Tää tunne on ihan kauhee!!!! =( ov

olet eroamassa yms.?

yhdessä tai erikseen tai sinä yksin. Tiedän tunteen ja se vie voimat kaikkeen normaaliinkin elämään ja yleensä vain pahenee ja sit ollaankin jo syvällä. Keskustelu ammattiauttajan kanssa helpottaa ja saat uusia näkemyksiä asioihinm, rohkeesti soittaan vaikka mielenterveystoimistoon.

olen koittanut miehen kanssa puhua, puhua ja puhua mutta mikään ei tunnu auttavan, olen lähettänyt sähköpostia ja ajatellut että jos ei puhe tehoa niin viesti sitten, mutta ei sekään auta mitään.

Tai auttaa se yhedeks illaks ja sit kaikki jatkuu ennallaan.

Kyllä olen miehelle kertonut tunteistani jne... mutta nyt ollaan tultu siihen että mua ällöttää se ihminen, en pysty sitä päin katsomaan saatika että sängyssä mikään kiinnostas.

Tuntuu että olen sille ihan itsestään selvyys joka passaa ja laittaa ruuat, pesee pyykit, siivoo kodin, hoitaa raha asiat ja lapset...

Mutta se ei vaan tajuu ja SUUTTUU kun sen kanssa alkaa puhumaan näistä asioista.

haluan eron ja toimin sen mukaan. Mies tajusi asian, ja nyt kovasti yrittää korjata asiaa parhaansa mukaan. Tilanne saattaa olla jo myöhäistä, joten harmittaa, miksemme " eronneet" jo muutama kuukausi sitten, kun asiat oli vielä korjattavissa.

Nyt muksut hoitoon kummeille tai mummolaan! Sitten vaan ootte.



Sää rupeet harrastaan jotain.



Lopeta siivoomiset ja muut hommat. Viikonloppuna siivoomista, ei paljoa viikolla!



Elätte puolivalmisteilla tai valmisruoilla hetken aikaa. Tai sinä et ainakaan mene kokkaamaan!!

Semmonen ajatus vain heräsi, että onko miehesi ymmärtänyt, että hänen rooliinsa kuuluisi nyt tehdä ansiotyötä hullun lailla perheensä elättääkseen? Tottakai sellasessa väsyy, jos itseltään vaatii niin paljon. Eli onko hän ottanut nyt elättäjän roolin ja odottaa sinun hoitavana kodin ja lapset? Tästä kannattaisi varmaan puhua kunnolla. Eli siitä, millaiset odotukset teillä on itsellenne, parisuhteellenne, toisillenne ja koko perheellenne.

minä olen kyllä monesti kysynyt että pitäskö mein erota mutta siitäkös sota syntyy... mies suuttuu ihan silmittömästi asiasta, kai se pelkää että vielä joskus sen ihan oikeesti teen.

-Ap-

Vierailija:

haluan eron ja toimin sen mukaan. Mies tajusi asian, ja nyt kovasti yrittää korjata asiaa parhaansa mukaan. Tilanne saattaa olla jo myöhäistä, joten harmittaa, miksemme " eronneet" jo muutama kuukausi sitten, kun asiat oli vielä korjattavissa.

Miten sinulla menee töissä?

Vai oletko lasten kanssa kotona?

Entäs harrastukset?

Onko sinulle jäänyt lasten jälkeen ylipainoa?

saisit etäisyyttä ja mies hoitaisi lapsia ja näkisi mitä kaikkea kodin- ja lastenhoito vaatii sekä ehkä tajuaisi, että sä olet todella tosissasi tämän asian kanssa. Lisäksi sun kannattais käydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa.

Vierailija:

Miten sinulla menee töissä? elokuussa ne taas alkaa kun ä-loma loppuu...

Vai oletko lasten kanssa kotona? siis kyllä olen

Entäs harrastukset? ei ole ei ole kiinnostusta yksin mihinkään...

Onko sinulle jäänyt lasten jälkeen ylipainoa?

eipä juurikaan.

Vierailija:

Vierailija:

Miten sinulla menee töissä? elokuussa ne taas alkaa kun ä-loma loppuu...

Vai oletko lasten kanssa kotona? siis kyllä olen

Entäs harrastukset? ei ole ei ole kiinnostusta yksin mihinkään...

