Lue keskustelun säännöt.
Mitä voin tehdä? Teini tekee muun perheen elämästä helvettiä
26.01.2014 |
Uusin vitsaus on tuoda talo täyteen "kavereita" kun vanhemmat töissä ja nämä kaverit varastaneet mm. pikkuveljen PS-pelejä.
Lastensuojeluun on aika parin viikon päästä, syynä ettei käy koulussa/ myöhästelee jatkuvasti eikä hoida koulutehtäviään.
Olen aivan loppu! Koko muu perhe kärsii!
Kommentit (44)
16v saa muuttaa jo omilleen, joten heitä vaan pellolle kuten edellinen mainitsi, heitin oman teininikin kun oli mahdoton....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää onko teini tyttö vai poika? Ei sillä, ettäkö se nyt olisi tässä mitenkään ratkaisevaa, mutta lähinnä mietin sitä, että jos kyseessä on poika ja isä on kuollut, niin voisiko siitä jäädä jotain traumoja lapselle?
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 22:59"]Ja kännykän poisotolla olen uhkaillut mutta en ole vielä sitä toteuttanut syystä että a) sitten en ainakaan saa häntä kiinni ikinä ja b) jos tekee totaalisen katoamisen ei voi poliisikaan kännykkää paikantaa ja c) en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos olisi joku oikea hätä jolta puhelin voisi pelastaa.
Kotiavain siis on jo lähtenyt, kuukausirahat tauolla ja kotiarestissa pitäisi olla mutta ei tuo sitä noudata :(
[/quote] ihan kuin oma siskoni aikanaan...
Oletko yrittänyt soittaa kavereiden vanhemmille?
Kun seuraavan kerran tulet kotiin niin ilmoitat napakasti, että joka ikinen kakara häipyy tontiltanne HETI. Veikkaan, ettei teini enää kehtaisi tuoda väkeä kotiinsa. Minulla toiminut nuo aikanaan, kun olin nuori ja tyhmä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 23:00"]16v saa muuttaa jo omilleen, joten heitä vaan pellolle kuten edellinen mainitsi, heitin oman teininikin kun oli mahdoton....
[/quote]
Saa varmasti muuttaa mutten oikein usko että se muuttaisi teinin itsensä asioita paremmaksi. Ja olisin huolesta sairas 24/7 jos tuo omillaan olisi kun ei nytkään huolehdi edes itseään kouluun.
Ja poika on, isä on kuollut jo 10v sitten mutta varmasti alkanut nyt teininä mietityttämään moni asia eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko joskus piipahtaa kotona esim ruokatauolla kotona kertomassa tenaville, etteivät ole tervetulleita?
Onko mahdoton ajatus että miehesi osoittaisi vähän myötätuntoa ja läsnäoloa pojallesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jonkinlainen avun tarpeessa poika on.. Toisaalta voi rauhoittua yllättävänkin äkkiä. Viimeistään armeijassa (toiv. Menee sinne)
Teinisi on joko masentunut, tai sitten on muuten vain normaalia uhmakkaampi, tai hänellä on muita mt-ongelmia kuin masennus... Kannattaisi viedä psykologille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö jostain lähipiiristä joku täysi-ikäinen kaveriksi ja vähän perään katsomaan? Tämmöinen voisi auttaa ja mieluummin sitten maksaisi vaikka vähän avusta kuin itse olisi palkattomalla. Tämmöinen on ainakin joskus toiminut hyvin.
Tai jos löytyisi joku sijaisperhe (esim sieltä lastensuojelusta) siksi aikaa että saisivat vähän taottua järkeä kalloon ja ymmärtämään että siellä omassa oikeassa kodissa voi sittenkin olla asiat paremmin.
Nämä keinot näen siis itse parempana kuin pihalle heittämisen, jos kerran rangaistuksia ja muuta puuttumista/välittämistä on jo kokeiltu, eikä otetta saada.
Tama on fantasiaa mutta eiko olisi hienoa jos saisit palkattua jonkun ison, lihaksikkaan ja tatuoidun jatkan joka aamu hakemaan teinin kouluun. Istuisi siella luokan peralla ja toisi taas kotiin. Nayttaisi vahan nyrkkirautaa jos kaverit tuppaisivat seuraan ja sanoisi etta niiden kadonneiden tavaroiden olis niinku parempi ilmestya tohon oven taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut hänen kanssaan rauhallisesti ja osoittanut että kaikesta huolimatta rakastat? Istukaa alas ja koeta selvittää onko jotain tapahtunut, onko joutunut ongelmiin, käyttääkö aineita tms.
Toisaalta jos ei hän luota sinuun, olisiko jotain toista aikuista joka on pojalle tärkeä?
Voimia!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 23:12"]Onko mahdoton ajatus että miehesi osoittaisi vähän myötätuntoa ja läsnäoloa pojallesi?
