Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohta 40 ja elämä ohi
20.04.2014 |
...vaikka ei ole koskaan varsinaisesti alkanutkaan. Tuntuuko muista saman ikäisistä samalta? Elämää on takana, muttei sellaista onnellista ja kivaa, elämänmakuista. Sitä toivoisi, että kivaa olisi vielä edessä.
Mutta ei. Kun on tunne, ettei oikein pysty näkemään tulevaisuutta eikä oikein kiinnostakaan. Masennusta ei pitäisi olla ja asiatkin ovat paremmin kuin koskaan aeimmin elämässä. Jotenkin kaikki tuntuu vaan turhalta ja merkityksettömältä. Eksistentiaalinen kriisi? Tuntuu, ettei oikeastaa hirveesti väliä vaikka kuolema tapahtuisi tänään, koska tuntuu ettei siinäkään mitään tärkeää menettäisi.
Mietin, onko mulla loppuelämän varrelle mitään? Ei tarvitse olla edes mitään poikkeuksellisen spesiaalia, vaan jotain mikä tuntuu elämältä. Miksi mä koen, että mun elämä on jo ohi? Ja että mulla on vain kasa muistoja? Haluaisin rakastua, mutta en tiedä olisiko sekään vastaus, tai ainakaan kovinkaan pitkään. Ehkä matkustelu? En tiedä miten saisin elämänmaun elämääni. Nyt kaikki on hajutonta ja mautonta. Apuva.
Kommentit (9)
Oletko yksin? Ei lapsia, ei miestä? Onko työpaikka mieluinen? Minä olen 44v ja toivon, että elämää vielä vuosia edessä. Minä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, on mies, lapsia, hyvä työpaikka. Ei omasta halusta omistusasuntoa, koska haluamme käyttää rahaa ja aikaa matkusteluun, niin ei velvoitteita/pakotteita jäädä Suomeen. Tällähetkelläkin asumme ulkomailla, mutta palaamme suomeen taas kesällä. Toivon, että löydät sinäkin elämääsi onnea ja sisältöä, kerranhan täällä vain ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt joutenollessani vähänm pohtinut tätä asiaa ja mistä tämä kriisi johtuu. Osittain varmaan siitä, että elämässäni on ollut niin suuria tunteita (vaikkakin pääosin negatiivisia) ja draamaa ja elämän ja kuoleman kysymyksiä, ettei mikään oikein tunnu enää miltään. Eli kun on niin tasaista ja tavallaan onnellistakin elämää, niin on liian tasaista, ettei tule sellaista elossa olemisen tunnetta.
Toinen juttu, joka varmaan myös vaikuttaa, on se että jäljellä oleva elinaika on nyt lyhyempi. Tulee vähän niin kuin paniikki suorittaa asioita. Pelko ettei kerkeä nauttia ja tehdä asioita, joita haluaisi. Kaikkea kun ei ole mahdollista tehdä ja kokea tässä ja nyt heti. Entä jos elämä jää vajaaksi? Itse en ole koskaan paljoa matkustellut, mutta nyt on hirveä hinku nähdä maailmankolkat. On vähän sellainen kiireentuntu, et pitää nähdä ja kokea ennen kuin kuolen tai olen liian vanha.
Mutta ehkä se suurten tunteiden kaipuu ja arkipäivän flow (ilman kiirettä ja stressiä!) olisi kuitenkin sen juttu...
Olen onnellinen 44v (av:n mummoäiti) nautin lapsistani yli kaiken ja nuoruuden muistoja riiittää. Mies on ollut sama jo yli 20v. Olen ikäni ollut ns. sohvaperuna ja aloitin kuntoilun että jaksan lasten kanssa. Suosittelen, treenaminen antaa kaikkeen lisäpotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 13:03"]
Todella tuttua. Mua ainakin vaivaa huono parisuhde, tiedän etten halua tätä elämää loppuelämääni. Mutta ei ole voimia tehdä muutostakaan.
[/quote]
Veit jalat suustani.
mulla olisi vaikka mitä voimia muutokseen, mut en tiedä millainen muutos tuo elämänmaun. Sen vain tiedän, että lasten tekeminen veisi loputkin omasta elämänhalusta, kun jo ajatuskin aiheuttaa sellaisen ahdistus-stressireaktion tulevaisuudesta lapsen kanssa, että sitä en pitäisi ratkaisuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Täytin juuri 40v. Vaikea elämänvaihe ja haastavat vuodet alkaa pikku hiljaa väistyä. Olen vieläkin ns. toipumisvaiheessa ja annan itselleni siihen luvan. Kuitenkin näen jo hieman valoa tulevassa ja on päiviä joilloin oikeasti nautin elämästä ja jaksan jo vähän haaveillakin. Uskon, että elämällä on vielä jotain mukavaa minullekin tai ainakin jaksan uskoa jo. Ehkä eniten kuitenkin nautin ns. pienistä asioista ja muistan joka päivä olla kiitollinen. Täältä vielä ponnistetaan.. Kaikkea hyvää ap:lle ja uskoa tulevaan! :)
Alue: Aihe vapaa
Todella tuttua. Mua ainakin vaivaa huono parisuhde, tiedän etten halua tätä elämää loppuelämääni. Mutta ei ole voimia tehdä muutostakaan.