Mies miettii; sukupuolielämän palauttaminen

Kun olin teini-ikäinen, jouduin käyttämään ainakin kolmea eri psyykelääkettä ja sain täysin tuulesta temmattuja diagnooseja. Viimeisin lääke oli erittäin voimakas ja väsytti hirveästi. Toinen lääke sai siemensyöksyt häviämään. Viimeisimpään lääkkeeseen liittyi kilpirauhashäiriöiden vaara. Samaan aikaan minulla todettiin vakava kilpirauhasen liikatoiminta (Graves) ja muutama vuosi myöhemmin gynekomastia.

Vuosien passiivisuuden ja olotilaan tottumiseen jälkeen sain lisävoimia hankkia tarkemmat testit. Tässä vaiheessa radiojodista oli jo vuosia ja liikatoiminta historiaa. Olin tavallaan pettynyt kun kuulin myös vapaan T3:n olevan täysin normaaliarvoissa. Toivoin että olisi löytynyt helposti hoidettava ongelma, joka johtaisi parempaan oloon.

Se johti kuitenkin lisätutkimuksiin, koska TS-hormoni oli tuon tuosta epätavallisen korkealla. Lisätutkimuksissa selvisi myös prolaktiinin liikatuotanto, joka on myös yhteydessä psyykelääkkeisiin. Miehillä tämä aiheuttaa impotenssia, gynekomastiaa ja alentunutta testosteronipitoisuutta; toki kaikki nämä asiat liittyvät toisiinsa ja ovat hormonien suhteista riippuvia asioita.

Ei mene monta vuotta kun viimeisestä suudelmastani on kymmenen vuotta aikaa ja tuolloin minulla oli lupa kiihottua toisen ihmisen läheisyydessä mutta penikseni ei reagoinut kovin voimakkaasti. Mietin että mitenköhän suuri rooli täysin tuntemattomilla biokemiallisilla tekijöillä on ollut itkun ja kurjuuden määrittelemän rakkauselämäni kanssa ja menetettyjen vuosien ajatteleminen katkeroittaa; lievät paino-ongelmat, reaalimaailman kannalta liika tunteellisuus, sosiaalista häpeää aiheuttavat ulkonäköhaitat (rintojen kasvu) ja lisääntynyt kyvyttömyys nauttia edes itsetyydytyksestä heikentyneen erektion takia; kaikki jäljitettävissä samoihin asioihin.

Ehkei tässä nyt kuitenkaan olennaisinta ole katkeruus, koston miettiminen tai edes varsinaisen alkusyyn miettiminen vaan ajatus siitä, että elämä voisi ehkä olla toisenlaista. Kesäkuussa pääsen pitkästä aikaa erikoislääkärin juttusille ja toivon että se johtaisi edes uusiin hypoteeseihin.

Aiemmin ajattelin kiihottumisongelmien johtuvan henkisestä katkeroitumisesta, piilevästä homoseksuaalisuudesta tai yleisterveyden heikkenemisestä. Kerkesin kyllä katkeroitua monia vuosia sitten mutta toisaalta katkeroituminenkin olisi voinut jäädä tapahtumatta, jos olisin saanut olla normaalimpi enkä lääketieteellisesti pahoinpidelty, jolloin minua 'ymmärrettävästi' vältettiin enemmän epämiehekkäiden ominaisuuksien takia tai joiden takia itse etsin onnea heikommalla intensiteetillä.