Iltatähdelliset! Kertokaa, millaista oli aloittaa "uudestaan alusta"?
Harkitsemme kolmatta, "iltatähteä" siis. Ikää minulla 34 ja miehellä 36 vuotta, lapsemme ovat 10 ja 6 -vuotiaat.
Te jotka olette iltatähden tehneet, kertokaa millaista on ollut ja miten on mennyt, millaista on ollut vauvarumban aloittaminen "vielä kerran alusta"? Saa antaa vinkkejä tms.!
Kommentit (22)
Teillä nyt ap ei voi vielä edes puhu iltatähdestä, mutta oma kokemus on se, että päivääkään en vaihtaisi pois. Mulla tosin oli aina tunne, että yksi meiltä vielä puuttuu.
Ei ole kakkosenkaan iltatähti. Meilläkin vähän siinä ja siinä. vaikka ikää mulla oli jo 41v. Kolmoseen tuli silloin ikäeroa 8v, esikoiseen 16v.
Olin 45 v kun sain iltatähden. Vanhemmat lapset aikuisia ja perheellisiä. Vähän eri tilanne kuin sinulla siis. Kaikki oli uutta ja paljon helpompaa. Teippivaipat ja helposti puettavat vaatteet. Korviketta valmiissa tölkeissä. Oikeastaan oli aika helppa aloittaa alusta.
Pian se selviää. Isommat lapset 15, 14 ja 9v ja pikkuinen tuloillaan. Toistaiseksi armoton väsymys, mutta innoissani olen.
Täytin juuri 35v
Joo en tiedä mikä on "oikea" määritelmä iltatähdelle, mutta siis itse puhun iltatähdestä, koska aiemmin oltiin sitä mieltä että lapsiluku on täynnä.. nyt kuitenkin ollaan tultu toisiin ajatuksiin :)
Kiitos vastauksistanne, luen mielelläni lisää!
Ja saa kertoa tarkemmin, miltä tuntui pidemmään ajan kuluttua olla taas raskaana, miten raskausaika ja synnytys ja vauva-aika meni vanhempana? Entä miten isommat lapset suhtautuivat? jne..
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:23"]
Teillä nyt ap ei voi vielä edes puhu iltatähdestä, mutta oma kokemus on se, että päivääkään en vaihtaisi pois. Mulla tosin oli aina tunne, että yksi meiltä vielä puuttuu.
Ei ole kakkosenkaan iltatähti. Meilläkin vähän siinä ja siinä. vaikka ikää mulla oli jo 41v. Kolmoseen tuli silloin ikäeroa 8v, esikoiseen 16v.
[/quote]
Kerro!!
Iltatähti tulee ehtoopuolella oleville vanhemmille, joten 35v ei vielä voi saada iltatähteä.
Meidän kuopus on kai iltatähti. Olin 42, kun hän syntyi, ja toiseksi nuorin oli silloin 6-v. Ei ollut vaikeuksia palata vauva-arkeen, ja helppoa oli sen jälkeenkin. Kuopus on nyt 11-v.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:31"]Iltatähti tulee ehtoopuolella oleville vanhemmille, joten 35v ei vielä voi saada iltatähteä.
[/quote]
Kuinka vaan
Nelosella on jo reilu määritelmä iltatähdestä.
Meidän iltatähti on nyt kohta 3,5v ja aivan ihana. Muutkin lapset sitä sanoo, että mitä meillä oli elämä ennen häntä, kuinka hiljaista (ja siistiä) olisikaan ilman. Mutta yhtämieltä kaikki, että ihana on.
Raskaus meni tosi hyvin, sokereiden kanssa ongelmia hieman. Ainoastaan se että kilpirauhasen tulehdus ja vajaatoimita puhkesi raskausaikana. Mutta paremmin jaksoin yövalvomiset kuin esikoisen kanssa aikoinaan.
t: 3
Teillä ei ole kellään iltatähteä! Muut lapset pitää olla jo isoja, melkein aikuisia.
Sanonpahan vain, että iltatähtenä olo on aika ankeaa... Ne vanhemmat sisarukset kasvoivat yhdessa ja nyt aikuisina ovat keskenään läheisiä, sama elämäntilanne, ovat parisuhteessa, työelämässä ja lapsia. Eipä kiinnosta parikymppisen opiskelut. No ainakin äidillä ja isällä oli ihanaa, kun sai taas hoitaa vauvaa... Huoh.