[/quote]
Kyllä mieheni on jo useamman vuoden ollut perheessämme ja ollut enemmän isä pojalle kuin oma isänsä oli ikinä.
On läsnä, on ollut läsnä ja mukana elämässä enemmän kuin moni isä on mutta viimeisen vuoden aikana poika on keksinyt tämän "et sää oo mun isä niin *mitä milloinkin*".
Huolissaan (ja suruissaan ja raivoissaan) tilanteesta mies on aivan samalla tavalla kuin olisi varmasti jos kyseessä olisi biologinen lapsensa. Eikä meidän perheessä eritellä sitä biologisuutta sen enempää, kaikki ovat samalla lailla sisaruksia, yhtä tärkeitä ja samalla lailla kohdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 23:32"]Oletko puhunut hänen kanssaan rauhallisesti ja osoittanut että kaikesta huolimatta rakastat? Istukaa alas ja koeta selvittää onko jotain tapahtunut, onko joutunut ongelmiin, käyttääkö aineita tms.
Toisaalta jos ei hän luota sinuun, olisiko jotain toista aikuista joka on pojalle tärkeä?
Voimia!
[/quote]
Ollaan puhuttu ja ajoittain se on onnistunutkin ja meillä on valtavan hyviä keskusteluja ollut.
Mutta nyt hän on jatkuvalla puolustuskannalla ja kokee että häntä syytetään kaikesta turhaan (ei esim. suostu tajuamaan olevansa vastuussa siitä että hänen tänne tuomat porukat varastaa veljen tavaroita!). Keskusteluyhteys on katkeamassa ja poika haistattelee ja uhkailee milloin milläkin.
Aivan vauvasta asti tuo on ollut erittäin temperamenttinen tapaus mutta nyt on aivan mahdoton!
Minulle tuli mieleen, että poika tässä kärsii enemmän kuin muu perhe. Hän tarvitsee tukea ja kannustusta. Mielummin niin, että palkitsee hyvät teot kuin rankaisee jatkuvasti.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 23:45"]Minulle tuli mieleen, että poika tässä kärsii enemmän kuin muu perhe. Hän tarvitsee tukea ja kannustusta. Mielummin niin, että palkitsee hyvät teot kuin rankaisee jatkuvasti.
[/quote]
Kyllä tätäkin on koitettu mutta kun valitettavasti niitä hyviä tekoja ei nyt ole ollut. Joka helvetin päivä yllättää uudella pölöilyllä :(
Wilma paukuttaa myöhästymistä, luvatonta poissaoloa, tehtävät tekemättä ja tunninhäirintää. Joka kerta kun puhelin soi saa pelätä että MITÄ SE NYT ON TEHNYT ja kotiintuloaikoja ei noudateta, puhelimeen ei vastata ja käyttäydytään typerästi vapaa-aikana muuallakin kuin kotona. Ja jos vaikka mistä soitellaan kotiin sit.
Urheiluharrastuksessaan käy mutta sielläkin nyt kärhämää yhden valmentajan kanssa.
Muutama viikko vuodenvaihteessa oli rauhallista ja ajattelin jo että on tullut järkiinsä mutta olikin vain tyyntä myrskyn edellä :( Haluaisin niin luottaa ja uskoa mutta ei se kannata :(
Mun mies pistäisi sen kerralla ojoon, on ex-linnakundi, pelotteli poikaammekin siitä mitä voi tapahtua jos ei ota itseään niskasta kiinni ja ole kunnolla, kertoi vielä millaista vankilassa on ja miten se vaikuttaa loppu elämään.. Poikasi saattaisi tarvita tälläistä herättelyä?
Voi ap, ymmärrän sun tuskan ihan täysin. Meidän teini oli myös ihan kamala. Ihanasta lapsesta tuli ryminällä aivan hirveä.
Rajoja oli ollut aina ja oli edelleen, mutta ei Se niistä välittänyt.
Ei edes välittänyt siitä että otettiin etuudet pois tai jos tuli arestia niin karkaa. Mikään ei auttanut, oli myös meitä vanhempia kohtaan todella ilkeä, nimittelyä jne. fyysistä väkivaltaa ei onneksi ollut.
Saisin pitkän tekstin aikaan.
Me jaksettiin, jaksettiin jankata vaikka Se tuntu välillä turhalta. Pidä rajat, älä luovuta.
Meidän teinihirviö on nykyään ihan fiksu ja ihana ja mukava ja kiva nuori nainen.
Tsepppiä ap!
Ja kännykän poisotolla olen uhkaillut mutta en ole vielä sitä toteuttanut syystä että a) sitten en ainakaan saa häntä kiinni ikinä ja b) jos tekee totaalisen katoamisen ei voi poliisikaan kännykkää paikantaa ja c) en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos olisi joku oikea hätä jolta puhelin voisi pelastaa.
Kotiavain siis on jo lähtenyt, kuukausirahat tauolla ja kotiarestissa pitäisi olla mutta ei tuo sitä noudata :(