Mä en pysty luottamaan miehiin
Mulla oli pitkä ja myrskyisä avioliitto josta erosin 4 vuotta sitten, koska mieheni toistuvasti petti mua. Exäni kielsi tämän ihan loppumetreille, mutta lopulta myönsi kun esitin vedenpitävät todisteet. Sen jälkeen olen seurustellut kolmen mukavan miehen kanssa. Ongelma on se, että heti kun alan tosissani kiintymään mieheen, alan myös epäillä häntä suorastaan vainoharhaisesti. Kaksi miehistä olen lempannut koska en ole pystynyt elämään epäluulojeni kanssa, olen kyllä kummankin kanssa edelleen hyvissä väleissä. Nyt olen seurustellut puolisen vuotta ja mies on varmaankin kunnollinen, mutta olen taas alkanut omien tulkintojeni tekemisen ja kyttäämisen. Miten tästä epäluuloisuudesta pääsee eroon ja voi alkaa taas luottamaan? Tämä kalvaa mua koko ajan :(
Kommentit (9)
Mä ainakin aion siirtää katseen ulkomaille. Tuntuu että suomalaisissa miehissä on jotain vikaa. Ei sillä, välttäisin Italialaisia yms. kuitenkin..
Jätät sen epäluuloisuuden pois ja ajattelet, että jos se joskus pettää, niin ei maailma siihen kaadu. Oikeasti, kidutat itseäsi aivan turhasta, koska koskaan ei voi olla varma. Mutta mieti, mitä sitten vaikka se pettää. Jätät sen sitten.
Mikään laki maailmassa ei pakota olemaan yhdenkään miehen kanssa...eli oliskohan sunkin helpompi elellä ihan sinkkuna muutama vuosi. Ja kasvaa vähän!
No minä olen mies enkä luottaisi yhteenkään mieheen. Paskiaisia ne kaikki ovat kuitenkin!
Jep. Olen niin kyllästynyt miesten valehteluun.
Kakkosen neuvo on siitä hyvä, että älä nosta luotettavuutta maailman tärkeimmäksi asiaksi.
toiseksi neuvon keskustelemaan avoimesti miehen kanssa, sopimaan, miten luottamusta voisi lisätä ilman, että se haittaa miestä.
suurin juttu on kuitenkin siinä, että löydät tavan päästä irti hylkäämisen tulemisen pelosta. Jos elää pelossa, ei voi elää lainkaan. tulevaisuudesta ei ksokaan tiedä, et tiedä kuolemasta etkä elämästä. Miten löytäisit uskon siihen, että elämä kantaa?
minä erosin 3 vuotta sitten miehen pettämisen takia. Ensin usko miehiin meni kokonaan. olen tosi kovasti tehnyt työtä itseni kanssa, että löysin itseni, onnen ja ilon elämästäni. Onneni ei riipu yhdestäkään miehestä.
puoli vuotta sitten tapasin uuden miehen. päivä päivältä luotan häneen enemmän. Valitsen, että luotan. Jos alan maalaamaan mörköjä, niin löydän kyllä ssn pelon.
Mulla on sama juttu..
Ja välillä yritän luottaa mutta esim. eilen tuli tieto että miehen uudessa työpaikassa lähimmät työkaverit joiden kanssa tekee 8h töitä on 3 naista. Ja tietty sit yhteiset kahvi ja lounastauot.
En vaan voinu mitään että mua rupes oksettamaan suoraan sanoen ku näin vaan taas päässäni kuinka lirkutellaan naisille ja on varmaan hiton kiva päästä töihin naisten keskelle.
Vaikka tää mun mies ei oo koskaan antanu aihetta epäillä, silti semmonen olo että noni, kohta siellä sitte ihastutaan.
Tuntuu pahalta enkä todellakaan haluaisi tuntea näin.
Huokaus..mulla on aivan sama ongelma. Juuri päättyi suhde luottamuspulan takia. En voi luottaa miehiin. Tämäkin tapaus oli ihana pakkaus, mutta pelimies tietyllä tavalla. Ehkä oli uskollinen, ehkä ei. Mutta pahinta oli se, että kaikki muu oli tärkeämpää kuin minä. Ne lukuisat kaverit, muu elämä, oma elämä, minä aina viimeisenä..Ei herättänyt luottamusta.
No tämä(kin) suhde kaatui luottamuksen puutteeseen taholtani. Nyt haluaisin neuvoja siihen miten seuraava ei enää siihen kaadu. Millaisen ihmisen siihen rinnalle nyt oikein tarviaa ja mitä itse pitää tehdä, että pääsee suoranaisesta vainoharhaisuudesta eroon? Kahdessa viimeisessä suhteessa kuitenkin on ollut sitä naisten kanssa pelaamista, toiseen ihastumista ja ehkä jopa rakastumista siis suhteemme ulkopuolelle miehen taholta. Miehellehän kaveruus voi olla mitä tahansa, kunhan siitä puuttuu ehkä fyysisyys, joillekin suuseksikään ei vielä ylitä sallitun rajoja.. Viimeinen pisara oli toiselle naiselle lähetetyt ikävä-viestit. Että onko tässä Suomen maassa sellaisia miehiä (40+) jotka ovat vielä ihan aidosti kaikin tavoin uskollisia..? Kysyn vaan..