Oletko ammatissa, jossa sinua kohtaan esitetään aika ajoin "syytöksiä"?

Olen, iso organisaation hr-toiminnoissa.

Opettajana saan vaikka minkämoista moskaa vanhemmilta niskaan pitkin viikkoa. Meinaa syödä työmotivaatiota, minä kun haluaisin tehdä tätä hommaa suurella sydämellä ja kutsumuksesta, mutta jotkut vanhemmat yrittävät sabotoida kaiken. 

Juu sh täälläkin. Aina on niitä omaisia/potilaita jotka syytää jostain. Viimeisillään potilaan omainen oli venäyttänyt oman selkänsä kun oli korjannut omaisensa asentoa sängyssä. Sanoin että olisi hakenut meitä apuun, vastaus oli "kun teitä ei näkynyt missään". Niin olimme hoitamassa niitä muita osaston potilaita, huoneen päällä on kyllä aina valo missä ollaan.  Olen vain jotenkin tottunut siihen, että suurinosa potilaista ja omaisista on kiitollisia, mutta mukaan mahtuu aina pari joille ei mikään ole hyvin. Jos tilanne menee todella kovaan syyttelyyn tms. kehoitan ottamaan yhetyttä osastonhoitajaan tai potilasasiamieheen.

Siivoojana on ikävä, kun kaikki asiat laitetaan siivoojan syyksi. :(

Niin ja siivoojana kannattaa vaan kaikki valitukset päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tehdä työt vaan niin hyvin kuin pystyy. Ei kannata valituksista välittää.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:23"]

Niin ja siivoojana kannattaa vaan kaikki valitukset päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tehdä työt vaan niin hyvin kuin pystyy. Ei kannata valituksista välittää.

[/quote]

Juu, jos tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy. Mutta kun harva tekee.

Toimittaja, ja ihmisillä onmtä oudoimpia salaliittoteorioita. Välillä haukkuminen on ihan järjetöntä, siihen vain tulee suhtautua ja olla kohtelias. Saan vertaistukea kollegoilta. Viimeksi joku haukkui tuotoksemme, vaimo lukee lehteä kuulemma,  mutta hän ei IKINä. Silti osasi sanoa kertoa enemmän kuin minä itse olisin voinut sisällöstä ja muisti kolumnistit mua paremmin. tosi hieno suoritus ihmiseltä joka ei koskaan lue lehteämme...

HR.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:23"]Niin ja siivoojana kannattaa vaan kaikki valitukset päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja tehdä työt vaan niin hyvin kuin pystyy. Ei kannata valituksista välittää.

[/quote]

Hei, se hr-johtaja täällä. Istuttiin kerran minä, meidän yksi siivoija ja tiedottaja saunan lauteilla, jotkut henkilöstöpäivät. Jossakin vaiheessa tiedottaja lohkaisi, että tässä se on sellainen trio, että ollaan syyllisiä kaikkeen pahaan, mitä tässä firmassa tapahtuu.

:-)

Yritän olla välittämättä. Inhottava antaa "kasvot", vaikka minä en niitä määräyksiä ja lakeja ole laatinut, vaan ne ovat tehneet kansanedustajat. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:36"]

Toimittaja, ja ihmisillä onmtä oudoimpia salaliittoteorioita. Välillä haukkuminen on ihan järjetöntä, siihen vain tulee suhtautua ja olla kohtelias. Saan vertaistukea kollegoilta. Viimeksi joku haukkui tuotoksemme, vaimo lukee lehteä kuulemma,  mutta hän ei IKINä. Silti osasi sanoa kertoa enemmän kuin minä itse olisin voinut sisällöstä ja muisti kolumnistit mua paremmin. tosi hieno suoritus ihmiseltä joka ei koskaan lue lehteämme...

[/quote]

jeah, noinhan se menee. Jotkut katsojat/kuulijat "tietää", kuinka me kaikki Ylen toimittajat ollaan kommunistipolitrukkeja, seuraavan mielestä olemme kokkareita... Onneksi epäilyt menee iloisesti puoluekentän laidasta laitaan. Sano siinä sitten niille, ettei meitä ole enää jonkun 1970-luvun jälkeen palkattu jäsenkirjan perusteella, sellaisia ei ole täällä toimittajana enää ainoatakaan, ei ainkaan tule kiivalla mietinnälläkään mieleen ketään.

