Jään määräaikaisesta työstä äitiyslomalle. AHDISTAA!
Kaipailisin muiden (mielellään korkeakoulutettujen) kokemuksia äitiyslomalle jäämisestä määräaikaisesta työsuhteesta. Tai lähinnä äitiysloman jälkeisestä ajasta eli miten helppoa uuden työn haku äitiysloman jälkeen oli. Olisi kiva myös kuulla vastaajien ikä, ala ja työkokemuksen määrä äitiysloman alkaessa.
Itselläni siis tilanne, että takana kaupallisen alan AMK tutkinto. Ala on sellainen, että töitä kyllä etenkin PK-seudulla on, mutta kilpailu kovaa ja hakijoita paljon eli ns. työnantajan markkinat. Olen melko vastavalmistunut, mutta omaan alaan liittyvää työkokemusta löytyy noin 2,5 vuotta. Määräaikainen työni päättyi ennen äitiysloman alkamista eli edessä sitten äippäloman jälkeen uuden työn haku.
Stressaanko nyt ihan turhasta? Lapsi on siis suunniteltu ja elämänvaihe lapselle muuten sopiva ja mies vakitöissä. Nyt kuitenkin tämä työasia alkanut vaivaamaan ja mietin mielessäni, että niinkö nyt uhrasin urani lapsen takia. :( (Lapsi ei ole vielä syntynyt) Äitiysloma toki on hyväksyttävä syy olla kotona, mutta silti pelkään työllistymisen vaikeutta.
Toisaalta tämä tilanteeni tuskin mitenkään harvinainen on, monet nuoret naiset kuitenkin pätkätöitä tekevät. Jokaisella on asiaan oma näkemyksensä, itse en taas halunnut lasta saada opiskeluaikana, koska halusin saada opinnot ensin alta pois ja olisin saanut kaikki minimituet. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että löytyykö sitä oikeaa aikaa koskaan jos alkaa sitä odottamaan.
Kommentit (31)
Mulla on ollut vastaavanlainen tilanne, ja voin lohduksesi kertoa, että minulle oli helpompaa saada vakipaikka äitiysloman jälkeen kuin ennen sitä, mikä oli yhtä määräaikaisuuksien aikaa. Aloitin työnhaun vauvan ollessa 6 kk (iskä olisi jäänyt kotiin) (hain noin 30 paikkaa ja sain haastattelukutsun viiteen). Sain vakipaikan ja menin töihin vauvan ollessa 8 kk. Minua ennen oli ollut 2 työntekijää, jotka olivat omista syistään alle vuodessa lähteneet matkoihinsa. Työnantaja oli vähän väsynyt rekrytoimaan uudestaan ja sekin teki vaikutuksen, kun kerroin miehen jäävän vuodeksi kotiin, jos tämän unelmapaikan saan.
Älä lannistu!
Hei! Miksi työsopimuksesi päättyi? Olisiko se päättynyt siinäkin tapauksessa, ettet olisi raskaana?
Vielä ei ole kokemusta, mutta minä tulin raskaaksi juuri työttömäksi jäätyäni. Olisihan mukavaa, jos olisi vakityö johon palata, mutta olen huomannut, että hankalaa on elämää suunnitella niin. Itse onnistuin ekan lapsen hankkimaan vakityösuhteessa, mutta tokaa suunnitellessa tulikin YT:t ja potkut. Ei sitten uskallettu kuitenkaan lykätä toisen lapsen hankintaa enää hamaan tulevaisuuteen, kun näitä vakitöitä ja taloudellista tilannetta varmistellessa ikää oli tullut sen verran, että hirveän pitkään ei ollut enää tokan kanssa järkevää odotella eikä tietenkään mitään takuuta, että toista edes saadaan tuosta vaan. (Ei saatu tokaa muutenkaan heti ekan perään, joten ei ollut edes mahdollista hankkia jäädä suoraan hoitovapaalta toiselle äitiyslomalle.)
Itse olen miettinyt myös siten, että nyt on monessa firmassa taloudellisesti tiukat ajat: Jos ja kun on pakko olla työelämästä pois lapsenhankinnan vuoksi, niin mieluummin nyt töitä on muutenkin vaikea saada kuin siten, että yrittäisi tulla äitiyslomalta takaisin etsimään töitä esim. nykyisiin yt-neuvottelujen riivaamille työmarkkinoille. Mikään ei tietenkään takaa onko tilanne parin vuoden kuluttua parempi, mutta ei se nyt ainakaan hyvä ja helppo ole. Ja jos työttömyys sattuisi kohdalle, äitiysloma on kuitenkin uutta hakiessa parempi syy kuin vain työttömänä olo.
