Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ruoka/herkku, jota ei ostettu lapsuuden perheessäsi
09.02.2014 |
Mitä ruokaa taikka herkkua haaveilit saavasi lapsena, mutta jota ei kuitenkaan teidän perheessä ostettu?
Itselläni tällaisia olivat ainakin
- paahtoleipä. Leipä tehtiin itse, eikä todellakaan ostettu kaupasta. Kun sain eka kesätyörahat, ostin leivänpaahtimen(!). Enpä ole paljo paahtoleipää ostellut, koska sellaista höttöä ja teollista pskaa ei tee kyllä mieli. Arvostan nykyään todella paljon ihan kotona paistettua leipää, mitä lapsuuden kodissani sain.
- muro. Näitä vedin aikuisiälläni jonkin aikaa niin, että napa tirskui. Niiden syönnin olen lopettanut, koska täynnä sokeria ja aivan turhaa "ruokaa". En kyllä ymmärrä kuka vanhempi edes haluaa syöttää omalle lapselleen muroja.
-jukurtti; liian kallista monilapsiselle perheelle. Jukurttejakin vetelin, mutta lopetin maustettujen jukurttien syönnin liiallisen sokerin takia. Luonnonjukurtti ja marjat, hedelmät hyvä yhdistelmä.
Kommentit (69)
Hillo. Ei ollut ikinä kaupan sen paremmin kuin itse tehtyjäkään hilloja. Lettujen kanssa oli hienoa sokeria :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 18:34"]
Meillekään ei oikeastaan koskaan ostettu appelsiinimehua kaupasta (mitä olisin halunnut), vaan juotiin itsetehtyä punaviinimarjamehua. Kyllähän sen näin jälkeenpäin ymmärtää, viinimarjoja oli takapihan pensaat täynnä ja oltiin aika köyhiä, eli kaupan mehu olisi ollut ihan turhaa luksusta.
Muuta ei oikeastaan tule mieleen, vaikka varmasti aika paljonkin oli sellaisia juttuja joita ei koskaan ostettu, on vaan unohtunut.
[/quote]
Sama juttu meillä. Olin aika paljon mummolassa ja mummo osti mulle aina appelsiinituoremehua, voi kun se olikin hyvää :)
Mehu oli meilläkin sellainen, itsetehtyä juotiin. Limsaa sai todella harvoin, lähinnä vaan synttäreillä, muuten ehkä kerran tai pari vuodessa.
Muistan että meillä oli joka paikassa aina eväät mukana, ja esim. leffaan mennessä ei koskaan tullut mieleenkään ostaa popcornia sieltä vaan aina oli pakattu omat popcornit mukaan :)
Meillä ei ollut leikkeitä. Ainoana juustona joskus sulatejuustoa ja maksamakkaraa oli välillä.
Ei jogurttia. Äiti teki piimästä ja vanhoista hedelmistä jogurttia.
Herkkuja ei ollut.
Sain synttärinä suklaalevyn, söin palan päivässä.
Isä tais joskus ostaa limsaa (tarjottiin kun oli kipeä).
Meillä ei syöty kuin punaista lihaa ja joskus tonnikalaa. Ärsytti, koska koulussa oli broileria, ja olisin halunnut sitä kotiinkin, samoin muita kalalajeja, mutta isä kieltäytyi niitä ostamasta.
Kesät olivat kamalia, koska ruoaksi oli aina jotain veristä pihviä ja salaattia, ei lapsen lempiruokaa yleensä. Jälkeenpäin olen naureskellut tälle, koska lama-aikanakin meillä grillattiin, minä en edes tajunnut mitä ympärillä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vien itse kattilassa tehtyjä popcorneja leffaan, koska ne ovat mielestäni parempia :).
Ap:n aloitus kuulostaa siltä, että hän haluaa vain kehua omilla erinomaisilla ruokailutottumuksillaan. Jos hänellä on lapsia, niin he tulevat varmasti kotoa muutettuaan himoitsemaan kaupan mehuja, jugurtteja yms.
Meillekään ei ostettu kaupan mehuja, ja voi että mä haaveilin pikkupullosta aurinkojaffaa! Jos limukkaa ostettiin, se oli litran pullossa.
