Miten valmentaisit arkaa lasta menemään ensimmäistä kertaa toimintaterapeutin tai jonkun muun vastaanotolle?

Meillä onnistui hammaslääkärille meno odotettua paremmin, kun leikimme kotona n. viikon ajan aina silloin tällöin sitä kun mennään hammaslääkärille. Vuorotellen olimme potilaana ja toinen kurkisteli suuhun ja tökki sinne (leikisti!) lääkärilaukun kurkkulastalla. Näin lapsi pystyy edes jotenkin käsitteellistämään sitä, mitä tapahtuu.

ja naisella todella kantava ääni.

Jo parivuotiaalle voi vähän selostaa, mitä siellä tapahtuu. Ei tarvi sitten niin pelätä. Voisitte lukea myös jotakin lasten lääkärikirjaa esim. Teemu menee lääkäriin tai Mintun lääkärikirja. Niiden avulla voi käsitellä, mitä lääkäri (tai vastaava) käynneillä tapahtuu. Ja kun on tuttua, ei tarvi niin kovin pelätä.



Ja se anoppi... Selitä, että nykyään tällaisella käynnillä käyvät todella monet lapset. Ja että miten hyvä on, että pienetkin ongelmat huomataan todella ajoissa, ja niihin voidaan nopeasti antaa apua. Joskus voi jo yksikin käynti riittää!



Jos ei tuosta anoppi ala rauhoittua, niin on sitten toivoton tapaus. Sitten kandee hänen mielipiteensä ottaa vaan huumorilla. :)

Mutta ehkä juontaa juurensa siihen, että kyseinen anoppi itse ei ole mikään ruudin keksijä.

todella reipas kotona ja ulkoillessa, ei vaan mikään hölöttäjä, puhuu vai kun on asiaa, ja piirtää mielellään tuntikaupalla.

Kun on koko ajan vaikeaa ja selviytyy kavereita huonommin, se vähentää harjoittelumotivaatiota eikä saa lasta mitenkään tykkäämään koulunkäynnistä. Se madaltaa itsetuntoakin. Lapsesta tulee ehkä alisuoriutuja, joka poistuu kidutukseksi mieltämältään koulunpenkiltä ensimmäisen tilaisuuden tullen.

se suhde sitten käyntien myötä lämpenee ja rohkeus lisääntyy. Meillä mä olisin vain hidaste, jos olisin samassa huoneessa. Tyttö ei tekisi mitään, jos mä olisin paikalla, kun odottaa multa jotain hyväksyntää tai että tekisin puolesta tai mitä nyt siinä sitten onkaa, en tiedä. On vaan paljon aktiivisempi, kun mä en ole paikalla.

Älä suotta käytä sanaa harjoittelu tai opettaminen, sillä ei terapeuttikaan niin ajattele. Ei kannata varmaan millään lääkärikirjalla valmistella! Älä tee suurta numeroa; " Pääset tädin kanssa leikkimään, mitäköhän kaikkea hauskaa ja kivoja leluja sillä siellä on?"



Ja noista johdattelevista kysymyksistä; ei niillä mitään pahaa tarkoiteta, pyritään saamaan tietoa lapsen vahviiksista, ongelmista ja mieltymyksistä, ensiarvoisen tärkeää terapian tavotteiden asettelussa.

saa puuhata ja leikkiä kaikenlaista...kiva paikka...jne...



Aluksi mentiin tätin kanssa vilkaisemaan paikkoja, ja sitten jäivät kahdestaan puuhastelemaan, ja tosi hauskaa oli muksulla.



Mä ajattelen niin että lapsi on todella etuoikeutettu kun saa tuon ikäisenä ohjattua " jumppaa/ puuhastelua" ilmaiseksi ja se on vielä hauskaa, toski siellä on piirustelua yms muutakin tehtävää tehty aina, mutta saa valita jotain juttuja itsekin. Siis toimintaterapia on lapsen kannalta mitä mukavinta puuhaa, anoppi on ihan turhasta hermostunut!



Eli kerrot hiukan paikasta, ja että siellä saa puuhailla tätin kanssa ja kerrot että lapsi jää tätin kanssa itsekseenkin joksikin aikaa ja sinä odotat oven takana, kun he leikkivät tms...



Meillä ei ole ainakana ollut mitään ongelmia menemisessä!!!