minkä ammatin ja koulutuksen omaava puoliso sinulle kelpaisi/kelpaa?
Eli tämmöinen asia että vaikuttaako puolison valinnassa tai puolison ammatti ja koulutus? Eli kelpaako mikä vaan ammatti ja koulutus ja jos ei kelpaa, niin miksi ei? Itselläni ei ole väliä että minkö koulun puoliso on käynyt ja minkä alan ammattilainen hän on (kunhan ei ole ilotyttö), eikä hänen palkkansa vaikuta millään lailla. Itse valitsin puolisoni rakastumalla häneen pitkän seurustelun aikana.
Kommentit (29)
En ole yhdeltäkään koulutuksia kysellyt silloin aikanaan, mutta työpaikalta DI:n otin lähes 20 vuotta sitten. Ei koulutus tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa, yhtään ystäväänikään en ole sen perusteella ottanut tai jättänyt. Minulla on ystävänä myös 70-90 vuotiaita ja he ovat ystäviäni vaikka en tiedä heidän koulutuksistaan ja ammateista mitään, työstään he ovat saattaneet jäädä pois jo sillon kun minä olin ala-asteella, joten tärkeää ei tämä asia minulle ole.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:05"]
Mieluiten akateeminen, koska olen itsekin sellainen (teen väitöskirjaa). AMK:sta ja ammattikoulusta valmistuneiden pitää olla jo aika hurmaavia, että harkitsisin pidempää suhdetta. Toistaiseksi tämä ei ole ollut kyllä mikään ongelma, koska asun yliopistokaupungissa, jossa mukavia JA nättejä akateemisia naisia on pilvin pimein.
Kysymys on osaltaan myös palkkatasosta: en halua elättää ketään. Oma palkkatasoni ei ole vielä häävi (40 k€ vuodessa), mutta nousee ajan mittaan.
[/quote] Valitsetko ystäväsikin palkkatason mukaan?
Kumppanin valinnassa ei suoranaisesti vaikuta koulutus sinällään, mutta koulutustaso näkyy keskusteluissa, tavoitteissa ja monessa monessa muussakin asiassa, joilla on merkitystä ja joiden pitää kumppaneilla olla tarpeeksi yhteneväiset.
Olen itse akateeminen ja kummasti seurustelusuhteet ovat olleet kestävimmät niiden kanssa, jotka ovat myös vaivautuneet kouluttautumaan.
Pelkkä peruskoulu olisi ehdoton ei. Amiksiakin hieman karsastan - palkka ja työura voi olla oikein hyvä, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että koulutustaso on matala ja laajemman yleistiedon hankinta on paljolti omissa käsissä. Siis lukio olisi jees. Kolmannelta asteelta en välitä, onko amk- vai yliopistotason tutkinto. Ennen jumaloin yliopistoa, mutta nykynäkymät ovat työllistymisen suhteen niin huonot, että amk on varsin vahva kilpailija. Toki henkistä pääomaa saa yliopistossa kartutettua enemmän, mutta töissäkäyvä ja palkkaa saava puoliso olisi aika kiva.
Teekkareina aikanaan rakastuttiin ja yhteistä elämää on takana jo 30 vuoden ja 3 lapsen verran. Nappivalinta oli.Samanlaiset arvot elämässä kantavat pitkälle.
Itse olen suht hyväpalkkainen mies (käteen jää hieman alle 4000€/kk) ja naiseni palkka taas myyjänä on 1500€/kk. En tiedä muista, mutta minulle olisi kova pala itsetunnolle, jos nainen ansaitsisi minua enemmän. Meillä lähes kaikki maksetaan minun tilipussistani (omasta tahdostani) ja naiseni tililtä taas laitetaan säästöön aika paljon. Eli karkeasti sanottuna, miehenä otan mieluiten naisen, jolla ei ole mitään huippuluokan koulutusta tai työtä ja ura ei häiritse parisuhdetta.
