, että se on oma äiti...



Minun äitini yrittää ollessaan täällä ottaa " minun paikkani" perheessä. Hän " flirttailee" miehelleni (joka ei pidä siitä), komentaa minun " pääni yli" lapsia ihan tahallaan eri tavoin, siivoaa eli kaivelee kaappeja...ei kestä, ei.

suhteistamme valkoisiin kansalaissodassa???? Ne tavarat voi olla mitä tahansa mikä sille päivälle kelpaa. Samoin hänen mielestään ei saa kuunnella musiikkia kun se saattaa loukata naapureita? Hän ei myöskään tajua, että kun puhun perheestäni en tarkoita häntä vaan miestäni ja lapsiani.



Ymmärrän todella hyvin ap:n purkausta. Sellainen jolla ei ole rasittavia vanhempia ja ole joutunut tasapainoilemaan sellaisen vanhemman kanssa lapsuudesta asti ei ymmärrä miten totaalisen väsyttävää se on kun täytyy jatkuvasti varoa omia sanojaan ettei laukaise mitään tilannetta. Esimerkiksi minun täytyy varoa osoittamasta mitään onnellisuuden tunnetta, se tekee äitini raivopääksi. Kyllä minäkin nimittelen ja kiukuttelen parin viikon kyläilyn jälkeen ja puran päätäni terapeutille.

t.14