Erityisherkät ihmiset

Ylös

Herkkä olen myös, kofeiini laukaisee paniikkihäiriön. Sokerista tulee ihan krapulainen olo. Rasva saa aikaan ripulin. 

Henkisesti saa koko ajan olla tarkkana ettei ala ahdistaa, esim iltaisin voin katsoa vain keveytä ohjelmia, komedioita yms. Ettei mene unet.

En voi lukea, katsoa mitään väkivaltaista/pelottavaa..

Onhan tää välillä vähän vaikeeta, varsinkin läheisille. Ja monesti ajattelet jos koen ja kun koen elämässä kunnon vastoinkäymisiä, mitä silloin tapahtuu, varmaan sekoan :/

ylös

Mä olen ilmeisesti tunneyliherkkä. Sitten minulla on erittäin herkkä hajuaisti (kyllä tuolla aistiherkkydetkin mainittiin). Mutta hyvästä hajuaistista ei ole paljonkaan haittaa, hyötyä kyllä. Tietty se, että joku ihminen haisee epämiellyttävälle, eikä sitä kukaan muu huomaa, on aika kiusallista. Ei sen kauemapaa tartte asiaa hakea, kuin että jos pomo tulee lähelle, jonkun asian takia haistan virtsan. Onneksi tarttee tulla aika harvoin neuvomaan mitään, mutta joskus on uusia juttuja. 

Kyllä vaan. Kehon herkkyys johdatteli hiljalleen asian äärelle. Ei ehkä helpoin mahdollinen elämä, mutta plussapuolien hyödyntäminen myös ammatillisesti on tasapainottanut kokonaisuutta positiiviseen suuntaan. En vaihtaisi.

Masennus laukaisi kolmekymppisenä aistiyliherkkyyden. Kovat äänet ovat pahimpia mutta myös hajut ja kirkkaat valot "käyvät päälle". Minusta tuli myös kuuhullu ja en tahdo jaksaa negatiivisia ihmisiä. Aivan kuin minulla ei olisi mitään suojausta enää. Kärsin tästä ja antaisin mitä vaan, jos saisin vanhan itseni takaisin.

Olen niin kiitollinen tästä. Ymmärrän taas itseäni paremmin, enkä pidä huonompana kun muut.

Olen aina ollut todella herkkä. Huomasin sen tarhassa. Helppoa ei ole elämäni ollut. Nyt olen jo vanha mies ja herkemmäksi olen tullut. En ole sellainen haavanlehti, vaan itsetietoinen alfauros.

Todella tutun kuuloista. Suojasin itseni nuorena vetämällä koviksen roolia tai enemmänkin. Jäädytin tunteeni tietoisesti. Siitä toivutaan vieläkin, eli en suosittele. Parempi vain hyväksyä itsensä ja kehittää edes jonkinlainen itsetunto.

Vaatteet hankalia joten on helpompaa olla alasti mutta laitapa sitten vaateet päälle :-P

Iho tottuu olemaan ilman vaatteita. Hulluin tunne kun tunnet ja tiedostat vaatteesi :-D

Pellava, villa, lycra ja modaali on sellaisia mitkä sopii mutta jos ne pesee väärin liian lämpimässä tai väärällä pesuaineella niin sitten nyppyisiä tai karheita ja taas kutittaa.

Hajustettuja pesuaineita ei missään tapauksessa!

Ihmiset haisevat. Haistan heidän hengityksensä. Mies jos käy baarissa pystyn erottelee hengityksestä mitä on juonu. Krapula aamun asetonista menee järki. Lähden pois.

Jos jollain naisella on menkat haistan sen helposti.

Toisalta on ihanaa haistella ihmisiä toiset on viehättäviä ja toiset tosi inhokkeja. Siis ominaistuoksut.

hajusteet on kamalia.

Valo. Olen tosi valoherkkä. Ei tarvitse edes olla aurinkoista. Pelkästään selkeä päivä. Minua sattuu silmiin. Silmän pohjiin. Ja ei siitä mitään tule. Valo on kivuliasta. How crazii is this ;-)

Ääni. Olen ääniherkkä. En kestä jos on paljon ärsykkeitä esim. Melua, mökää ja kohinaa monesta eri lähteestä.

Outoa etttä on aikakausi jolloin en kuule hyvin ja toisinaan kuulen ja aistin hyperacusi.

Matalataajuinen melu saa minut tolaltani. Kaikki subwooweri bassot, vesivaraajat, ilmastointi koneet. Ääni ärsyttää mutta sattuu fyysisesti. Ja se miten keho sen tuntee on harmittavampi asia kuin mentaalipuoli.

aistin myös asunnoissa esim missä menee lämpövesiputket seinien välissä jne.