Silloin kun olin metsästämässä miestä yli 20 vuotta sitten, koulutus merkitsi paljon. Älyn lahjat nousivat keskeiseen asemaan. Ja mensa-tyypin sain. Särmikkyyttä ja tahtoa jollei jopa jääräpäisyyttä löytyy, mutta myös luotettavuutta. Valinnasta olen eritysen tyytyväinen nyt, kun näen älyn periytyvyyden ainokaisessamme. Ja Luoja on antanut lapselle myös kauneuden, hyvät sosiaaliset taidot ja kaiken mahdollisen! Olen itekin akateeminen, mutta myönnän, etten niin smart kuin mieheni.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:33"]Itse olen suht hyväpalkkainen mies (käteen jää hieman alle 4000€/kk) ja naiseni palkka taas myyjänä on 1500€/kk. En tiedä muista, mutta minulle olisi kova pala itsetunnolle, jos nainen ansaitsisi minua enemmän. Meillä lähes kaikki maksetaan minun tilipussistani (omasta tahdostani) ja naiseni tililtä taas laitetaan säästöön aika paljon. Eli karkeasti sanottuna, miehenä otan mieluiten naisen, jolla ei ole mitään huippuluokan koulutusta tai työtä ja ura ei häiritse parisuhdetta.
[/quote]
tällainen mies minulle kiitos..!!
Olen vasta parikymppinen, mutta kouluttautumassa korkeasti. Kumppanin valinnassa koulutuksella ei ole väliä, mutta olen huomannut, että monet vähemmän kouluttautuneet miehet pelästyvät, kun kerron mitä opiskelen. En tiedä ottaako se miehen egon päälle, että nainen on korkeammin koulutettu tai tienaa enemmän.
Kunhan on joku koulutus peruskoulun jälkeen käytynä.
Meillä molemmilla amistutkinnot pohjalla, mies haki nyt opiskelemaan insinööriksi ja minä tradenomiksi.
Otan mielelläni duunarimiehen. Itse olen vain AMK:n käynyt ja kokisin itseni todella tyhmäksi jonkun akateemisen ihmisen kanssa.
Eräs poikaystäväni oli kouluttautumassa akateemiselle alalle ja tunsin itseni todella tyhmäksi hänen kanssaan, vaikka hänellä oli vielä opinnotkin aika alkuvaiheessa. Onneksi tajuttiin erota, nyt hän on kihloissa oikisopiskelijan kanssa. Ollaan vieläkin ihan kavereita onneksi.
Siskoni on akateemisesti koulutettu ja tuntuu että me ollaan ihan eri planeetalta varsinkin ton keskustelutaidon kanssa. Tosin niin ollaan oltu koko elämämme, muuten kyllä tullaan hyvin juttuun.
Olen ehkä tyhmä, mutta onnellinen näin. :) Eli vastaus kysymykseen on että ei väliä. Mutta jos pitää valita, niin mieluummin AMK:sta valmistunut kuin yliopistosta, yllä olevista syistä.
Millään muulla ei ole väliä, kuin että ei enää koskaan rekkakuskia.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:05"]
Mieluiten akateeminen, koska olen itsekin sellainen (teen väitöskirjaa). AMK:sta ja ammattikoulusta valmistuneiden pitää olla jo aika hurmaavia, että harkitsisin pidempää suhdetta. Toistaiseksi tämä ei ole ollut kyllä mikään ongelma, koska asun yliopistokaupungissa, jossa mukavia JA nättejä akateemisia naisia on pilvin pimein.
Kysymys on osaltaan myös palkkatasosta: en halua elättää ketään. Oma palkkatasoni ei ole vielä häävi (40 k€ vuodessa), mutta nousee ajan mittaan.
[/quote] Valitsetko ystäväsikin palkkatason mukaan?
[/quote]
Minun kaveripiirissä on monenlaisia ihmisiä. Kavereiden kanssa ei joudu jakamaan asuntolainaa, joten heidän palkkataso on yhdentekevä.
Miksi ottaa puolisoksi huonopalkkainen ja mukava, kun voi saada hyväpalkkaisen ja mukavan?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:33"]Itse olen suht hyväpalkkainen mies (käteen jää hieman alle 4000€/kk) ja naiseni palkka taas myyjänä on 1500€/kk. En tiedä muista, mutta minulle olisi kova pala itsetunnolle, jos nainen ansaitsisi minua enemmän. Meillä lähes kaikki maksetaan minun tilipussistani (omasta tahdostani) ja naiseni tililtä taas laitetaan säästöön aika paljon. Eli karkeasti sanottuna, miehenä otan mieluiten naisen, jolla ei ole mitään huippuluokan koulutusta tai työtä ja ura ei häiritse parisuhdetta.
