Kaduttiko sua missään vaiheessa raskaus?

Tuntui juuri siltä, että olen ansassa, ja että tulevaisuuteni on pilalla. Siksi hakeuduinkin aborttiin. Elämäni parhaita päätöksiä.

Tuntui ja tuntui että koko elämäni on pilalla ja ajattelin että olen paha koska luulin ettei kukaan muu odottava nainen ajattele niin. 

Tuntui että olen juuri ansassa ja että tässä tämä elämäni sitten oli. No, nyt 5vuotta myöhemmin tuo ihana päiväkotilainen istuu vieressäni ja katsoo pikku kakkosta :)

Kaikki tunteet raskausaikana ovat ok. Ei hätää ap, raskaus on niin suuri mullistus elämässä että olisit outo jos se ei missään vaiheessa ahistaisi.

Tämä voi siis olla normaalia? Ihanaa. Musta tuntuu välillä, että haluaisin pitää vähän taukoa tästä raskaudesta ja olla oma itseni.

ap

Olen nyt raskaana viikolla 25.

Viikolta 5, viikolle 20 asti oksensin päivittäin. Useita kertoja. Itkin vessassa ja mietin, että mistä mua rangaistaan. Miks voin näin pahoin ja tunsin jopa ärsytystä vatsassa olevaa pikkuista kohtaan. Miksei se anna mun olla normaalisti. Jouduin oleen töistä sairaslomalla pitkiä aikoja.

Nyt, kun oon yli kuukauden saanut olla oksentamatta päivittäin (toki edelleen oksennan, mutta hyvin satunnaisesti enää!), niin mieli on muuttunut paljon positiivisemmaksi ja ilosemmaksi.

Kasvava vatsa aiheuttaa välillä ahdistusta ja katson peiliin ihmetellen. Mutta siellä se on.. meidän pieni esikoinen <3

Maailmanlopun paniikkeja oli muistaakseni raskauden alkupuolella usemman kerran. Mietin ettei ikinä selvitä elämästä lapsen kanssa, mitä ihmettä me mietittiin, olen ansassa, loppuelämä täysin pilalla. Karkuun ei päässyt kun ongelma oli sisällä.

Mutta se helpotti loppua kohti, lasketun ajan lähestyessä alkoi positiivisella tavalla jännittää.

Kaksi vuotta oli lasta yritetty saada alulle, olin maailman huonoin ihminen kun panikoin. Omasta mielestäni siis.