Miksi olette antaneet lapsellenne sen nimen mikä hänellä on?

ja nyt jo vuosia sitten kuolleen veljeni nalle oli lapsuudessa saman niminen.

Nimen etuosa on " originaali" , klassinen ja suomalaiskansallinen, tätä lasta varten kalenterista poimittu; toinen osa viittaa molempien sukuun sekä muutamaan muuhun tuntemaamme tosi kivaan ihmiseen.



Toinen nimi on se, mikä hänelle oli syntymämaassa lastenkodissa annettu (lapsemme on siis adoptoitu).

Kummallakaan lapsella ei ole nimiä kummankaan suvusta. Etunimien halusimme olevan top 10- listan ulkopuolelta, mutta mistäpä tuon tietää, vaikka siellä pojottaisivat joku päivä. No, ainakaan omassa ikäryhmässään ei tule joka nurkan takana saman nimisiä vastaan.

poimittu kalenterista kiva nimi, joka tuntuu omalta ja kuulostaa kivalta. Kaikilla kolmella on kolme nimeä, joista keskimmäinen lyhyempi.

Etunimi on sitten tavallisempi nimi, joka sointuu toiseen nimeen ja on sopivan vanhahtava.

2. nimi on isän " keksimä" erikoinen, jonka hän olisi halunnut 1. nimeksi, mutta sain suostuteltu, sen 2. nimeksi kun on niin erikoinen (mutta kaunis), 3.nimi on minun ja miehen äidin 2. nimi.

toinen nimi kulkee biol. isän suvussa, mutta koska hän ei kuulu elämäämme mitenkään, olen ajatellut sen poistattaa

Jos olisit ollu minun äitini olisin vanhemmiten saanut hepulin.

Omakaan isäni ei kuulunut elämäämme millään lailla, mutta murrosiässä alkaa oma suku kummasti kiinnostaa, ja haluaa löytää yhtymäkohtia molempiin vanhempiinsa.

Eri asia on jos lapsi itse haluaa nimestä eroon (minkä ikäisen voi antaa itse tuollaisista päättää?) mutta älä nyt hyvä ihminen oman pienen mielesi takia mene tuollaista tekemään, varsinkaan kun ei se nimi varmaan millään lailla eloanne hankalammaksi tee.

teholle piti nimi olla jo saikulla, ja se jäi.

Niitä sitten lähdimme etsimään omasta suvusta, koska itsellänikin on ollut nimessä yhteistä isovanhempien kanssa.



Tytölle annettii kaikki nimet meidän mummoilta.



Ensimmäinen poika sai meidän molempien vaarien toisen nimen ensimmäiseksi, toiset nimet tulivat lähinnä muiden mieltymysten mukaan.



Toinen poika sai nimen, joka sointuu ensimmäisen pojan nimeen ja on johdantoa isän toisesta nimestä ja vaarin nimestä, toisen nimen antoi isosisko ja kolmas on mummon papan nimi, joka sopi perään.

- suku

- muut elävät esikuvat (läheiset ihmiset / julkkikset tms.)

- fiktiiviset henkilöt (kirjallisuus ym.)

- sisarusten nimien vaikutus (samalla kirjaimella alkavat nimet tms.)

- käytännölliset perusteet (nimi, joka sopii sukunimeen tms.)

- mieltymys nimeen



(Nämä on siis jostakin tutkimuksesta poimittu.)

Esikoistytön etunimi oli mukava, vanha nimi. Toiseksi nimeksi sai mummin etunimen ja kolmanneksi suvussani kulkevan nimen.



Pojan etunimi on vaarin lempinimi, toinen nimi muuten vaan mukava ja kolmas nimi taas isän suvussa kulkeva nimi.



Kuopustytön etunimi taas vanha, suvustakin löytyvä nimi. Toinen nimi toisen mummum etunimi ja kolmas nimi se sama suvussani kulkeva nimi kuin esikoisellakin.



Halusimme " kunnioittaa" omia vanhempiamme antamalla lapsillemme heidän nimiään ja lapsille taas tarjota " yhtymäkohtia" oman sukunsa tarinaan..

ei muotinimi. Emme ajatelleet r-tai s-vikoja, mutta nimi on sellainen, että sen tunnistaa, vaikka poika ei vielä r:ää osaa sanoa. Toiset nimet kulkevat suvussa.