Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä heti kiire, sairaus, masentunut olo, kun minä haluan purkaa mieltäni
25.01.2014 |
Olemme jo vuosien takaa hyviä ystäviä, vaikka olen alkanut miettiä, olemmekohan sittenkään niin hyviä kuin luulin. Ystävällä on ollut muutaman vuoden ajan vaikea elämäntilanne ja sen takia hän on kääntynyt puoleeni saamaan tukea ja näkökulmaa jo aika säännöllisesti. Nyt on menossa jo parempi kausi, hän on piristynyt ja taas elämänhaluinen.
Pari päivää sitten minulle sattui eräs todella ikävä asia töissä ja kerroin siitä hänelle ensin puhelimessa ja myöhemmin vielä viestittelin siitä pari asiaa lisää. Ei vastausta.
Ystävältä tuli äsken viesti, että on nyt taas niin masentunut ettei jaksa vastata, mutta palataan asiaan joskus myöhemmin.
Kappas vain, tämä oli noin 10. kerta, kun käy näin. Masennus palaa heti sillä hetkellä, kun en olekaan hänen kuuntelijansa vaan hänen pitäisi kuunnella minua. Eikä sitä asiaan palaamista tule koskaan. Kun tarpeeksi kauan aikaa on kulunut, hän ottaa yhteyttä siirtyen sujuvasti muihin asioihin, eikä minun ongelmaani käsitellä ollenkaan.
Taidan olla liian sinisilmäinen hölmö.
Kommentit (21)
Tee seuraavasti sama hälle. Jos valittaaa, olet niin masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on.Mulle kyllä avaudutaan kaikista (pienistäkin) murheista,mutta auta armias jos mulla suruja niin vaihtaa puheenaiheen itseensä tai on niin kiireinen ettei ehdi kuunnella asiaani.
Pitäisi jättää tälläiset "ystävät" omaan arvoonsa ja antaa samalla mitalla takaisin.
Taidanpa nyt lopettaa palveluni tähän. Muiden ystäviensä kanssa hän reissaa, harrastaa, kahvittelee, käy elokuvissa ja minä olen joku likasanko vain. Ai niin ja rahanlainausautomaatti :(
ap
Kokemukseni mukaan mukavia ja kilttejä ihmisiä ei nykyään kunnioiteta yhtään, vaan heistä imetään irti kaikki minkä irti saa. Palveluksia, rahaa, aikaa, kuuntelemista. Jokainen on kuitenkin vastuussa siitä, miten antaa itseään kohdella, eikä vierittää sitä toisen niskaan ja syytellä ikävästä hyväksikäytöstä. Omien rajojen asettaminen on tärkeä taito nykyelämässä.
Itsekin haen rajoja suhteessa toisiin. Joskus olen niin törkeä etten vastaa puhelimeen.
Silloin kun tiedän että soittaja on jankuttaja tai humalassa soittelija.
Hyväksikäyttö ärsyttää. Mulla on kaksi hyväksikäyttäjää lähipiirissä.
Viimeksi eräs tuttu halus tavata.
Vasta lopuksi tuli ilmi miksi. .(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se menee noin jos ystäväsi on masentunut. Niinä hetkinä joilloin hän soittaa sinulle purkaakseen mieltään, hän on sen verran paremmassa kunnossa, että jaksaa vetää numerot ja puhua jonkun kanssa. Jos kaverisi makaisi sairaalan teho-osastolla, niin valittaisitko, että "Aina kun mä soitan sinne, niin hoitsut sanoo ettei se jaksa puhua. Mikä itsekäs kusipää!"
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:48"]
Tottakai se menee noin jos ystäväsi on masentunut. Niinä hetkinä joilloin hän soittaa sinulle purkaakseen mieltään, hän on sen verran paremmassa kunnossa, että jaksaa vetää numerot ja puhua jonkun kanssa. Jos kaverisi makaisi sairaalan teho-osastolla, niin valittaisitko, että "Aina kun mä soitan sinne, niin hoitsut sanoo ettei se jaksa puhua. Mikä itsekäs kusipää!"
[/quote]
Sanoin kyllä, että muiden ystäviensä kanssa hän reissaa, harrastaa, kahvittelee, käy elokuvissa, joten niin masentunut hän ei ole, ettei voisi tehdä tuota kaikkea. Ei tuo mitä sanoit sovi tähän ystäväni tilanteeseen ollenkaan. Hän jaksaa kyllä kaikenlaista koko ajan, paitsi kuunnella minua silloin tällöin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se alusta saakka ollut noin vai vasta viime vuosina?
