Oletko ammatissa, jossa sinua kohtaan esitetään aika ajoin "syytöksiä"?

Yläkoulun erityisope kuulee oppilailta ties mitä "syytöksiä" päivittäin. Siinä kohti kun kehuvat hommaavansa mulle potkut, annan rehtorin puhelinnumeron ja käsken kertomaan terveisiä. ;)

Ei ole kovin tyylikästä meuhkata siitä, että joutuu ammatissaan 'syytösten' kohteeksi. Jos ei osaa käsitellä asiaa rakentavasti tai ei kestä sitä, kannattaa harkita ammatinvaihtoa.

Ei ole kovin tyylikästä meuhkata siitä, että joutuu ammatissaan 'syytösten' kohteeksi. Jos ei osaa käsitellä asiaa rakentavasti tai ei kestä sitä, kannattaa harkita ammatinvaihtoa.

Mitähän sinä tarkoitat tuolla? kerro esimerkkejä rakentavasta suhtautumisessta? Jos joku tuntematon lähettää sinulle sähköpostia, jossa toivoo lapsesi kuolemaa, niin miten suhtaudut rakentavasti. kun et edes tiedä, mistä ihminen tietää kun lapsesta. Etkä ymmärrä mihin uhkaus liittyy,

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 20:44"]Yritän olla välittämättä. Inhottava antaa "kasvot", vaikka minä en niitä määräyksiä ja lakeja ole laatinut, vaan ne ovat tehneet kansanedustajat. 

[/quote]

Heh, oletko virkamies? Terveisin yksi sellainen.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 23:08"]

Ei ole kovin tyylikästä meuhkata siitä, että joutuu ammatissaan 'syytösten' kohteeksi. Jos ei osaa käsitellä asiaa rakentavasti tai ei kestä sitä, kannattaa harkita ammatinvaihtoa.

[/quote]

Tyylikästä tai ei, miten käsittelet asiaa sivistävästi ja rakentavasti jos joudut fyysisesti kontaktiin esim. puolet itseäsi painavamman miehen kanssa, kun olette kahdestaan työhuoneessasi? Siinä ei paljon kauniit korulauseet auta.

Joissakin hoitopaikoissa ollaan kiireisiä ja jotkut työntekijät tiuskivat vihaisesti kun heille käy ilmoittamassa kuinka esim. omaisella on wc-hätä tai kakat housuissa. Pesut laiminlyödään useamman viikon ajan ja eräs hoitaja huusi vanhukselle niin että tämä pelkäsi tätä kuollakseen. Kaikki hoitajat eivät onneksi ole tällaisia mutta valitettavasti hoitoalalta löytyy sinne täysin soveltumattomia henkilöitä. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 23:08"]

Ei ole kovin tyylikästä meuhkata siitä, että joutuu ammatissaan 'syytösten' kohteeksi. Jos ei osaa käsitellä asiaa rakentavasti tai ei kestä sitä, kannattaa harkita ammatinvaihtoa.

[/quote]

Eikö työhön liittyvistä ikävistä asioista saisi puhua?

Olen sosiaalityöntekijä ja pidän työstäni. Kestän mielestäni paljon epäasiallistakin palautetta ja yleensä niihin on kaikkiin jokin syy. Kuitenkin väkivallalla uhkailu tai perheeni uhkaileminen tai tekstiviestit tyyliin "Vitun huora, sut pitäis raiskata niin lakkaisit syytämästä rahaa mamuille" ovat sellaista, jota en osaa käsitellä rakentavasti. Aikuisilta ihmisiltä voi oletta asiallista käytöstä myös ammatti-ihmisiä kohtaan, eikä ole olemassa yhtään ammattia, jossa työnkuvaan kuuluisi uhkailujen kohteena oleminen. Vaikken kaikkea osaakaan rakentavasti käsitellä ja kysyttäessä "meuhkaan" täällä, en halua enkä pidä tarpeellisena vaihtaa ammattia.

Siis tässä ketjussahan kysyttiin miten niistä ikävistä syytöksistä selviää ja miten ne käsittelee. Ja olen aika varma että jokaisessa työssä on omat ikävät puolensa. Eihän se että tässä ketjussa niistä anonyymisti keskustellaan tarkoita että meuhkattaisiin jostain typeryydestä. Kerrotaan esimerkki ja se miten asian omassa mielessä käsittelee. Mutta siitä olen minäkin samaa mieltä, että kaikkia luokattomuuksia ei tarvitse omaan niskaan (ja varsinkaan samoilta ihmisiltä toistamiseen) ottaa vaan voi asiallisesti ohjata ylemmälle taholle.

Mulla on puhdasverisesti siviiliminä ja työminä.

