Lapsella tic-oireita?

Meillä oli tytöllä. Alkoi joskus alakoulun aikana, olisiko ollut n. neljännellä luokalla. Itse yhdistin alkamisajan siihen, että tytöllä oli vaikea saada illalla unta eli valvoi myöhään sängyssä maaten ja yöunet jäivät lyhyiksi. Alkoi silmien siristämisellä, pahimmillaan piti sellaista ihmeellistä inisevää ääntä ja jatkuvaa niiskutusta. Meni vähitellen ohi (tyttö nyt 14v). Joskus vielä huomaan tarkasti katsoen, että ajoittain saattaa pientä liikettä kasvilla satunnaisesti olla. Ääntelyä ei enää onneksi ole. 

On aina välillä, kun on kova stressaamaan kaikkea. Oireet vaihtelevat äänistä, nykynöihin, ohi ovat aina menneet. Ei kannata kiinnittää huomiota niihin.

Meillä on pojalla ollut kahdesti. eskarissa oli silmien räpyttely ärsyttävänä oireena. Käytettiin silmälääkärillä eikä mitään vikaa. Jäi pois itsestään.

Nyt puoli vuotta sitten alkoi nieleskely. Nyt sekin on onnekseen vähentynyt. Eli lapsille saattaa joku harmiton juttu jäädä päälle ja menee itsekseen pois. Ja me kyllä on puhuttu siitä, että on jäänyt tuollainen tapa, että älä turhaan tee sitä, mitä nopeammin lopetat sen parempi. Mutta siis täysin normaali ja terve poika. Kasvaa hyvin ja koulussa pärjää erinomaisesti. Myöskin urheilu ja kuvataideharrastuksessa. Siis ihan normaalia voi olla. 

Mulla on itsellä ollut n. 11-12 vuotiaana. Suvussa on lääkäri joka kertoi olevan normaalia. Itseäni se silloin hieman häiritsi mutta meni ajan kanssa ohi ja minua helpotti tieto sen yleisyydestä. Räpytin silmiä ja vääntelehdin suupieltä. Inhottavaa kyllä murrosiän kynnyksellä, mutta kannattaa tosiaan olla huomioimatta sitä sen enempää jos se ei lasta itseään haittaa. En edes itse muistanut kyseistä vaihetta ennen kuin tuli aikuisiällä puhetta äitini kanssa. Eli ei jäänyt traumoja :D.

Meidän pojalla oli tic-oireita, ne alkoi n. 5 vuotiaana. Mitä riehakkaampi päivä, sen pahemmat oli oireet. Muutin meidän aikatauluja. Varmistin säännölliset ruokailut, nukkumaanmeno ajat, sekä tarpeeksi lepoa ja rauhallisia leikkejä. Rutiinit helpottivat elämää. Oireet hävisivät parin vuoden sisällä ja ovat pysyneet poissa.

Moi! Itse olen kolmekymppinen ja kärsinyt tic-oireista noin 12-vuotiaasta saakka. Omiin oireisiini kuuluu silmien räpyttely, ranteiden ja nilkkojen pyörittely, vartalon venyttely, toisinaan myös rykiminen ja niiskuttelu. Uskon oireiden liittyvän pakko-oireiseen häiriööni. Kumpikin näistä häiriöistä alkoi samoihin aikoihin. Olen oppinut elämään tic-oireiden kanssa, vaikka aika ajoin ne ovat olleet kiusallisia ja joskus jopa fyysisesti kivuliaita.

Jos lapsella on tic-oireita, on parempi jos asiaan kiinnitetään mahdollisimman vähän huomiota. Stressi pahentaa oireita, joten rentoutumiseen ja stressittömyyteen kannattaa panostaa.