Muutamalla kaverilla on käynyt myös siten, että on ollut vakityö, mutta töihin palatessa onkin äkkiä tullut irtisanomislappu, kun ei olekaan ollut töitä. Jossakin oli koko yksikkö lopettanut, toinen oli käytännössä laiton irtisanominen, mutta ei viitsinyt kaveri alkaa tappelemaan. Eli ei se vakityö todellisuudessa takaa töitä mihin palata.
Elämä ja varsinkin työelämä on osoittautunut sen verran epävarmaksi, että olen todennut aina ottavani riskin urani suhteen tein niin tai näin. Ja pieleen voi mennä silti, vaikka kuinka varovasti yrittäisi toimia.
Sitäpaitsi: Voithan alkaa hakemaan töitä jo esim. vauvan ollessa puoli vuotias ja jos työpaikka tärppää nopeasti, mies voi jäädä vuorollaan kotiin. Ei tule viime hetken kiirettä ja paniikkia löytää töitä vaan sulla on hyvin vuosi tai parikin aikaa hakea.
Niin ei se työnsaanti varmasti mahdotonta ole ä-loman jälkeenkään mutta alunperin en olisi halunnut laittaa kovin pientä lasta hoitoon. Nyt sitten mietin sitäkin että en kyllä tässä vaiheessa voi jäädä kotiin tyyliin kahdeksi vuodeksi. Mies sinänsä voisi pitää isyyslomaansa mutta sehän ei kestä kuin 3kk yhteensä ja hän pitää kolme viikkoa isyyslomaa lapsen synnyttyä eli häneltä jää vaan pari kuukautta isyyslomaa pitämättä. Näin olen ymmärtänyt.
ap
No, ihan rehellisesti se vaikutti kyllä todella paljon työnsaantimahdollisuuksiin, että jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta. Omalla alallani lama jysähti täysillä päälle juuri äitiysloman aikana, joten ei ole mitään takeita siitä, että töitä olisi riittänyt vaikka en olisi lasta saanutkaan, mutta tiukassa tilanteessa pienten lasten äiti ei tosiaan ole sille rekrytoijalle ensimmäinen valinta. ;)
Elämä vaan on sellaista, että se aika jolloin lapsia voi tehtä on aika lyhyt, ja johonkin väliin se perhekin pitää perustaa jos sen aikoo tehdä. Toisaalta ajattelen niin, että epävarmoina aikoina kirkastuu se, että perhe on oikeasti kaikkein tärkein. Maailmaa muuttuu, mikään ei ole pysyvää, mutta perhe on. Siihen kannattaa panostaa, ja ehtii kuitenkin vielä panostaa työhönkin.
Onnea vauvasta! :)
Tuttavapiirissäni on lähinnä kouluttamattomia nuoria äitejä ja heillä ei tumun olevan mitään kiirettä palata töihin. Kotona ollaan se 3v yhden lapsen kanssa tai tehdään monta lasta putkeen ja ollaan vuosikausia kotiäitinä. Välillä jopa kadehdin heidän huoletonta suhtautumista asiaan. Pelkään että onni lapsesta kärsii tämän asian takia vai käykö sitten niin että lapsen synnyttyä, muut asiat tuntuu työelämää tärkeämmiltä. En tiedä.
ap
Joo pottumaista Se uuden duunin hakeminen ja ärsyttävää miettiä lapsen päivähoitoa yms, kun ei voi olla varma koska työt alkaa.
Oman kokemukseni mukaan, vuoden parin poissaolon jälkeen työpaikalla joutuu aina aloittamaan jossain määrin alusta. Varsinkin kun on tällaiset ajat, että on organisaatiomuutoksia ja ties mitä säästövimpautuksia, niin aika eri tilanne siellä on päällä kuin lähtiessä. Sitä joutuu raivaamaan sen oman tilansa taas ja osoittamaan oman tarpeellisuutensa taas "kotonalusmuilun" jälkeen.
Eli mitä varhaisemmassa vaiheessa sinä äitiysvapaasi teet, niin sitä vähemmän on menetettävää.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:32"]
Niin ei se työnsaanti varmasti mahdotonta ole ä-loman jälkeenkään mutta alunperin en olisi halunnut laittaa kovin pientä lasta hoitoon. Nyt sitten mietin sitäkin että en kyllä tässä vaiheessa voi jäädä kotiin tyyliin kahdeksi vuodeksi. Mies sinänsä voisi pitää isyyslomaansa mutta sehän ei kestä kuin 3kk yhteensä ja hän pitää kolme viikkoa isyyslomaa lapsen synnyttyä eli häneltä jää vaan pari kuukautta isyyslomaa pitämättä. Näin olen ymmärtänyt.
ap
[/quote]
Käypä Kelan sivuilla. Äitiyslomaa (n. 3 kk) ei voi siirtää isälle. (Eikä isyyslomaa äidille.) Sen jälkeen alkaa vanhempainvapaa (kunnes lapsi on n. 9 kk) voi pitää kumpi tahansa vanhemmista.
