Tiedätkö ketään, joka on koskaan viillellyt itseään?

Uh, että ahdistaa tämä asia. Hyvänä asiana jutussa pidän sitä, että tuttuni kertoi tästä minulle. Kertoisipa vielä jollekin ammattilaiselle, auttavalle tahollekin. Kannustan häntä siihen.

Minä teininä myös viiltelin n.15v. Pahimmalla kerralla niin, että ambulanssilla sairaalaan tikattavaksi. Siihen se loppui ja olen nyt aikuinen yli 30v. Aina kesäisin se asia nousee mieleen koska häpeän arpia ja piilottelen käsivarsia jos pitää olla lyhythihainen päällä.

Minä myös viiltelin 13-16v. En hakenut enkä täten saanutkaan mitään apua, mutta lopetin kun arpien piilottelu muuttui liian vaikeaksi (vaikka onhan ne tuossa tänänin päivänä, mutta eivät onneksi ranteessa tjsp niin pysyy piilossa). Sekin purkautui sit syömishäiriökierteellä joka on jatkunut tähän päivään saakka. Jos mahdollista niin pyrkikää saamaan jotain apua viiltelijöille, se on oire ja olisi aina hyvä jos syy saatais selville ja parannettua mahd ajoissa.

Tunnen yhden, joka tarvitsisi apua. Hän ei ole oma lapseni, mutta jotenkin yritän silti asiaan vaikuttaa. läheinen on. Mutta kun ei ole oma, en voi häntä mihinkään viedä. Oma halu se on oltava muutenkin tietty, jotta tuloksia tulisi. Nyt vaan elän suuressa toivossa, että hoitoon menisi/ pääsisi ja myös tuskassa elän tämän asian tiimoilta oman pääni sisällä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:22"]

Useita, ei ole mikään harvinaisuus ikäluokassani. Osa on päässyt irti, osa ei.

[/quote]

mitä tarkoitat ikäluokalla? onko tätä jatkunut siis mahdollisesti jollakin kovinkin pitkälle aikuisikään? jos on, niin onko nämä viiltelevät aikuiset kuitenkin ihan työssäkäyviä ja perheellisiä vai jotenkin syrjäytyneitä?

itselläni on tietty auttamisprosessi menossa ja janoan tietoa näistä tapauksista. Kiitos, jos viitsit kertoa. Haluaisin pelastaa yhden ihmisen elämän.

[/quote]

Olen ysärin lapsia, aikuis-iässäkään ei olla nyt siis kovin pitkällä. Työssäkäyviä opiskelijoita ovat nämä henkilöt siis. Taustalla monesti jtn mt ongelmaa, masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöitä. 

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 18:22"]

Useita, ei ole mikään harvinaisuus ikäluokassani. Osa on päässyt irti, osa ei.

[/quote]

mitä tarkoitat ikäluokalla? onko tätä jatkunut siis mahdollisesti jollakin kovinkin pitkälle aikuisikään? jos on, niin onko nämä viiltelevät aikuiset kuitenkin ihan työssäkäyviä ja perheellisiä vai jotenkin syrjäytyneitä?

itselläni on tietty auttamisprosessi menossa ja janoan tietoa näistä tapauksista. Kiitos, jos viitsit kertoa. Haluaisin pelastaa yhden ihmisen elämän.

[/quote]

Olen ysärin lapsia, aikuis-iässäkään ei olla nyt siis kovin pitkällä. Työssäkäyviä opiskelijoita ovat nämä henkilöt siis. Taustalla monesti jtn mt ongelmaa, masennusta, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöitä. 

Itseni. Hyvän ystävän järkipuheella pääsin eroon.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 17:22"]Tunnen yhden, joka tarvitsisi apua. Hän ei ole oma lapseni, mutta jotenkin yritän silti asiaan vaikuttaa. läheinen on. Mutta kun ei ole oma, en voi häntä mihinkään viedä. Oma halu se on oltava muutenkin tietty, jotta tuloksia tulisi. Nyt vaan elän suuressa toivossa, että hoitoon menisi/ pääsisi ja myös tuskassa elän tämän asian tiimoilta oman pääni sisällä.

[/quote]

Ilmoita vaikka koulun terkkarille nimettömänä niin olet tehnyt oman osasi sen eteen :)

Mä viiltelin teininä, siinä 13-16-vuotiaana. Vasen käsivarsi on ihan tiikerijuovainen. Mulla ei ollut vaikeuksia päästä eroon viiltelystä, mutta tein sitä alunperinkin lähinnä siksi, kun ystäväpiirissä niin moni muukin. Paha olo mulla oli mutten ollut varsinaisesti itsetuhoinen. Yksi kaveri viilteli tosi rankasti ja yritti itsemurhaakin pari kertaa.