Onko sinulle jäänyt lasten jälkeen ylipainoa?

eipä juurikaan.

Hyvä että ylipainoa ei ole juuri jäänyt. Se masentaa ko on paksu.

Liittyhän nämä asiaan. Kun sinulla kerran on suht " tyhmä" mies, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole juoppo, väkivaltainen eikä tuhlari. Siis että hän saa laskut maksettua, eikä esim. pelaa kaikkia rahojaan? Entä pärjääkö hän lasten kanssa? Sen aikaa, että sinä käyt kaupassa? Jos ei pärjää niin soittakoot anopin apuun.

Ala elämään omaa elämää. Toki ne koti hommat sinulle jää, mutta niin ne jäis silloinkin kun olet yh. Nythän sinulla on kuiten mies, jolle alat lapsia jättämään. Ainoa vain, että sinun täytyy keksiä mitä alkaisit tekemään. Kai sinä olet ennen jotain harrastanut?

Miestäsi sinä et voi muuttaa. Mutta omalle elämälle sinun kyllä täytyy jotain tehdä. keksi joku homma mitä voisit alkaa. Vaikka ei ensin niin kauhesti kiinnostais.

Mitä muuta sinä teet kun hoidat kotia ja lapsia?

kämppä myyntiin ja tavaroiden ositus. Sitten mies ymmärsi, että olen tosissaan, ja kysyi syitä, minä kerroin. Osan syistä tajusi itsekin. Nyt on päättänyt muuttua ja korjata niitä asioita. Mä annoin mahdollisuuden lasten takia vielä, mutta en tiedä voiko asiaa enää korjata.

Vierailija:

Vierailija:

Vierailija:

Miten sinulla menee töissä? elokuussa ne taas alkaa kun ä-loma loppuu...

Vai oletko lasten kanssa kotona? siis kyllä olen

Entäs harrastukset? ei ole ei ole kiinnostusta yksin mihinkään...

Onko sinulle jäänyt lasten jälkeen ylipainoa?

eipä juurikaan.

Hyvä että ylipainoa ei ole juuri jäänyt. Se masentaa ko on paksu.

Liittyhän nämä asiaan. Kun sinulla kerran on suht " tyhmä" mies, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole juoppo, väkivaltainen eikä tuhlari. Siis että hän saa laskut maksettua, eikä esim. pelaa kaikkia rahojaan? Entä pärjääkö hän lasten kanssa? Sen aikaa, että sinä käyt kaupassa? Jos ei pärjää niin soittakoot anopin apuun.

Ala elämään omaa elämää. Toki ne koti hommat sinulle jää, mutta niin ne jäis silloinkin kun olet yh. Nythän sinulla on kuiten mies, jolle alat lapsia jättämään. Ainoa vain, että sinun täytyy keksiä mitä alkaisit tekemään. Kai sinä olet ennen jotain harrastanut?

Miestäsi sinä et voi muuttaa. Mutta omalle elämälle sinun kyllä täytyy jotain tehdä. keksi joku homma mitä voisit alkaa. Vaikka ei ensin niin kauhesti kiinnostais.

Mitä muuta sinä teet kun hoidat kotia ja lapsia?

Enpä juuri muuta tee tällä hetkellä kun hoidan kodin ja lapset... ei oikeen jää muulle aikaa.

Mies kun tulee töistä kotiin tuntuu että sitä työtä on kaksinverroin enemmän... laitan ruuan sille ja keitän kahvit... koitan jutella sen kanssa mutta se on niin väsynyt ja haluu olla rauhassa tietokoneella, tai sitten sen täytyyt mennä tekemään muille luvattuja " töitä" ...

Eniten mua ärsyttää tässä tilanteessa tuo miehen saamattomuus, ottaa kyllä näitä " töitä" vastaan mutta sitten kestää ja kestää ja kestää ennen kun saa ne valmiikisi, ja nyt on vielä ottamassa oikeen virallisen toisen työn (viikonloppu/iltatyö).

Jos minä sovin kaverin kanssa vaikka kävelylle menosta niin useimmiten joudun sen perumaan kun mies muistaakin yhtäkkii että hän oli luvannut jo jotain sille illalle...