No ei tuo vielä ole iltatähti, olette niin nuoria ap:)
Meillä lapset oli 21v, 18v ja 12v kun kuopus syntyi. Kaikille rakas aarre:) Ensimmäistä kertaa sain nauttia vauva- ja taaperoajasta rauhassa kun nuo isommat ja mies auttoivat jo niin paljon kotona. Ja lastenhoitajia riitti.... jos ei omat lapset niin heidän kavereit tarjoutuivat:)
Olemme nauttineet täysillä, edes yövalvomiset yms ei ole olleet liian rankkoja. Kai se on se kun on sinut itsensä kanssa eikä enää stressaa liikaa! Nyt kuopus täyttää jo 12v...
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:37"]
Teillä ei ole kellään iltatähteä! Muut lapset pitää olla jo isoja, melkein aikuisia.
[/quote]
Luepas nelosen kommentti.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:37"]
Teillä ei ole kellään iltatähteä! Muut lapset pitää olla jo isoja, melkein aikuisia.
[/quote]
Ainakaan lukea et osaa...
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:37"]
Sanonpahan vain, että iltatähtenä olo on aika ankeaa... Ne vanhemmat sisarukset kasvoivat yhdessa ja nyt aikuisina ovat keskenään läheisiä, sama elämäntilanne, ovat parisuhteessa, työelämässä ja lapsia. Eipä kiinnosta parikymppisen opiskelut. No ainakin äidillä ja isällä oli ihanaa, kun sai taas hoitaa vauvaa... Huoh.
[/quote]
Eikös se sama juttu ole ainokaisillakin?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 20:37"]
Sanonpahan vain, että iltatähtenä olo on aika ankeaa... Ne vanhemmat sisarukset kasvoivat yhdessa ja nyt aikuisina ovat keskenään läheisiä, sama elämäntilanne, ovat parisuhteessa, työelämässä ja lapsia. Eipä kiinnosta parikymppisen opiskelut. No ainakin äidillä ja isällä oli ihanaa, kun sai taas hoitaa vauvaa... Huoh.
[/quote]
Niin iltatähtihän varmaan sitten harmittelee ihan sitä että on edes syntynytkään, kun on niin ankeeta? :D
Minä olin 35 iltatähden syntyessä, isommat lapset 11 ja 13. Ihanaa on ollut, nuorimmainen on koko perheen silmäterä. Itse osasin nyt aikuisempana nauttia vauvasta eri tavalla kuin nuorempana. Juuri tänään ajattelin että onneksi hän on olemassa. Eli minulla vain hyvää sanottavaa iltatähdestä, suosittelen :).
Itselläni on monta sisarusta mutta kaikki minua huomattavasti vanhempia. Samoin miehelläni. Meille oli heti selvää että jos meille tulee "iltatähti" niin sitten yritetään toista perään. Kumpaakin harmitti että on sisaruksia mutta aina olemme olleet eri elämänvaiheissa. Nytkin kun meillä on pienet lapset niin heidän lapset ovat jo aikuistumassa tai aikuisina maailmalla. Lapsillamme ei ole serkkuja joiden kanssa leikkiä. Toki noista isommista serkuistakin on iloa mutta ei heistä ole tullut mitenkään kovin tuttuja kuitenkaan lapsillemme. Toisin kuin nuo isommat serkut olivat aikanaan tosi paljon yhdessä ja leikkivät isolla porukalla kun olivat alakoululaisia.
Eli meidän lapset on pienellä ikäerolla ja onkin naureskeltu että jos meille sattuisi "vahinko" niin sitten jouduttaisiin yrittämään vielä toinen perään ettei lapsi joutuisi olemaan niin yksinäinen kuin me aikanaan.
Ankeeta on niillä ainokaisillakin yhtälailla.
No minä olin 35v saadessamme kuopuksemme ja isommat lapset oli 6v ja 4v...en tiedä voiko meidän kuopusta sanoa iltatähdeksi mutta samalla rutiinilla se meni kuin aiemminkin...nyt kun kuopuskin on jo pian 5v niin saattaisi olla jo raskaampaa aloittaa kaikki alusta.