Mikä siinä toisen kehumisessa on niin kamalaa?
Miksi se tuntuu niin ylitsepääsemättömältä kehua toista? Täällä kun lukee ketjuja niin tulee kuva, että kukaan ei halua sanoa kenellekään mitään positiivista MISTÄÄN asiasta.
Miksi näin? Onko se sinulta itseltä jollain tavalla pois?
Kommentit (5)
Joutavat lätinät ei istu mun suuhun. Mua ei kiinnosta kaverin paita tai tukka, hämmentyisin jos joku seuraisi mun pukeutumista niin paljon että sanoo siitä jotain. Palkankorotus on hieno homma ja siihen sanon että hienoa.
Vierailijan lähtiessä saatan sanoa että kiva kun kävit... siinä kehua toisen toiminnasta ihan riitämiin. Puhutaan kuitenkin asioista, toisen persoonaan ja tyyliin on parempi olla kommentoimatta sen kummemmin, naiset kääntää ja vääntää ja analysoi kaiken niin pitkään että löytävät jonkun mutkan kautta sen henkilökohtaisen loukkauksen jota ei alkuperäisessä lauseessa ollut lainkaan. En siis halua ehdoin tahdoin pahoittaa kenenkään mieltä?
Oletko se, joka ei saanut kehuja kauneudestaan vaikka oli oikein tälläytynyt?
Älä sure, ei muakaan kukaan kehu.
AV:laisia ei voi ainakaan kehua sisälukutaidosta.
Osittain voi johtua kehumattomuus ihan siitä, että kun tänne voi kirjoittaa kuka vaan lähes mitä vaan, niin tuntuu turhalta kehua jotain olematonta.
No miksi pitäisi kehua jos ei omasta mielestä ole kehuttavaa?
Liittyykö tämä siihen ketjuun jossa vängätään kuka on kaunis ja kuka ei? Menkää hoitoon :D