Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit minä, lähtisitkö tälle matkalle?
27.01.2014 |
Olen 25-vuotias yliopisto-opiskelija. Kesällä teen opintojen ohella töitä, mutta mulla on noin kuukausi lomaa. Vanhempani ovat lähdössä kahdeksi viikoksi etelään lomailemaan ja pyysivät minua mukaan. Olen heidän ainut lapsi. Lomat ovat siis meillä samaan aikaan. En ole koskaan käynyt kyseisessä maassa, mutta maan kulttuuri kiehtoo minua kovasti. Lähtisinkö vai enkö? Jotenkin vähän hirvittää tuo kaksi viikkoa pelkästään vanhempieni seurassa. Meillä on kyllä todella hyvät välit. Olen ollut joskus aiemminkin vanhempieni kanssa ulkomailla, ja matkat ovat sujuneet aikalailla ongelmitta. Ilmeisesti majoittuisimme johonkin perhehuoneistoon, eli ei tarvitsisi missään pienessä hotellihuoneessa olla ja saisin myös omaa tilaa.
Silti vähän mietityttää, että lähdenkö vai enkö. Mitä te tekisitte?
Kommentit (28)
Tottakai lähdet jos kerran tulet vanhempiesi kanssa hyvin toimeenkin, he varmasti ilahtuvat ja sinä pääset lomalle! Ei ne vanhemmat ikuisesti elä joten vietä aikaa heidän kanssaan kun voit, nimenomaan sellaista rentoa ja mukavaa aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä oisin sä, mä lähtisin sinne... hei hei... vai miten se laulu nyt meni.
Ap oisko siinä kaveris kommentissa muutakin. Itselläni oli samankaltainen tilannu kun kaveri esimerkiksi kommentoi erästä bloggaajaa miten on hassua kuinka äiti maksaa bloggaajan ostoksia vieläkin, vaikka bloggaaja jo aikuinen. Samaan hengenvetoon sanoi "ainiin me mennään vanhempien kaa Balille jouluna". Vähän ristiriitaista.
Ehkä sunkin käytökses on jotenkin ristiriitasta. Esim jos kaveris valittaa pientä opiskelijabudjettiaan ja sinä kans sanot miten tekee tiukkaa opiskelijana, ja hetken päästä kerrot että vanhempas pyys mukaan matkalle. Kyllähän se vähän osottaa sellasta, noh kypsymättömyyttä siihen miten asiat itsellä on oikeasti tosi hyvin samalla kun toiset oikeasti kituuttaa pienellä rahalla.
En siis tuomitse enkä oleta mitään, kannattaa vaan miettiä tämäkin puoli. Ettei nyt turhaan teidän välit viilene.
Tottakai lähdet! Mielestäni matkailu on yksi hienoimpia asioita joita voi elämässä tehdä, mutta harmikseni itselläni ei opiskelijana ole siihen varaa, satunnaisia risteilyitä lukuunottamatta. Perheemme on aina matkustellut pari kertaa vuodessa Eurooppaan, ja olen kiitollinen että tapa on jatkunut itsenäistyttyänikin. Olen 22-vuotias, tänä vuonna olemme käyneet perheeni kanssa mm. Italiassa ja Saksassa. Asuttuani kolme vuotta yksin olen alkanut arvostaa vanhempieni seuraa aivan uudella tavalla.
Tottakai lähdet jos itsestä siltä tuntuu! Kaveri varmaan kateellinen matkasta tai hyvistä väleistäsi vanhempiisi. Eikö vanhempien kanssa muka saisi viettää aikaa täysi-ikäistymisen jälkeen? Tottakai ja kannattaakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin lähteä ja olen useinkin matkustanut vanhempieni kanssa. Meistä kukaan ei ole niin ripustautuva luonne, että koko ajan pitäisi tehdä kaikkea yhdessä.
Jos kerran jo tiedät, millaista on matkustaa heidän kanssan, miksi nyt edes mietit asiaa?
Olisiko sinulla oma huone?