Älä ota paineita siitä asunnon siisteydestä, totuus on että se sotku ei sieltä mihinkään häviä. Olet reissussa koko päivän ja nautit vapaasta. Miehesi varmaan osaa itsekkin tehdä ruokansa ja jos ei niin nyt olisi aika oppia.

en teidä voisko tää olla jotain synnytyksen jälkeistä masennusta...

Mutta tunne sen kun vahvistuu päivä päivältä ja mulla ei ole miestä ikävä yhtään enkä oikeestaan pysty häntä katsomaan edes silmiin kunnolla...

Hän ainakin sanoo rakstavansa minua mutta eipä sitä millään ikinä näytä, paitsi seksillä... mutta siihenkin suostun ihan hänen mieliksi (välillä), sen jälkeen miestä harmittaa kun on käyttänyt mua " hyväkseen" ...

esim vanhemmillesi

mutta en nyt jaksa lukea koko ketjua (että sori jos tulee päällekäisyyksiä tai menee asian vierestä).

Ap:n alkuperäiseen viestiin kommentoin, että paha olo helpottaa ajan kanssa. Jotkut voi tarvita ulkopuolista apua, jotkut selviää ilman. Mä laihduin viitisen kiloa eroprosessin aikana (olin jo ennestään hoikka joten sit olin suorastaan laiha), urheilin suorastaan hullun lailla, värjäsin hiukseni punaisiksi. Kaikki noi muutokset osottautui siunaukseksi myöhemmin. Kun ahdistus helpotti, alkoi ihana oma elämä. Kaikkea hyvää sulle ap elämääsi ja aurinkoisia päiviä jatkossa!

Ps. erosi syiden repostelu täällä ei välttämättä auta, ellet itse halua repostella joten jätä vaan kaikin mokomin vastaamatta uteliaiden kyselyihin jos itse et halua vastata.

vauvaa en oikeen taida saada mihinkään mutta onneksi se nukkuu aika pitkät päikkärit ja mieskin vielä lähtee yhdeksi päiväksi pois kotoota niin saan olla melko rauhassa.

olen tässä odotellut jo jonkin aikaa muutosta mieheni kohdalla...

mutta jos sitä ei ala näkymään niin en tätäkään kauaa jaksa...

Meillä oli alkuunsa myös samanlainen tilanne, tuntui että ei ole koko parisuhdetta enää olemassakaan kun mies jotenkin kuvitteli, että ei semmosen eteen tarvitse tehdä muuta kuin olla. Ja tietysti kaikki kotihommat sun muut jäi minulle. Lapsen kanssa se kyllä oli välillä, mutta tuo lapsenhoitopuoli oli vähän hakusessa - nykyäänkin saan vähän väliä huomautella että pitäskö tehdä ruokaa tai viedä lapsi aamupesulle.



Taannoin tuossa ilmoitun nalkutettuani parisen vuotta tilanteesta että nyt loppui. Olin samaan tapaan kuin AP yrittänyt kaikkia mahdollisia keinoja saada viestiä perille. Vaadin etäisyyttä ja miettimisaikaa sille, että haluanko ylipäänsä enää koskaan jatkaa suhdetta. Mies joutui hieman miettimään asioita ja kaipa se vähän menikin itseensä. Etäisyyden otto on tässä edelleen menossa, mutta silloin kun käy kotona tekeekin nykyään jotain.



Järjestelimme siis niin, että mies meni kavereiden nurkkiin ja työmatkoille hetkeksi aikaa.



Olen edelleenkin kahden vaiheilla, ollakko vaiko eikö olla. Vaikka miehen käytös nyt muuttuisi, mikään ei takaa sitä, että taas puolen vuoden päästä ei oltaisi samassa tilanteessa. Pahinta on se, että sellainen arjen luotto on mennyt enkä jotenkin näe, että oltaisiin samassa veneessä ja koitettaisiin toisiamme autella ja tukea plus hoitaa vielä sitä parisuhdettakin.



Mutta jotenkin tuntuu, että miehen asenteessa jokin muuttui kun huomasi, että ihan tosissaan haluan joko eron tai suhteen muutoksen. Eipä siinä paljon ole vaihtoehtojakaan.



Ja tosiaan tuo oman elämän hankkiminen on erittäin hyvä neuvo - säästää paitsi omaa päätä, antaa ehkä miehellesikin sen oivalluksen, ettet ole kotona piikana jatkuvasti.