Sen jälkeen hoitovapaata voi pitää kumpi vaan. Laki on juuri muuttumassa, en tiedä ehtiikö koskemaan teitä, mutta noin parivuotiaaksi isä voi olla hoitovapaalla lapsen kanssa. (Nykyisen lain mukaan kumpi tahansa voi pitää kunnes lapsi on 3 v, mutta hoitovapaa tullaan jakamaan kahtia, jolloin jos sinä et pidä omaa osaasi, jää isälle noin vuosi.)
Näissä laki menee molemmille vanhemmille samalla tavalla, eli isällä on täysin samat oikeudet jäädä perhevapaille kuin äidillä eikä siihen tarvitse yhtään sen enempää kysellä esim. työnantajan lupaa kuin äidin tarvitse kysellä lupaa jäädä äitiyslomalle. Nuo vapaat saa kumpi vain, kun vain ilmoittaa vähintään 2 kk etukäteen työnantajalle.
t. 5
Voi olla aika haastavaa saada työtä jos on pieni lapsi joka tasan sairastelee aluksi paljon. Lisäksi on hyvin todennäköitä, että hankit toisen lapsen jossain vaiheessa.
Ala hakea työtä heti kun lapsesi on sen ikäinen että voi mennä hoitoon, mutta asennoidu siihen, että olet kotona 3v asti tai miten se lapki nyt meneekään. Ja ota mikä tahasta yhtään alaasi liippaava työ vastaan heti kun sellainen tulee. on helpompi vaihtaa parempaan kun hakea työtä työttömänä.
Kysyn vielä, jos et huomannut viestiäni. Miksi työsopimuksesi päättyi ennen äitiyslomaa? Loppuiko sijaisen tarve? AP?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:41"]
Voi olla aika haastavaa saada työtä jos on pieni lapsi joka tasan sairastelee aluksi paljon.
[/quote]
Vähän off topic, mutta itseäni ärsyttää oletus, että äiti on se, joka on aina sairastelevan lapsen kanssa kotona. Kun palasin töihin ekasta, lapsi todellakin sairasteli paljon, mutta isä oli lapsen kanssa lähes aina kotona. Ja loputkin päivät jaettiin niin, että ehdin tekemään reilut puolet työpäivästä työpaikalla ja tein loput kotona etänä ja mies taas saman iltapainotteisesti.
Olin ekana vuonna ehkä 2 päivää sairaan lapsen kanssa kotona ja noin kolme iltapäivää, jotka siis nekin tein töitä. Olinhan ollut jo pari vuotta kotona, joten kyllä se mies jouti puolestaan muutaman päivän silloin tällöin olemaan.
t. 5
En osaa sanoa olisiko määräaikaisuuteni jatkunut ilman äitiyslomaa eikä mulla ole voimia tai halua alkaa sitä asiaa selvittämään.
ap
Löytyykö aiheesta lisää kokemuksia?
Parempi se noin on kuin työttömäksi määräaikaisuuden jälkeen. Enemmän se ahdistaa.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:47"]En osaa sanoa olisiko määräaikaisuuteni jatkunut ilman äitiyslomaa eikä mulla ole voimia tai halua alkaa sitä asiaa selvittämään.
ap
[/quote]
ei sillä ole edes väliä. Miksi kukaan työnantaja jatkaisi määräaikaista sopimusta tietäen, että jetinpitää palkata sijainen. Lain mukaan ei ole velvollisuutta jatkaa. Vaikket olisi jäänyt mammalomaileen, olisi työnantaja silti voinut palkata jonkun toisen sijastasi.
Suomen lain mukaan AMK on alempi korkeakoulututkinto. Tämä ei edelleenkään ole mikään mielipidekysymys vaan fakta.
Ja jotenkin inhottaa näissä keskusteluissa miehet, jotka ovat niin kärkkäinä ottamassa kantaa naisten äitiysloma-asioihin ja polkevat naisten oikeuksia ja samalla korostavat työnantajan asemaa.
"ei sillä ole edes väliä. Miksi kukaan työnantaja jatkaisi määräaikaista sopimusta tietäen, että jetinpitää palkata sijainen. Lain mukaan ei ole velvollisuutta jatkaa. Vaikket olisi jäänyt mammalomaileen, olisi työnantaja silti voinut palkata jonkun toisen sijastasi."
Taas yksi, joka ei tunne tasa-arvolakia ja joka huutelee väärää tietoa totuutena.
Lisään vielä, että jotenkin huomaan olevani välillä miehelleni katkera siitä, että lapsen saaminen ei vaikuta hänen uraansa mitenkään. Itselleni sekä ura että perhe ovat tärkeitä asioita ja jotenkin ahdistaa se, että joudunko minä nyt kantamaan kaiken taakan siitä, että jään äitiyslomalle ns. tyhjän päälle. Vaikka eihän tilanne tietenkään miehen vika ole.