Pääseekö asunnostanne helposti kaupungille, vai onko se maalla ja 7km kaupunkiin, ei autoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia alkoi jotenkin mietityttää, sain nimittäin aikamoisen ihmettelyn eräältä ystävältäni. En tiedä, onko se vaan kateellinen vai olenko oikesti muka jotenkin outo jos lähden. Hänen mielestään on törkeää, että annan vanhempieni maksaa tuon matkan. Eihän mulla omasta pussista ole varaa lähteä, vanhemmilla taas on rahaa. Kuulemma olen outo, koska suostun vielä "tässä iässä lähtemään vanhempieni kanssa kolmestaan ulkomaille, ja vieläpä heidän rahoillaan", olen liian kiinni vanhemmissani jne :(. Erokin tuli mulle tuossa joku aika sitten, joten ei ole vaihtoehtona mulle lähteä esim. miesystävän kanssa matkailemaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:20"]
Olisiko sinulla oma huone?
Pääseekö asunnostanne helposti kaupungille, vai onko se maalla ja 7km kaupunkiin, ei autoa?
[/quote]
Ei autoa. Hotelli on kävelymatkan päässä keskustasta sekä rannasta. Hotellialue on aika iso. En saisi omaa huonetta, mutta majoittuisimme huoneistoon. Kyseessä käsittääkseni kolmio, eli oma makuuhuone minulle. Ei mulla varmaan olisi ongelmia nukkua olohuoneessa jos kyseessä olisi kaksio, mutta en missään tapauksessa haluaisi nukkua samassa huoneessa kahta viikkoa vanhempieni kanssa yksiön kokoisessa hotellihuoneessa. Eli nukun eri huoneessa kuin vanhempani :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähtisin - jos olisin sinä :)
Olen muutaman kerran ollut Levillä äidin kanssa ja ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Eli mene ihmeessä ja voithan kulkea omin nokkinesi välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä ystäväsi mielipide merkitsee, unohda se samantein. Minä olen ollut vanhempieni kanssa viikon matkalla, mutta minulla oli oma hotellihuone ja heillä omansa. Mukavaa oli!
Minäkin lähtisin, jos olisi vanhemmat joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja jotka maksaisivat matkan. Ja etenkin jos itse olisin vähävarainen opiskelija. Jäähän sulle vielä kaksi viikkoa omaa lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kivaa jos lähdet, kivaa vanhemmillesi (olisin itse äitinä todella iloinen, jos tytär/poika lähtisi tuossa iässä kanssani matkalle, enkä todellakaan olettaisi, että kaikki tehtäisiin yhdessä), mutta ihan varmasti kivaa myös sinulle.
Kaverisi puhuu höpöjä, tuossa ei ole kyse mistään epäkypsästä roikkumisesta vaan mukavasta perheen yhdessäolosta.
Ja tietenkin vanhemmat saavat maksaa opiskelevan lapsensa matkan, höh. Jos mietityttää, niin ota se vaikka yhdistettynä joulu- ja synttärilahjana.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:33"]
Minä lähtisin - jos olisin sinä :)
[/quote]
Ja minä!
Tietysti lähdet! Sehän on kivaa. Matkailu avartaa, eikä köyhällä opiskelijalla ole varaa. Omat lapsenikin matkustavat kanssamme, jos maksamme matkan :)
Voisitko lähteä lomailemaan vain viikoksi. Siinäkin ajassa ehtii näkemään ja kokemaan paljon.
Ilman muuta lähtisin. Itsekin olen matkustellut "aina" myös vanhempieni kanssa, samoin omat nuoreni, nyt 19 ja 21 v matkustelevat meidän kanssamme. Matkustamme myös erikseen, toki nuoret kavereineen, me pariskuntana, minä ystävieni kanssa ja välillä teemme myös äiti-tytär -matkoja.
Kiitos kannustavista vastauksista :)! Olen tietysti kiitollinen, että vanhempani ylipäänsä kestävät minua ja tarjoutuvat maksamaan matkan. Pisti vaan mietityttämään tuon kaverin kommentti. Olen viime aikoina ollut enemmän kiinni vanhemmissani, käynyt useammin vierailulla jne. Ehkä kaverini viittasi sitten jotenkin tuohon. Ollut mulla tosi rankka vuosi (ero, läheisen kuolema) ja muutenkin elämä ollut aika solmussa.. Tuntuisi kyllä houkuttelevalta päästä pariksi viikkoa pois Suomesta ja vaan rentoutua..
Mukaan vaan. :)