Köyhyys ja rikkaus on mielentila? OV.

Riippuu hirveästi seurasta, kokeeko itsensä köyhäksi, tavalliseksi tai jopa suht hyvätuloiseksi ja tätä kautta määrittyy koko tuttavapiiri. Meillä on omistusasunto kivalla alueella, hieno oma kesäpaikka, tavallinen auto ja hyvät vakituiset työt, joista tienataan yhteensä n. 10.000 euroa bruttona kuukaudessa. Joku sanoo että vain 10.000e ja toinen sanoo, että hirveästi, I know.

Joissakin seurassa, joilla on suvussa rahaa, yrityksiä, kiinteistöjä, käyvät ulkomaanmatkoilla Alpeilla ja Jenkeissä useita kertoja vuodessa tuntuu, että olemme maailman pohjasakkaa tavallisen kesämökkimme ja asuntomme ja elämämme kanssa. Tekemisissä olo on vaikeaa, kun nämä tuttavat ehdottavat yhteisen veneen ostoa, ja ei ole mitenkään mahdollista, että ensisijainen sijoituskohteemme vaikka 50.000 eurolle olisi vene.

Jossakin seurassa taas päinvastoin tuntuu, että jopa ylempi korkeakoulututkinto on kamalaa "hienostelua"  ja tavallinen asuntomme kylläkin hienolla alueella on jotain aivan tähtitieteellistä. Sekä lisäksi tuntuu, että näille vähemmän koulutetuille ja tienaaville ei kehtaa tai voi edes kertoa, että joku suhteellisen tavanomainen lomamatka on varattuna tulevalle syksylle tms.

Onko muilla vastaavia tunteita? Sillä tunteitahan nämä ovat, vai? Ihminen valitettavasti (!) vertaa itseään muihin. Meille tärkeintä elämässä on tasapainoinen elo/ olo, terveys ja läheiset. Mutta silti jopa viikottaisessa kanssakäymisessä tuntuu, että materia ja ns. luokkaerot määrittävät kovasti sen, kenen kanssa voi ylipäätään olla tekemisissä. Miksi näin??? Ja koska tämä on mennyt tähän. Mihin luokkaan me mielestänne kuulumme, koska itsellä on asiasta todella ristiriitaisia tunteita.