[/quote]
tällainen mies minulle kiitos..!!
[/quote]
Elätti
Minulle on ihan sama mikä ammatti on kyseessä, kunhan palkka on nettona sellainen, millä hän pystyy maksamaan oman osuutensa yhteisistä kuluista ja tekee rehellistä työtä. Mielellään en kyllä mitään sellaista ammattia hänelle haluaisi, missä hän on osana julkisuutta.
Eipä sillä koulutuksella näytä olevan minulle väliä, kun itselläni on kohta korkeakoulututkinto ja miehelläni ei ole ammattia ollenkaan...
Tässäkin ketjussa näkee hyvin kuinka akateemiset haluavat olla akateemisten kanssa, AMK:laiset AMK:laisten kanssa ja ammattikoulutetut ammattikoulutettujen kanssa.
Poikkeuksen tekevät
1) ne korkeapalkkaiset miehet, jotka syystä tai toisesta haluavat elättää jotakuta tunteakseen olonsa mahtavaksi
2) ne "30 v eikä ammattia tai uraa" -tyyppiset naiset, jotka varta vasten etsivät rikkaita miehiä.
3) ne koulutetut naiset, joilla on joku reiska-fetissi ja etsivät miestä, jonka voivat pelastaa
Mulla ihan sama kuin ap:llä. Olenkin seurustellut miehen kanssa, joka kävi suojatyössä. Mieheni oli puuseppä kun tapasimme. Itse olen kirjoittanut neljä ällää ja kanditutkinnon suorittanut. itseasiassa rakastuminen minulla tuntuu melkein edllyttävän, että mies on jollainlailla "handicapped".
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:05"]
Mieluiten akateeminen, koska olen itsekin sellainen (teen väitöskirjaa). AMK:sta ja ammattikoulusta valmistuneiden pitää olla jo aika hurmaavia, että harkitsisin pidempää suhdetta. Toistaiseksi tämä ei ole ollut kyllä mikään ongelma, koska asun yliopistokaupungissa, jossa mukavia JA nättejä akateemisia naisia on pilvin pimein.
Kysymys on osaltaan myös palkkatasosta: en halua elättää ketään. Oma palkkatasoni ei ole vielä häävi (40 k€ vuodessa), mutta nousee ajan mittaan.
[/quote] Valitsetko ystäväsikin palkkatason mukaan?
[/quote]
Minun kaveripiirissä on monenlaisia ihmisiä. Kavereiden kanssa ei joudu jakamaan asuntolainaa, joten heidän palkkataso on yhdentekevä.
Miksi ottaa puolisoksi huonopalkkainen ja mukava, kun voi saada hyväpalkkaisen ja mukavan?
[/quote]
Ihan sivusta ketjuun; kun pariudutaan, niin useinkin on kyse rakastumisesta, himosta ja sen sellaisesta ihmisyyteen kuuluvasta. Jos sen sijaan ihminen on tunteeton, niin silloinhan se menee juuri tuollaiseksi ihmisen esineellistämiseksi, eli ihmisiä ruoditaan kuin vaihtoehtoisia ostettavissa olevia kylmiä tavaroita kaupassa. "Rakas" ihminen ei siis merkitse juuri mitään alastomana itsenään, vain hänen saavutukset ja se miten osaa niillä röyhistellä merkitsee. Surkeaa, jos oman mielipiteeni tuollaiseen sanon, ja miksen sanoisi.
Itse olen tavannut mieheni elämäntilanteessa, jossa molemmat olimme työttömiä, hänellä oli kyllä sähköalan koulutus. Päivääkään ei ole niitä hommia tehnyt, nyt on kyllä työllistetty. Aloimme seurustelemaan nuorina, jos nyt tulisi ero niin seuraavan miehen ainut työhön liittyvä kriteeri olisi, että on töissä. Miehet saattaisivat minun kohdallani olla krantumpia, ymmärrän kyllä ettei akateemista välttämättä kiinnosta miesvaltaisen duunarialan töitä tekevä nainen :D