kysymys narsistivanhemman aikuisille lapsille......

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 14:34"]

Luulen, että on ja pakko myöntää, että tarvitsen hänen rahallista apuaan. Jos en tarvitsisi, voisin katkaista välit. On muutaman kerran uhannut, että repii testamentin, kun olen uhannut väien katkaisemista, mutta se on turha toivo, koska minulle kuuluu lakiosa ja olen ainoa rintaperillinen. Hänellä on muuten kaikkiin sisaruksiin välit poikki perintöriitojen takia. t.ap

[/quote]

Ehkä voit yrittää samaa miten minulla on. Otan rahaa vastaan ja käyn tosiaan sen 1-3 kertaa vuodessa isälläni ihan velvollisuuden tunnosta. Olen kutsunut häntä meille, muttei hän viihdy kylässä ja tiedän sen hyvin. Eipä pääse syyttämään minua siitä, etten kutsuisi. Sillä kuitenkin saa katkaistua kontrolloimisen kierrettä, kun näkee riittävän harvoin.

T. nro 5

up

Meillä oli vielä pahempaa, koska narsistivanhempani on äiti. Hän otti eron isästä ja yritti tuoda minulle uuden isän, sitten toisen, kolmannen....ja pyrki tuhoamaan suhteeni isään kokonaan. Elämä äidin kanssa oli todella levotonta, ja isä saikin lopulta minut luokseen asumaan. Suhde äitiin meni täysin rikki. Isä järjesti minut terapiaan. Pelkään edelleen äidin soittoja ja viestejä, koska nistä tulee paha olo, Hän syyllistää ja manipuloi.

kiitos vertaistuesta nro 3. t.ap  minulle isä oli tavallaan äiti, koska isä oli täysin alistanut äidin ja myös manipuloi minut äitiä ja äidin sukua vastaan. sama ilmiö, ex-mieheni ja hänen sukunsa kanssa eli manipuloi minut ex-miestäni ja exän sukua vastaan. halaus nro 3. t.ap

Meillä oli myös isä narsisti. Äiti oli kotona meidän kouluikään saakka, jonka jälkeen kävi ansiotyössä ja hoiti kodin yksin. Ei saanut nähdä omia ystäviään eikä juurikaan sukulaisiaan. Melkein ainoat muistikuvat lapsuudesta ovat siitä, kuinka raivottiin. Ikinä ei tiennyt mistä ja miten päin olisi pitänyt olla, kun isä oli kotona. Omien lasten kasvaessa tulee lisää muistikuvia aina erilaisissa tilanteissa.

Veljeni joutunut vielä aikuisena isämme alistamisen kohteeksi. Onneksi on päässyt muuttamaan naapurista muutama kuukausi sitten, mutta hänen itsetunto on niin nollissa kuin vain voi olla. :( Onko terapiasta ollut hyötyä? Olen yrittänyt veljeäni saada sellaiseen, muttei suostu menemään.

Aloitin terapian jo 9-vuotiaana, joten se ei varmaan ollut samanlaista kuin aikuisten terapiat. Isän mukaan psykiatri pelkäsi minun hajoavan psyykkisesti, kun jouduin eroon äidistä, mutta sain itseni kasattua, joten kyllä siitä  varmasti hyötyä oli. Olen pystynyt opiskelemaan ja tekemään työtä ja minulla on pysyvä parisuhde. Jos olisin jäänyt äidin luo, tilanne ei varmasti olisi sama. t. 3

ap tässä: millä tavalla isäsi alisti veljeäsi aikuisiällä? Olen tästä hyvin kiinnostunut, koska isäni yrittää edelleen pitää minua talutusnuorassa. edelleen ahdistun valtavasti hänen yhteydenotoistaan, koska niissä on niin vahva alistamisen, mitätöinnin ja kontrollin maku. haukkuu kaikki kontaktini eli vähäisetkin ystäväni ulkonäköä ja koulutusta myöten. hyvin kuvaavaa ja tyypillistä oli, että koska ex-appivanhempani olivat häntä rikkaampia ja koulutetumpia haukkui heitä SELÄN TAKANA ulkonäköä ja pukeutumista myöten.