Myöhemmin on ollut masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja lievä syömishäiriö. Oon käynyt muutamalla eri psylologilla ja syönyt mielialalääkkeitä. Oon kyllä sinänsä ihan "normaali", opiskelen yliopistossa ja käyn töissä.

Ap, en valitettavasti usko että pystyt ystävääsi paljoakaan auttamaan, ammattilaista hän tarvitsisi. Tiedän itse kokemuksesta kun olen yrittänyt olla ystäväni tukihenkilö ja hän minun, silloin nuoruudessa. Siinä helposti imeytyy itse niihin pimeisiin fiiliksiin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 17:25"]

Itseni. Hyvän ystävän järkipuheella pääsin eroon.

[/quote]

mikä oli se oleellinen puheen juju ystävältäsi? Antoiko hän vinkin jostakin sijaistekemisestä, elämänlaadusta vinkkejä vai kertoiko hän haittavaikutuksista tulevassa? Oliko viiltelysi kestänyt jo kauan? 

T. 27

Tiedän. Pääsi irti, kun hänen veljensä kuuli hänen kaatuvan kylpyhuoneessa, meni kyselemään onko kaikki kunnossa, mutta kun vastausta ei kuulunut niin mursi oven ja löysi kaverini tajuttomana verilammikossa partakoneen terä ranteessa.

Joutui itsetuhoisuuden vuoksi laitoshoitoon, terapiaan ja kotona kaikki mahdollinen kynsisaksista ja sukkapuikoista puukkoihin päätyi lukkojen taakse kaappiin johon vain hänen äidillään oli avain.

Yläasteella yksi tuttu viilteli, mutta ihan vaan "muodin mukaan", ja tuskin ne viillot edes mitään syviä ollut, kunhan jollain kirjastokortilla vähän rapsutteli ja kuunteli Marilyn Mansionia (ei ollut mitään ongelmia perheessä tai koulun kanssa) Nyt olen törmännyt blogeihin, joissa nuoret tytöt viiltelee itseään ja on se karmeeta katsottavaa.. Jalat ja kädet ihan raidoissa. En voi kuvitellakaan mitä kaikkee heille on sattunut, kun tuommoiseen ovat päätyneet, ja miksi heitä ei hoideta kunnolla kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 17:25"]

Itseni. Hyvän ystävän järkipuheella pääsin eroon.

[/quote]

mikä oli se oleellinen puheen juju ystävältäsi? Antoiko hän vinkin jostakin sijaistekemisestä, elämänlaadusta vinkkejä vai kertoiko hän haittavaikutuksista tulevassa? Oliko viiltelysi kestänyt jo kauan? 

T. 27

[/quote]

Sanoi että erittäin tyhmää ja ei arvosta tuollaista lainkaan, houkutteli minut harrastuksen pariin ja sille tielle jäin. Joskus ylä-aste aikoina tapahtui tämä ja kerkesi viillellä noin puoli vuotta. Kyseessä erittäin läheinen kaveri poika jota katsoin kovasti ylöspäin, sekin varmaan teki osansa että otin hänen sanoista opikseni :) Olen vielä tänä päivänäkin kiitollinen hänelle tuosta.

noiden itsensäviiltelijöiden blogejahan on vaikka kuinka. siellä on kuvamateriaalia ja kaikki kuulumiset.

Eipä ole tullut muunkaan aiheiden blogeja seurailtua. Tämä keskustelu tässä on onneksi näyttänyt melko asialliselta. tieto aiheesta on lisääntynyt näitä lukiessani, myönnän, ennen tätä ketjua en juuri aiheest tiennytkään. Hyvä, että täällä on välissä asiallisiakin aiheita, näin palstalla jalsaa notkua.

Tiedän ja tunnen useitakin, aika tavallistahan tuo on. Tuntemani viiltelijät ovat tällä hetkellä nuoria aikuisia yliopisto-opiskelijoita. Osa on lopettanut viiltelyn, osa viiltelee edelleen. Itse en ole viillellyt mutta vahingoittanut itseäni kyllä muuten, ja ymmärrän hyvin viiltelijöitä. Se ajatusten selkeys ja raukeus jonka kivulla saa aikaan on ainakin minulle vaikeaa muilla keinoin saavuttaa jos olen stressaantunut ja äärimmäisen ahdistunut.

Joo minä teininä ja kaikki sen aikaiset kaverini. Teinivuosien jälkeen helpotti ja nyt meillä kaikille menee tavallisen hyvin.

Tunsin teiniaikoina muutaman. Olivat hankalista oloista tai muuten hyvin ahdistuneita, kiusattuja. Yksi sai aikuisiällä elämänsyrjästä kiinni, toinen päätyi lopulliseen ratkaisuun 16 vuotiaana. En voinut silloin ymmärtää häntä ja nykyään kun hän toisinaan palaa mieleeni, niin sääliksi käy hukkaan heitetty nuori elämä.

Tiedän. Meni kauan, ja vaati monelaisia auttamismuotoja.

Joo, itseni.