Ruoka oli monesti vähän mitä sattuu, esimerkiksi pottuvoita. Silloin olin kade kavereilleni joiden mummola oli naapurissa. Siellä syötiin kaikenlaisia herkkuruokia, ennen kaikkea paahtoleipää voimariinilla ja oltermannilla! Meillä kun oli vaan sitä kamalaa margariinia keltaisessa rasiassa, pyöreää hiiva- tai ruisleipää ja edamia jos jotain leivänpäällistä. Ja laukkaria tietysti pötkössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tule mieleen mitään mitä ei pyynnöstä olisie des joskus ostettu. Ei tietenkään ylettömästi herkkuja tai karkkia mutta kyllä yleensä aina jos teki mieli jotain uutta juttua maistaa niin sitä sitten jossain välissä hankittiin.
No toki keliakikkolapsena olin kade kun siihen aikaan, 90-luvulla, ei hirveen hyvät gluneettomine leivonnaisten sun muiden valkoimat olleet joten joskus saatoin kadehtia kun joku sain täytekaukkua ja minä en... mutta tehtiin sitä sitten mummolassa sitä gluteenitonta täytekakkua pari kertaa vuodessa joten sekään ei oikeen sovi tähän.
Taidan olla niitä harvoja (tai ainoita?), jotka tykkäsivät jo lapsena itsetehdystä mustaviinimarjamehusta. Limsaa sai juhlissa ja kipeänä, mutta ei minulla mikään hinku ollut sitä juoda. En olisi edes huomannut, jos limsa olisi hävinnyt maailmasta.
Naapurissa asuva kaveri tuli meille joskus saadakseen hapankorppuja. Heille ostettiin vain näkkileipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut limuja mutta en niitä kyllä himoinnutkaan.
Ei meilläkään ollut leikkeleitä aluksi (siis kun olin peruskouluiässä) paitsi sitä kamalaa Balkanin makkaraa ja lauantaimakkaraa, joita en syönyt. Juustoa oli aina, leivän päälle laitettiin lisäksi maksamakkaraa, joskus majoneesiakin, kurkkua, tomaattia.
Yläasteikäisenä meille ostettiin muroja, joita pikkuveli söi ja makupaloja, joita edelleenkin pikkuveli söi. Aamupalalla oli usein myös appelsiinia ja aina tummaa leipää. Viikonloppuisin paahdettiin leivänpaahtimessa ranskanleipää ja se oli ns. herkkua. Ekan kerran taisin maistaa paahtoleipää vasta opiskelijana omassa kämpässä.
Appelsiinituoremehu jäänyt mieleen. Sitä sain ehkä kerran vuodessa kun kävimme kaupungissa Sokoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipsejä ja limsaa vain synttäreillä. Muroja oli, mutta niihin ei saanut laittaa mitään muuta, kuin maitoa. Muistan laittaneeni salaa lusikallisen hilloa riisimuroihin jos mahdollista. Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta meillä oli aina resepteissä korvattu kalliit aineet toisilla tai jätetty joitain pois "turhina" eli äitini saattoi hyvin jättää vaikka kaikki yrtit ja mausteet pois ja korvata kerman vedellä ja voin rypsiöljyllä ja fetan edamilla, jne jne. Tekee tätä edelleen, joku outo "ei me ny sellasia turhia" mutta kun oikeasti koko ruoka on ihan turha ilman oleellisia ainesosia.
Limsaa sai vain synttäreillä yms., ja olin tosi kateellinen kavereille, joilla limua oli joka viikonloppu. Erään kaverini luona syötiin joka tiistaiaamu pekonia, lapsuudenkodissani en muista koskaan saaneeni sitä. Nykyäänkin pekoni maistuu, ja vaikka sitä olisi vara ostaa vaikka joka aamu, on sitä erittäin harvoin aamiaispöydässä. Yhä sen syöminen tuntuu luksukselta :) Harvoin saatiin sokerimuroja. Kavereilla oli vaikka mitä suklaamuroja, mutta meillä tavallisia corn flakeseja tai riisimuroja, joihin tosin sai laittaa itse sokeria.
Olin myös tosi kateellinen kavereille, joilla oli mikro. Meille sellainen hommattiin vasta silloin kun me lapset oltiin jo muuttamassa pois. Kattilassa tehtiin popcornit.
