Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrätkö sellaista ihmistä, joka haluaa elää aina yksin?
Kommentit (20)
Aika harvalle sinkulle se on tietoinen valinta, siis että olisi päättänyt elää aina yksin. Joillekin vain sellainenkin kohtalo saattaa tulla eteen eli kun ei sitä sopivaa kumppania osu kohdalle, eletään mielummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin elää mukavasti yksin, kuin huonosti kaksin.
Ymmärrän. Minä olen tuollainen sinkku. Elin 14vuotta liitossa miehen kanssa joka alisti ja mollasi ja söi itsetuntoni kokonaan pois. Siitä kun eroon pääsin nautin jokaisesta päivästä ilman ilkeilyä.
Tottakai. Se on ihan yhtä hyvä päätös kuin elää parisuhteessa, ja jopa viisaampi päätös kuin elää jonkun kanssa vain siksi, kun ei osaa olla yksin.
Ymmärrän oikein hyvin, jos kyseessä on älykäs, itsenäinen ja omatoiminen ihminen.
Heikkojen, arkojen ja avuttomien on ehdottomasti parempi olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen itsekin sellainen. Viihdyn erittäin hyvin sinkkuna. En koskaan ole kuitenkaan tehnyt mitään päätöstä etten koskaan mene avo- tai avioliittoon, ja olen pari kertaa pidempään seurustellutkin. Mutta ei ole mitään erityistä hinkua olla parisuhteessa ollut koskaan, kun viihdyn niin hyvin ihan itsekseni.
Toden totta ymmärrän, kun itsellenikin olen juuri tuollaisen elämän valinnut. Olen elänyt sinkkuna yksin koko ikäni, jo vuosikymmeniä. Sopii mulle, rakastan rauhaa, hiljaisuutta, itsenäisyyttä, sitä että kun painan ulko-oven kiinni, maailma jää ulos ja saan olla ihan yksinäni, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, vain olla möllötellä.
Mutta ymmärrän tietysti niitäkin, joille tämä ei käy ja jotka haluavat elää yhdessä muiden kanssa. Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:50"]Ymmärrän oikein hyvin, jos kyseessä on älykäs, itsenäinen ja omatoiminen ihminen.
[/quote]
Eli minä :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 22:50"]Ymmärrän oikein hyvin, jos kyseessä on älykäs, itsenäinen ja omatoiminen ihminen.
[/quote]
Eli minä :-D
[/quote]
ja minä!
Älykkäällä tarkoitan henkilöitä, jotka osaavat mm. kirjoittaa ja käyttää välimerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 23:21"]
Älykkäällä tarkoitan henkilöitä, jotka osaavat mm. kirjoittaa ja käyttää välimerkkejä.
[/quote]
Kasvaako ihmisen älykkyysosamäärä mielestäsi siinä vaiheessa, kun oppii kirjoittamaan?
Jos kyseessä ei ole läheisyyden pelko ja sitoutumisongelma, niin mikäs siinä. Eivät kaikki myöskään osaa jakaa arkea ja läsnäoloa ja tehdä kompromisseja.
Yksin on helpointa olla koko ajan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Yksi hyvä ystäväni on tälläinen, ikisinkku :)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 23:39"]
Jos kyseessä ei ole läheisyyden pelko ja sitoutumisongelma, niin mikäs siinä. Eivät kaikki myöskään osaa jakaa arkea ja läsnäoloa ja tehdä kompromisseja.
Yksin on helpointa olla koko ajan oikeassa.
[/quote]
Kaikki eivät halua jakaa sitä arkea, ja miksi pitäisikään, vastentahtoisesti. Parisuhde on vain yksi ihmissuhde monien joukossa. Tärkeä monille, jotka pelkäävät yksinoloa ja kaipaavat reflektointia ajatuksilleen ja päätöksilleen.
Suurinosa ihmisistä kuuluu niihin, jotka pääsevät suht nopeasti yli edellisistä parisuhteista, ihastuvat ja rakastuvat uuteen hyvinkin helposti. Itse kuitenkin oon hyvin tarkka minkälaisen ihmisen kanssa haluan lyödä hynttyyt yhteen , ja vain kerran oon elämässäni tavannut semmosen miehen, joka oli oikeasti kaikkea mitä olin etsinyt ja toivonut ja joka vei täysin jalat alta. Suhde kuitenkin päättyi (mies lopetti suhteen), enkä oo hänen jälkeen tavannut kertaakaan ihmistä joka viehättäis mua puoltakaan yhtä paljon. Vaikka ottajia kyllä olis, kaikinpuolin ihania ja komeita miehiäkin, joilla naisia riittäisi :)
En valinnut tai halunnut sinkkuutta, mutta en halua elää loppuelämääni semmosessa suhteessa jossa koko ajan ajattelisin, että tää oli kakkosvaihtoehto. Enkä halua väkisin pysyä sinkkuna, mutta suhteen haluan vasta semmosen kanssa johon rakastun samalla tavoin kun exään, mikä tuntuu kyllä aika epätodennäköiseltä. Joten mieluummin oon vaikka sit loppuelämäni yksin kuin ihan mukavassa suhteessa jossa vaan katkeroituisin.
Paras kaverini joskus ihmetteli, että aijonko jäädä loppuelämäkseni yksin, kun hänen mielestään idea on se että otetaan se paras minkä vaan saa. Ja että rakkaus tulee kyllä ajallaan. Mä en vaan pysty ajattelemaan noin, meitä kun on erilaisia :)
Elämästä voi tehdä elämisen arvoisen myös yksin.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 23:39"]Jos kyseessä ei ole läheisyyden pelko ja sitoutumisongelma, niin mikäs siinä. Eivät kaikki myöskään osaa jakaa arkea ja läsnäoloa ja tehdä kompromisseja.
Yksin on helpointa olla koko ajan oikeassa.
[/quote]
Läheskään kaikki parisuhteessa olevat eivät myöskään osaa jakaa arkea tai läsnäoloa tai tehdä kompromisseja tai sitoutuakaan oikeasti. Jostain kumman syystä he silti tahtovat olla suhteessa, vaikka kaikkien kannalta parempi vaihtoehto olisi, jos he valitsisivat tietoisesti elää yksin.
Yksineläjä sitoutumiskammoineen ja joustamattomuuksineen ei sentään satuta kuin enintään itseään.
Niinkuin muutana sanonut, meitä on erilaisia joteb toki ymmärrän:)
Juu. Katos kun meitä on erilaisia...