Juuri tänään eräs tuttu oli todella hämmentynyt siitä, miten munlainen kiltti ja mukava ihminen voi olla tällaisessa ammatissa ja vieläpä tiukka ja tarkka =D

Juu, diakoni ílmoittautuu. Kyllä näitä syytöksiä tulee vastaan: joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä avustusasia on niin iso, että siitä pitää päättää tiimissä. Kun asiallisesti sanon, että tämä on niin iso, etten voi siitä yksin päättää, niin suurin osa suhtautuu asiallisesti. Välillä kuitenkin käy niin, että asiakas huutaa, että joku on saanut täältä sitä ja tätä, mutta minä en saa. Siinä vaiheessa olen rauhallisesti sanonut, etten voi ottaa kantaa tähän asiaan, kun en tunne tapausta. Rauhallisesti ja asiallisesti pyrin kuitenkin saamaan tilanteen jollakin lailla päätökseen. Joskus se päättyy yhteisymmärrykseen tilanteesta, joskus asiakas lähtee ovet paukkuen ulos. Joitakin kertoja syytökset ovat jatkuneet myöhemminkin jopa toisten edessä jopa toisinaan pelästyttäen muut ihmiset.

Pyrin aina lukemaan asiakaskertomukset läpi ennen asiakkaan tuloa, jotta osaan varautua etukäteen mahdollisiin ongelmiin. Esimerkiksi siihen, että ruoka-avustuslappuun pitää laittaa rajoituksia, mitä henkilölle saa myydä. Nämä ovat niitä tilanteita, joissa on juurikin tämä syytöksen vaara. Noudatan aina turvallisuusohjeita: katson aina, että minulla on pakotie naapurin huoneeseen. Otan yksin ollessa vastaan vain asiakkaita, joiden kohdalla voin olla 100% varma,  ettei ongelmia tule, muutoin aina kollega paikalla.

Suoranaista fyysistä väkivaltaa en ole kokenut, mutta joitakin kertoja uhka on ollut niin suuri, että olen paennut varmuuden vuosia kollegan huoneeseen. Hernekeittopurkki lensi kerran pari senttiä pään ohi ja joitakin kertoja olen ollut tyytyväinen, että muita ihmisiä on ollut reilusti paikalla.

Miten siitä selviän: kerron työkavereille rehellisesti, mitä tapahtui. Pyrin myös olemaan armollinen itseäni kohtaan: kaikkia ei yksinkertaisesti voi miellyttää, eikä kaikkia voi pelastaa. Voin vain tehdä parhaani. Välit yhtieistyötahoihin, esim. SOS.toimeen ja yhdistykseen pitää olla kunnossa.

Se on vaan niin uskomattoman jäätävä tunne, kun aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen käyttäytyy huonommin kuin kotonani olevat uhmis ja esiteini väsynälkäraivossa yhteensä.

Kyllä vaan. Sosiaalipuolella. Välillä syytetään valehtelusta, välillä laiminlyönneistä ja vaikka mistä. Kysyn aina perusteita ja todisteita ja jos/kun niitä ei löydy, voi asian jättää siihen. En viitsi kuunnlla kaikkea tuubaa ja skeidaa. Ei työntekijän tarvitse ottaa vastaan kaikkea, mitä niskaan yritetään kaataa!

Joo, joskus. Olen sairaanhoitaja. Joskus olen vastaanottanut vihaisia puheluja. On parasta kuunnella, kysyä tarkentavia kysymyksiä mikä yleensä rauhoittaa jo sitä syyttelijää. Eli "ymmärsinkö oikein, että teille on tapahtunut näin ja näin...". Sitten jos potilas/asiakas/omainen haluaa, ohjaan ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen tai lääkäriin tai kuka nyt on oikea ihminen vastaamaan. 

Jepulis. Olen töissä paikassa, joka antaa kansallisia suosituksia aiheisiin, jotka herättävät tunteita. Ei oikeastaan voi kuin tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Kääntää kaikki kivet ja arvioida ja analysoida olemassa oleva tieteellinen näyttö. Ja tehdä päätökset siihen perustuen.

Ei töissä, mutta täällä av:lla.  Olen aivoton lähihoitaja, joka pyyhkii perseitä.  Tämän pahempaa syytöstä ei kyllä voi saadakaan missään muualla.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 19:16"]

Jepulis. Olen töissä paikassa, joka antaa kansallisia suosituksia aiheisiin, jotka herättävät tunteita. Ei oikeastaan voi kuin tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Kääntää kaikki kivet ja arvioida ja analysoida olemassa oleva tieteellinen näyttö. Ja tehdä päätökset siihen perustuen.

[/quote]

THL? Ravitsemusneuvottelukunta?

Kyse on varmaan just jostain karppaajasekopäistä....