Teknokemia. Kaikki kemikaalit ovat pää.säänt. Hankalia. Eli olen siivonnut elämästäni pois muovit, liimat, kumit, hajusteet jne.

energiasäästölamput värähtelevät taajuudella joka on ikävä. Ihan samoin kaikki ruudut.

Täällä yksi, vaikka tällä hetkellä on menossa aavistuksen helpompi jakso. Minullekin eniten tuskaa tuottaa pukeutuminen; en pysty pitämään yllä vaatteita, joiden materiaali ei tunnu täydelliseltä päällä tai saumat hankaavat tms. Tämä on ehkä hiukan lieventynyt vuosien myötä, vielä ylä-asteella tärisin ja ihokarvat nousivat pystyyn jos piti sovitella jotain epämukavaa paitaa.

Vaan ei tässä ole kysymys pelkästään fyysisistä tuntemuksista. Tunnen porukoissa itseni ulkopuoliseksi ja tarkkailen jatkuvasti muiden ilmeitä ja eleitä. Tähän liittyy ahdistuneisuushäiriö, joka osaltaan aiheuttaa jatkuvaa tunnemyrskyä sisällä pienimmistäkin asioista. On raskasta elää paino sydämmellä. Jonkinlaista terapiaa olen aloittamassa ja rauhoittava lääkitys toimii jotenkuten.

-m32-

Olen sosiaali-ja tunneyliherkkä. Koen tunteet voimakkaasti, mm. alan itkemään säikähdyksestä tai liikutuksesta ajatellessani rakkaitani, saatan täristä vihasta ja masennun pienestäkin negatiivisesta kommentista. Arvioin sosiaalisissa tilanteissa muiden puheetonta viestintää ja heissä herääviä ajatuksia. En pidä esiintymisestä, koska pelkään virheitä ja tuomitsemista.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 23:16"]

Masennus laukaisi kolmekymppisenä aistiyliherkkyyden. Kovat äänet ovat pahimpia mutta myös hajut ja kirkkaat valot "käyvät päälle". Minusta tuli myös kuuhullu ja en tahdo jaksaa negatiivisia ihmisiä. Aivan kuin minulla ei olisi mitään suojausta enää. Kärsin tästä ja antaisin mitä vaan, jos saisin vanhan itseni takaisin.

[/quote]Aika pitkälti kuin kynästäni.

t:30-v ex-masentunut.

Mullakaan ei taida tämä, etten jaksa negatiivisia ihmisiä, olla vähän ylimenevää. Sanon usein miehelleni, "älä huuda", vaikkei hän omasta mielestään huuda. "Ylireagoin" sanoo mieheni usein, kun mulla on tunne ettei minusta pidetä. Vaistoan pienetkin nyanssit ja kyllä minä tiedän ketä ärsytän vaikka ihan vähänkin. Samoin vaistoan heti, jos joku pitää minusta - heitä on kyllä harvassa.

Asiakaspalvelussa en pärjää yhtään, sillä en kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Se on aivan kamala tilanne, jos vaikka sivusta joudun seuraamaan kun joku rähisee asiakaspalveljalle, vaikka itse en ole osallinen. Mulla on kova halu lähteä pois tilanteesta ja jos voin, lähden. Mutta en ravintolassa esim. voi mennä kovin kauemmaksi, korkeintaan vähäksi aikaa vessaan. Mulla tulee ihan paha olo.

On kyllä varmaan normaalia se, ettei tajua miksei asioita voi hoitaa rauhallisesti, mutta ahdistuminen toisten epämiellyttävästä käytöksestä joka paikassa varmaankaan ei. Arvatkaa vaan niitä tilanteita, kun ope huusi luokalle tai jollekin oppilaallle. Olin luokan kiltein, joten eihän se minulle ollut tarkoitettu, mutta minuun se vaikutti luultavasti eniten. Pelkäsin muutamaa opettajaa, vaikka minulla itselläni ei ollut mitään syytä pelätä. Minulle on myös erittäin vaikeaa antaa negatiivista palautetta, kun en halua pahoittaa muiden mieltä. Vaikea sanoa, onko tämä normaalia käytöstä, mutta minulle on joskus sanottu, etten ole normaali. 