Ja aina tulee niitä valopääpalaitteita, joissa yhä julistetaan, että ko. palautteenantaja lopettaa tv-luvan maksamisen...

Eli toimittaja joutuu usein vastaamaan koko mediansa sisällöistä ammoisesta kivikaudesta lähtien ja hyvällä lykyllä myös muiden tiedotusvälineiden mokista. Tämän takia en satunnaisille puhekumppaneille paljasta ammattiani.

Välillä. Olen työssä, jossa asiakkaiden pitää välillä sietää  kelan asettamia sääntöjä ja aina joskus joku haukkuu minut niiden takia. 

Sanon yleensä millaisia perusteluja säännöille on ja miksi, mutta jos asiakas alkaa puhumaan asiattomuuksia en reagoi mitenkään (vaan teen työtäni jota asiakas on tullut hakemaan). Yleensä he hiljenevät ja huomaavat itsekin menneensä "liian pitkälle" .

Yleensäkin olen siis huomannut että täysiin asiattomuuksiin hyvä reagointitapa on sanoa ei mitään.

Toki valitukseen, joka tulee asiasta (vaikka tulisi asiattomasti) on reagoitava.

Henkilöstöhallinnan työntekijä täälläkin. Minulle valitetaan sillä oletuksella, että teen asialle jotain. Minun myös oletetaan tekevän ihan mitä nyt kukakin keksii pyytää. Kuten 

- purkamaan henkilökohtaisesta kamerasta valokuvat tietokoneelle ja käsittelemään ne

- lisäämään lämmitystolppia parkkipaikalle

- säätämään työpaikan sisälämpötilaa

- tietämään, missä kukin kulloinkin on

- ennustamaan, missä jonkun postilähetys liikkuu

Ja sitä rataa. Välillä varsinaiseen työntekoon jää harmillisen vähän aikaa, kun pitää kuunnella paskanjauhantaa ja kieltäytyä turhanpäiväisistä, toimenkuvaani kuulumattomista nakkihommista.

En käy firman bileissä enkä muutenkaan vietä aikaani kenenkään samaan firmaan kuuluvan kanssa vapaa-ajallani. En jaksa.

Ihan kummallinen keskusteluketju tämä. Mielestäni opettajan ja sosiaalityöntekijän pitää osata ottaa kaikenlainen palaute vastaan. Se on osa ammattitaitoa. Opettajan ja sosiaalityöntekijän ammatti on vastuullinen. Kummassakin ammatissa joutuu käsittelemään vaikeita tilanteita ja kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa. Joskus tunteet ovat varmasti pinnassa. Erityisesti, jos hätääntynyt ihminen kokee, ettei häntä kohdata empaattisesti, on ihan luonnollista, että tunteet saattavat purkaantua - joskus epäasiallisestikin.

Ja täällä kirjoittelevat hr-henkilöt, teillä taitaa olla myös asenneongelma. Olen henkilöstöpäällikkö. On ihan totta, että henkilöstö kääntyy puoleeni milloin missäkin asiassa. Minua se haittaa. Hoidan asian, jos se minulle kuuluu ja delegoin, jos se on jonkun muun vastuulla. Jos asiaa ei voi hoitaa tai se ei kuulu työnantajalle, kerron tämän perusteluin. Helppoa kuin heinänteko.

Tunteet saavat mielestäni kuohahtaa, jos asia on merkittävä. Toistuvaa epäasiallista käytöstä ja väkivaltaa sen sijaan en hyväksy. Sellaiselle käytökselle laitan rajat heti alkuunsa.

Minä olen ope, eikä minua ole koskaan syytetty mistään, ja olen valmistunut v -96. Muutaman kerran vanhempi on jotain kysellyt, ystävälliseen ja rakentavaan sävyyn. Joskus olen kyselyyn todennut, että omassa toiminnassakin on ollut parantamisen varaa, ja olen kiittänyt palautteesta. Joskus kyse on ollut väärinymmärryksestä, ja vanhempi on ollut tyytyväinen, kun olen tilanteen selittänyt. Ja näitä ei tosiaan hirveästi ole ollut, keskimäärin alle kerran vuodessa.

Toimin sosiaalialalla. Välillä uhataan tappaa, kerrotaan että tiedetään missä asun, millä autolla ajan, välillä en osaa laskea, olen tyhmä, huora, milloin mitäkin. Missä menee raja? Siitä en pidä, että yksityiselämästäni puhutaan työni yhteydessä. Tämän takia en ole mm. fb:ssa. 