Itseasiassa tuota ihan samaa. Haukkui veljeni kaverit niin pahasti, ettei yksi veljeni kaveri uskaltanut ajaa pihaan hakemaan vaan veljeni käveli jos tämän kyydissä meni niin kauemmaksi (asuivat omakotitaloissa samassa pihapiirissä). Haukkui veljelleni äitimme, syytti tätä kaikesta pahasta (vanhemmat erosivat neljä vuotta sitten). Kaikki mitä veli tekee on väärin, käyttää rahaa väärin, ostaa vääränlaisen auton, korjaa väärässä paikassa, on vääränlaisia vaatteita, kavereita, väärä työ. Kaikesta aivan älytöntä huutamista, niin että veljeni vain nukkui ja ilmeisesti edelleen nukkuu tosi ison osan vuorokaudesta. Minusta merrki masennuksesta. Veljeni on ollut monta kertaa hakemassa opiskelemaan, mutta isäni haukkuu kaikki alat niin lyttyyn mitkä kiinnostaa veljeäni ja pakottaa töihin jotka ei kiinnosta. Hakeminen on aina jäänyt siihen, kunnes sain syksyllä muuttamaan ja hakemaan opiskelemaan. Valitettavasti ei päässyt. Lisäksi isäni suuttui niin, että pisti välit poikki, kun veljeni ei ottanut hänen hankkimaansa työpaikkaa ja haki opiskelemaan. Nyt valittaa, kun hän on tehnyt kaikkensa lastensa puolesta ja kukaan ei käy luona yms. Lista on niin pitkä, että jotenkin vaikea yrittää lyhyesti laittaa tähän.

T. nro 5

Isä avustaa, kuitenkin rahallisesti. Jotenkin koen tuon rahallisen avustuksen vallankäyttönä, jolla voi vedota siihen, kuinka hän on auttanut ja tehnyt kaikkensa. Sillä saa sitten lapset pitämään yhteyttä, kun ei oikein kehtaa olla pitämättä. Ja vetoaa tosi paljon sääliin, kuinka häntä kohdellaan kaltoin.

T. nro 5

kiitos nro 5. Eli aivan samaa ja aivan kuin omasta elämästäni. Uskomatonta, mutta totta. saanko kysyä, minkäikäinen veljesi on? itse olen siis 39. t.ap

Veljeni on vasta 25v. En varmasti tiedä asioista, kuin pienen osan. Veljeni ei mielestäni vielä kunnolla myönnä itselleen, kuinka paha tilanne on ollut. Esim kerran, kun lapseni ei totellut niin veli totesi vain, että mikset huuda. Kun kysyin, että miksi pitäisi niin vastaus oli että onhan se meihinkin toiminut. Sai siitä sitten aikamoisen luennon ja tuntui ymmärtävän, mutta ei ihan sisäistä asiaa. Sillä kyselin terapiasta, koska hän varmasti sellaista tarvitsisi. Itse en ole samaa joutunut kokemaan samanlaisena, koska muutin kotoota jo 18-vuotiaana, jonka jälkeen olen pitänyt välit etäisenä. Eli nähnyt isääni 1-3 kertaa vuodessa pikaisesti.

Omalla kohdallani terapia ei auttanut, koska niiden asioiden märhtiminen lisäsi tuskaa. Myös muuten toi sama ilmiö eli rahallinen apu pitää otteessaan ja sen takia ei kehtaa tai siis en kehtaa katkaista välejä. Varsinkin nyt kun olen masennuksen takia vuoden sairaslomalla. t.ap

Ehkä en sitten yritä tuputtaa enempää terapiaa. Vähän pelottaa, että ottaa samat käytösmallit käyttöön jos joskus saa lapsia. Toivotaan ettei niin käy. Ja yritetään takoa järkeä päähän jos niin käy.

Onkohan tuo rahallinen avustaminen kovinkin yleistä narsisteilla?

Luulen, että on ja pakko myöntää, että tarvitsen hänen rahallista apuaan. Jos en tarvitsisi, voisin katkaista välit. On muutaman kerran uhannut, että repii testamentin, kun olen uhannut väien katkaisemista, mutta se on turha toivo, koska minulle kuuluu lakiosa ja olen ainoa rintaperillinen. Hänellä on muuten kaikkiin sisaruksiin välit poikki perintöriitojen takia. t.ap

Sinä olet hänessä kiinni niin kauan kuin otat rahaa vastaan. Ehkä tarvitset rahan, mutta samalla myös tiedät tämän.