Mä olen sosiaalinen ja avoin, mutta tosi herkkä. Aistin ihmisten tunnelmia tarkoilla tuntosarvilla ja ahdistun helposti. Kroppa reagoi aika pienistäkin asioista, ja olen niistä erittäin tietoinen. Olen herkkä lääkkeille, valvomiselle, kofeiinille jne. Toisaalta olen sopeutuvainen ja sitkeä näine oloineni, mutta kuitenkin herkästi ahdistuva. En halua kuormittaa itseäni turhilla ahdistavilla asioilla kuten kauhuelokuvilla. Lapsena pelkäsin leikkiä hippaa, koska eläydyin siihen liian voimakkaasti. Nautin seesteisyydestä, pienistä iloista ja haluan keskittyä positiiviseen, vastapainoksi olen kuitenkin paljon pohdiskeleva, syvällinen, huolehtivainen ja huolestuva. Suuressa väkijoukossa pääni menee puuroksi. Olen kova jännittämään vaikka rakastankin esiintymistä ja ihmisten kohtaamista. Musiikki, runot ym. koskettaa aika syvästi. Olen omimmillani työssä, jossa on positiivinen ilmapiiri ja saan tehdä mukavia, hyvinvointiin liittyviä asioita. Tällä hetkellä olen täysin väärässä työssä, liian stressaavaa. Tässä jotain, mitä tuli äkkisältään mieleeni. :)

Olen viime aikoina paljon pohtinut olenko mahdollisesti erityisherkkä ja siksi elämäni tuntuu niin kovin haasteelliselta koko ajan, vaikka ulkoisesti asiani ovat ihan hyvin. Vaikeuteni alkoivat jo lapsuudessa, olin hyvin arka, kiltti ja tunnollinen lapsi. Varsinaisia murrosiän kuohuja minulla ei ollut taisin olla melko helppo. Isäni alkoholismi ja siitä johtuva poissaolevuus ym. asettivat lapsuudelle ja nuoruudelleni omat haasteensa, jotka jatkuvat tähän päivään. En tahdo kestää mitään elämän kriisejä ahdustumatta ja masentumatta. Arvioin itseäni koko ajan ja suoritan elämää. Mietin mitä muut minusta ajattelevat ja seuraan tarkasti muiden reaktioita itseeni. Kymmenen vuotta sitten aloitin masennuslääkityksen ylirasitusta seuranneen masennuksen/ahdistuneisuuden vuoksi. Lääkettä olen joutunut käyttämään vaihtelevia määriä vuosien varrella. Moni asia on elämässä jäänyt tekemättä liiallisen herkkyyden vuoksi. En voi jos rasitun liikaa ja minulle tulee paha olo. Tällä hetkellä haluaisin päästä lääkkeistä eroon ja tietää ja kokea tunteita normaalisti, oppia käsittelemään tunteitani muilla keinoin. Tsemppiä kaikille ongelmien kanssa taisteleville. Koitetaan löytää selviytymiskeinot ha kyky nauttia elämästä herkkyyden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:12"]

Meillä on tyttö saanut aistiyliherkkyys diagnoosin lastenneurologilta ja hän on todella tarkka märän suhteen sekä myös miltä kankaat ja saumat tuntuvat ihoa vastaan ja jos jossain jokin vähänkin puristaa tai on huonosti hän ei pysty olemaan normaalisti vaan se pitää laittaa kuntoon. Tälle lapselle on erittäin vaikea löytää esim vaatteita ja kenkiä joissa pystyy olla mutta muuten ei aiheuta sen suurempaa vaivaa.

[/quote]

Minä olen tuollainen aikuinen. Vaatteet pitää olla luonnonmateriaalia, ei keinokuitua vähääkään. Keinokuidun sähköistys tekee vaatteesta todella ikävän. Lisäksi keinokuitu narisee ihoa vasten. Tunnen materiaalit sormilla ei tarvi katsella valmisteluetteloa. Lisäksi sormenpääni ovat niin herkät että joudun pitämään pitkiä kynsiä ettei ne osu mihinkään. 

Lakanoissa oleva ryppy sattuu petissä, ja jos siellä on jotain esim hiekanjyvä. Samoin farkkujen sauma ja kengissä olevat saumat. Pesulappu raapii ihoa ja sitten se vasta raapiikin jos sen leikkaa pois.

En voi pitää kynsilakkaa koska kynnet tuntuvat todella oudoille. Myös kynsien leikkuu sattuu. Samoin ripsivärin käyttö, ripset tuntuvat painavilta ja oudoilta.

Tunnen päänahassani hiusten leikkuun.

Hassua että luulin kaikkien olevan samanlaisia. Lankakaupassa hämmästytin myyjän kun sormilla erottelin ne langat joissa oli keinokuitua. Hämmästyin siinä itsekin kun tajusin että tämä ei ole yleistä.