Mun työssä joutuu kohtaamaan paljonkin ihmisten purkauksia. Oon tietoisesti kehitellyt tietyt vakiosuhtautumiset erilaisiin tilanteisiin. Joskus toki tulee aivan yllättäviä tilanteita, joissa sitten on hiukan haavoittuvaisempi, mutta aika hyvin ihmiset noissa purkauksissaan noudattavat samaa kaavaa. Tietynlainen myötäily auttaa viemään tilannetta eteenpäin. Ihmisen on pakko saadaa purkaa enimmät höyryt, jotta voi ottaa vastaan mitään järkevää neuvoa/ohjetta tms.

Joskus tulee "näpäytettyä" takaisin, jos tilanne menee ihan asiattomaksi, mutta oikeestaan sellannekin alkaa sit harmittaa jälkeenpäin. Olis pitänyt osata hoitaa tilanne toisella tavalla tms. Mut aina voi ottaa opiksi. Ei me mitään koneita olla.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 22:02"]Ihan kummallinen keskusteluketju tämä. Mielestäni opettajan ja sosiaalityöntekijän pitää osata ottaa kaikenlainen palaute vastaan. Se on osa ammattitaitoa. Opettajan ja sosiaalityöntekijän ammatti on vastuullinen. Kummassakin ammatissa joutuu käsittelemään vaikeita tilanteita ja kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa. Joskus tunteet ovat varmasti pinnassa. Erityisesti, jos hätääntynyt ihminen kokee, ettei häntä kohdata empaattisesti, on ihan luonnollista, että tunteet saattavat purkaantua - joskus epäasiallisestikin.

Ja täällä kirjoittelevat hr-henkilöt, teillä taitaa olla myös asenneongelma. Olen henkilöstöpäällikkö. On ihan totta, että henkilöstö kääntyy puoleeni milloin missäkin asiassa. Minua se haittaa. Hoidan asian, jos se minulle kuuluu ja delegoin, jos se on jonkun muun vastuulla. Jos asiaa ei voi hoitaa tai se ei kuulu työnantajalle, kerron tämän perusteluin. Helppoa kuin heinänteko.

Tunteet saavat mielestäni kuohahtaa, jos asia on merkittävä. Toistuvaa epäasiallista käytöstä ja väkivaltaa sen sijaan en hyväksy. Sellaiselle käytökselle laitan rajat heti alkuunsa.

[/quote]

Hei kuule, täällä kysyttiin asiasta yhdestä näkökulmasta. Tällöin vastaamme yhdestä näkökulmasta. Eihän se ole koko totuus, mutta kaikkihan sen tajuaa.

Onhan työni muutakin kuin syytöksiin vastaamista. Se on mahtavia onnistumisia, pelastettuja työkykyjä, onnesta itkeviä ihmisiä kun soitan, että heidät on valittu, kokouksia, naurua ja hyvä palkka. Mutta kun tässä kysyttiin niistä syytöksistä, niin vastasin siitä näkökulmasta. Rakastan työtäni, mutta totta kai ne huonot puolet vituttaa.

Se eka ketjun hr.

On syytetty useasti lahjusten ottamisesta, julkisestikin. Olen pyytänyt esittämään todisteet, jos sellaisia löytyy, ja sanonut, että teen rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, jos perättömät syytökset jatkuvat. Minut on myös uhattu viedä saunan taakse ja muuta "mukavaa". T: Juristi valtiolla

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 22:02"]

Ihan kummallinen keskusteluketju tämä. Mielestäni opettajan ja sosiaalityöntekijän pitää osata ottaa kaikenlainen palaute vastaan. Se on osa ammattitaitoa. Opettajan ja sosiaalityöntekijän ammatti on vastuullinen. Kummassakin ammatissa joutuu käsittelemään vaikeita tilanteita ja kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat vaikeassa tilanteessa. Joskus tunteet ovat varmasti pinnassa. Erityisesti, jos hätääntynyt ihminen kokee, ettei häntä kohdata empaattisesti, on ihan luonnollista, että tunteet saattavat purkaantua - joskus epäasiallisestikin.

[/quote]

Kyllä, mutta kenenkään ei tarvitse kuunnella luokatonta paskaa, uhkauksia tai muuta riivaamista. Henkistä väkivaltaa kohtaan on työntekijälläkin oikeus suojautua.