Loukkaantuisitko?

No en loukkaantuisi. Mummo voi tulla vaikka ennen tai jälkeen synttäreiden kahville. Kyllä se mummo on synttäreillä ehtinyt elämänsä aikana käymään. 

Olis tuon voinu toisella tavalla sanoa.

Loukkaantuisin, jos hän kutsuisi lapsen 1vuotis synttäreitä noin. En loukkaantuisi siinä tapauksessa, jos hän pahoittelisi että on muuta menoa synttäripäivänä, mutta voisi tulla etukäteen/jälkikäteen.

Ap:n tapauksessa loukkaantuisin niin että varmasti jäisi kyläilyt vähiin mummolassa ja varmasti kuittailisin jatkossa kissanristiäisistä.

En loukkantuisi koska ei ole sen arvosta jos joku tommosta laukoo, mutta empä menisi mummon synttäreille sen koommin.

Minä loukkaantuisin ja tuntuisi tosi pahalta. Ensimmäisen lapsenlapsen ensimmäiset synttärit ei minusta ole mitkään kissanristiäiset. Toki ymmärtäisin jos ei pääse ja haluaa mennä mökille, mutta sitten voisi esittää asian nätimmin ja tarjoutua itse tulemaan aiemmin kylään ja vähän juhlistamaan lasta. Ja jos se on äärimmäisen ylitsepääsemätön rasti, niin silti voisi olla loukkaamatta äidin tunteita kun se oma ihana pallero täyttää sen vuoden. Voihan sitä hirveessä stressissä tai muuten päästellä sammakoita suustaan, toivottavasti älyää pahoitella. Inhottavaa toisen tunteiden mitätöintiä tommonen ja kunnioituksen puutetta.

Niin, en minäkään olisi loukkaantunut jos olisi ilmoittanut vaan että ei käy se päivä että tulee joskus muulloin...

Tuntuu tosi inhottavalle! En halua edes miehelleni kertoa mitä viisauksia äitinsä on sanonut.

Meille tuo päivä on todella tärkeä.

Pitäiskö mummolle tosta sanoa? Menin kommentista niin hämilleen etten osannu sanoa mitään.

Loukkaantuisin tökeröstä tavasta ilmaista asia, pitäisi osata sanoa nätimmin. Mutta en siitä ettei tulisi synttäreille, ei siitä oikein sovi loukkaantua.

Loukkaantuisin tökeröstä tavasta ilmaista asia, pitäisi osata sanoa nätimmin. Mutta en siitä ettei tulisi synttäreille, ei siitä oikein sovi loukkaantua.

Kuulostaa mun anopilta. Onnittelut, tuosta se alkaa. Mun anoppi on ehtinyt tähän mennessä haukkumaan mun lapset mulle, miehelleni ja niille ittelleen päin naamaa. Ilkeillyt, mitätöinyt ja mollannut. Ja mitä siitä seurasi, ei olla oltu viiteen vuoteen missään tekemisissä, eikä tulla olemaan.

Ei odotella myöskään perintöjä eikä edes kutsua hautajaisiin, naista ei ole meille enää olemassa, so simple. Turha noiden mummojen takia on mieltään pahoittaa, ne voi jättää niin kuin avioerossakin ihmiset jätetään. Esikoinen ei arvosta mummoaan, muistaa tämän olevan hyvin pahansuopa ja kuopus ei edes muista koko ihmistä :D

Up

Kyllä kannattaa kertoa miehelle! Miksi piilottelisit anopin törkeyksiä ja kärsisit niistä salaa hiljaa? Minusta aika tylysti sanottu kyllä mutta jotkut on sellaisia töksäyttelijöitä.. Ei varmaan ole kauhean lapsirakas ihminen?

Jos ei nimiäisinkään kiinnosta tulla niin ei synttäreillekkään. Aina hyvät tekosyyt joillain.

En ole kenenkään mummo, mutta muuten sukulaisena sain tässä taannoin kutsun 1v synttäreille... Ensimmäinen ajatus oli, että miksi ihmeessä lähtisin vapaa-päivääni viettämään sellaisiin kekkereihin, joista itse päivänsankari ei vielä tajua mitään. Eri juttu sitten kun se lapsi jo jotain ymmärtääkin.

Oon loukkaantunut pienemmästäkin, mutta ei siihen loukkaantumiseen tarvi tietty jäädä rypemään. Itse varmaan sanoisin seuraavan kerran tavatessa, että minä vähän loukkaannuin kommentistansa. Kertoisin siis ihan avoimesti, mutta korostaisin, että minua ei loukannut hänen haluttomuutensa tulla synttäreille (sehän on ihan ok, kukin valitsee miten vapaa-aikansa viettää), vaan se että hän vertasi 1v:n synttäreitä (ekat juhlitut synttärit ikinä!) kissanristiäisiin. Sen jälkeen antaisin mielessäni anteeksi -ei se minulta eikä lapselta pois ole, jos joku ei osaa käyttäytyä. Mutta siis kyllä loukkaantuisin, enkä suinkaan sulloisi sitä sisälleni vaan myös näyttäisin sen. Mun mielestä ei ole ok verrata lasten syntymäpäiviä turhanpäiväsiin juhliin.

Mökki menee suomalaisilla aina kaiken edelle,nähty on useasti.