[/quote]

Olen ihan samanlainen! En minäkään tajunnut ennen, että tälle on ihan oma terminsäkin. Varsinkin rintsikoiden löytäminen kaupoista on tuskaa. En ymmärrä, miten muut naiset pystyvät pitämään päällään sellaisia kiristäviä, hankaavia ja puristavia malleja, puhumattakaan jostain pitsistä ihoa vasten. Ahdistun myös kampauksista, koska aina tuntuu, että jokin yksittäinen hius jostain jää kireämmälle kuin muut.

minä olen ja pärjään kyllä elämässä kun psykoterapia on tähän auttanut.

Noh joka tapauksessa kaikille teille muistutukseksi SINUN lapsesi voi olla herkkä vaikkei hän sitä näytäkkään. Kasvata siis kaikkia lapsia niin ettei tarvi lyödä

Luin joskus aiheesta lehdestä ja sen jälkeen etsin tietoa netistä. Päivilän sanktuari -sivustoa lukiessani tuli erityinen ahaa-elämys, jolloin ymmärsin että olen herkkä. Tai herkkä olen aina tiennyt olevani, mutta en ollut koskaan ajatellut mitä kaikkea siihen kuuluu ja että asiaa on ihan tutkittukin. Olen tiennyt ja kokenut aina olevani erilainen kuin valtaosa ihmisistä. Muistan pitkään ala-asteella vetäytyneeni koulun välitunneilla vain yksin johonkin sivuun seisomaan, silloin oli yksi kaveri joka tuli aina hakemaan mukaan leikkimään. Luokassa olin ihan hiljaa, rohkeus ei riittänyt vastata eikä osallistua kuten muut. Jos oli pakko sanoa jotain, se tuli hyvin hiljaisella äänellä tai kysymyksiin joihin riitti vastaukseksi yksi sana. Halusin olla mahdollisimman huomaamaton ja näkymätön.

Erityistä huomiota sain tarhaiästä lähtien piirrustustaidostani, se on ehkä ollut yksi kantava voima elämässä. Kotioloissa tuttujen ihmisten kanssa muistaakseni olin reippaampi ja avoimempi, kouluympäristössä sisäänpäinkääntyneempi. Minut olisi laitettu ekasta luokasta lähtien johonkin erityiskouluun, mutta äiti ei tahtonut niin, aloitin koulun käynnin vuoden myöhässä. Jossain vaiheessa ala-asteen kuluessa hieman taisin reipastua ja kun sain hyvin nuorena oman koiran, kun itsepäisesti pyysin, se muutti minua avoimemmaksi ja opetti paljon <3

Olen tainnut aina saada olla riittävästi omissa oloissani ja pääasiassa hyväksyttynä sellaisena kuin olen, tai sitten itsetunto on ollut pohjimmiltaan niin hyvä, etten ole pienistä kokemistani kiusaamisista saanut suurempia lommoja itseeni. Itseluottamus on ollut kyllä selvästi puutteellinen. Vasta yläasteen jälkeen, kun pääsin opiskelemaan unelma -alaa, jossa samanhenkisiä ihmisiä, uskalsin alkaa katsoa ihmisiä silmiin, sitä ennen kuljin aina katse maassa. Avoimuus ja itseluottamus on iän myötä kasvanut hurjasti, vaikka kehittämiskohtia vielä on, mutta sanoisin että olen pärjännyt hyvin elämässä (omassa mittakaavassani). Nykyään olen ihan mielettömän onnellinen, vaikka vastaan tulevat vaikeudet horjuttaakin hetkellisesti ja jään miettimään asioita todella pitkäksi aikaa, työstän niitä niin kauan mielessäni että jossain vaiheessa ei enää tunnu miltään. Tähän herkkyyteen liittyy se, että osaan olla kiitollinen ja onnellinen pienistä arkisista asioista ja nähdä jokaisessa vaikeudessakin jotain positiivistä ja oppia siitä, kehittyä. Ihastelen luonnon kauneutta, edes vesisade ja syksyn pimeys ei masenna, siitä voi löytää jotain tunnelmallista. Olen valolle herkkä ja väsyn liiallisesta ihmispaljoudesta. Ajatuksen juoksu on joskus hyvin hidasta, mikä on joskus kiusallista vieraammassa seurassa kun pitäisi esim. vastata johonkin kysymykseen. Tarvitsen todella paljon omaa tyhjää aikaa, enkä aina osaa sanoa mihin se aika katoaa.

Tässä jotain omakohtaista löpinää omasta herkkyydestä, enempää ei jaksa kirjoittaa nyt.

-Herkkä aikuinen

Mä olen.

Rankkaa on, varsinkin nyt kun asun suurkaupungin keskustassa (olen kyllä muuttamassa pois).. Väsyttää kaikki nää ihmisjoukot ja melu. 

Mulla on kyllä stressi vähentynyt nyt kun lopetin kahvin/kofeiinin ja sokerin.