Nyt jälkikäteen kun miettii, niin järkevästihän meitä on syötetty, hatunnosto vanhemmilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli hyvä ruuanlaittaja ja ruoka oli monipuolista ja maukasta. Mutta joskus tuntui, että eikö sitä perunan määrää voisi vähentää ja tarjota vaikka riisiä. Makaroonia oli joko keitettynä tai laatikkona (ilman lihaa), mutta vain vähäisenä lisukkeena. Eihän miehet ilman perunaa osaa syödä mitään.
Kaupan mehua kaipasin, olikohan se Tropic-nimistä, laimennettuna kuin laihaa pissää, vaaleankeltaista, etäisesti appelsiinin makuista. Mehua sai sukulaisissa, mutta meillä oli vain viinimarjamehuja, joita en pystynyt enkä pysty vieläkään juomaan. Marjojen happo ei sovi sisuskaluilleni.
Serkku muisteli muutama vuosi sitten, miten heillä maalaistalossa sai harvoin makkaraa, joskus isän kirkonkylätuliaisina ehkä pari siivua sipuliteemakkaraa. Niinpä hän töihin mentyään osti ensimmäisellä palkallaan jokaiselle sisarukselleen makkaralenkin!
Sipsejä tai popcornia meille ei ostettu. Riisiä ei käytetty, koska "sitä syömällä silmät kasvaa vinoiksi".
Jännää,että vaikka olen varmaan teitä vanhempi,ei minulta puuttunut mitään,mitä olisin halunnut muttei ostettu.Perunalastuja tms.ei ollut,niitä ei valtavia valikoimia 60 ja 70-luvuilla vielä ollut.Kaupan mehuja ei ostettu,mutta kotona tehdyt viinimarja-mansikka-ja vadelmamehut olivat paljon ihanampia.Olisin ollut typertynyt jos mehuja olisi ostettu.Limonaadia aina välillä oli ja simaa tehtiin monta kertaa kesässä.Niin,oi voi,nythän se on lapsilta kielletty,silloin se oli lasten juomaa kun aikuiset joi kahvia.Tosin olen juonut kahviakin vissiin 3-vuotiaasta alkaen ja niin joivat kaveritkin.Jäätelöä,makeisia ym. sai reilulla kohtuudella.
Kaupan mehuja ei ostettu, juotiin kotitekoista viinimarjamehua. Himoitsin aina appelsiinimehua. Vaaleaa leipää ostettiin hyvin harvoin, sipsejä alettiin ostamaan harvakseltaan viikonloppumässyksi, kun me lapset olimme jo teini-iässä.
En varsinaisesti mitään kaivannut mutta muistan yhä miten hämmästelin aina kun kaverini perheessä oli usein ostettua pullaa/pipareita tms. Meillä oli aina itse tehtyjä. Muistan miten kerroin kotona asiasta ja vanhemmat sanoivat ettei meille koska itsekin voi tehdä ja ostettuna niin kalliita. Ei silti hyviä kotileivonnaiset olivat.
Tai yksi herkku oli kuitenkin mitä meidän pöydässä ei ollut juuri ikinä nimittäin paprika. Samalla kaverillani sain monesti juustovoileipää missä oli myös paprikaa. Minusta aivan ihanan makuista ja edelleenkin paras voileipä mielestäni. Joskus aniharvoin isä toi kaupasta kun olin niin monesti puhunut. Sain silloin syödä kokonaan ja vanhemmat korkeintaan palan maistoivat. Veljeni sai silloin pienen oman herkkunsa sillä ei pitänyt todellakaan paprikasta. ;)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 18:27"]
En muista että olisi ollut mitään sellaista ruokaa,mitä olisin erityisesti hinkunut mutta en olisi saanut. Limsaa ei ostettu kuin saunapäivinä ja joskus kesällä, kun mentiin rannalle. Viikonloppuna minä, pikkusisko ja pikkuveli mentiin isän kanssa grillille ja ostettiin lihapiirakoita.
Karkkia ja herkkuja sain syödä melko vapaasti, mitään karkkipäiviä ei ollut. Hampaat vaan harjattiin joka ilta ja aamu, eikä mulla kyllä ole paljon reikiä ollutkaan vaikka ikääkin on reilusti yli 40.
[/quote]
Eläköön fluoraus!
[/quote]
Juu, silloin purskuteltiin koulussa fluoria. Mutta onhan nuoremmillekin sitä annettu, omille 80- luvun lopussa syntyneille lapsilleni annoin fluoritabletteja, se oli silloin suosituksena.