Yritä muuttaa asioita. Ei kuulosta kivalle.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:15"]
Onko se alusta saakka ollut noin vai vasta viime vuosina?
Yritä muuttaa asioita. Ei kuulosta kivalle.
[/quote]
Ei ole aina ollut. Tai no hän on ollut aika itsekeskeinen, muttei näin totaalisesti. Nyt asiat ovat luisuneet siihen, että puhumme oikeastaan vain hänestä. Jos puhun itsestäni jonkun asian, hän tarttuu heti johonkin kohtaan, josta voi kertoa esimerkin omasta elämästään ja hups, sen jälkeen ollaankin taas vain hänen asioissaan, joista jatketaan taas juttua vaikka yöhön saakka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jokaisen ihmisen on tärkeää miettiä omiaa jaksamistaan ihmissuhteissa. Jos tuntuu, että toinen ei anna mitään mutta ottaa koko ajan, niin sitten vain ystävyys katkolle. Reiluinta olisi myös sanoa miksi. Se ihminen saattaa muuttaa käytöstään, kun tajuaa, että sen takia on jo menettänyt yhden ystävän. Tai sitten ei.
Pakko ei ole sietää mitä tahansa. Olen itse lopettanut yhden ihmissuhteen (en vain enää soitellut enkä sopinut tapaamisia), vaikka tämä ihminen oli sairas. 10 vuotta sairauden kanssa ja sitten aloin tajuta, ettei minun tarvitse kuunnella jatkulvaa arvostelua lapsistani ja läheisistäni vain, koska toinen on sairas. Jokainen tapaaminen aiheutti viikkojen pahan olon, etukäteen ja jälkikäteen. Miksi ihmeessä minun pitäisi sietää sitä, vaikka toisella olikin sairaus, jonka piikkiin voi laittaa kaikkea, mitä suustaan päästää?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:23"]Minusta jokaisen ihmisen on tärkeää miettiä omiaa jaksamistaan ihmissuhteissa. Jos tuntuu, että toinen ei anna mitään mutta ottaa koko ajan, niin sitten vain ystävyys katkolle. Reiluinta olisi myös sanoa miksi. Se ihminen saattaa muuttaa käytöstään, kun tajuaa, että sen takia on jo menettänyt yhden ystävän. Tai sitten ei.
Pakko ei ole sietää mitä tahansa. Olen itse lopettanut yhden ihmissuhteen (en vain enää soitellut enkä sopinut tapaamisia), vaikka tämä ihminen oli sairas. 10 vuotta sairauden kanssa ja sitten aloin tajuta, ettei minun tarvitse kuunnella jatkulvaa arvostelua lapsistani ja läheisistäni vain, koska toinen on sairas. Jokainen tapaaminen aiheutti viikkojen pahan olon, etukäteen ja jälkikäteen. Miksi ihmeessä minun pitäisi sietää sitä, vaikka toisella olikin sairaus, jonka piikkiin voi laittaa kaikkea, mitä suustaan päästää?
[/quote]
Tarkoitatko psyykkistä sairautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta kirjoittaminen tänne sai aikaan sen, että ikäänkuin uskalsin päästää asian pinnalle ja huomaan nyt, miten loukkaantunut olenkaan, ollut jo pidemmän aikaa. Ja haavoittunut siitä, miten saan häneltä vain akanat muiden ystävien poimiessa jyvät.
Istun tässä tämän ystävyyden hautajaisissa ja oloni on selkeä. Tämä oli nyt tässä. Joskus 10 vuotta sitten meillä oli kivaa, mutta sen jälkeen muutuin hyväksikäytetyksi ja minun on nyt pakko myöntää se itselleni ja päästää tästä ihmissuhteesta irti.
ap
Jos tosiaan olet varma että se on nyt hyväksikäyttöä vain tee ratkaisuja.
Joko muutat käytöstäsi, sanot asiasta tai alat lopettelemaan (ainakin sen "palvelun").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tämä ystäväsi voi aina paeta ja vedota masennukseen?
Olen lainannut rahaa, antanut rahaa, hakenut, vienyt, ruokkinut, auttanut siivouksessa, pihatöissä, ikkunanpesussa, ostanut kerran matkan hänelle, että päästiin tuulettumaan risteilylle, kuunnellut, kuunnellut, kuunnellut, kuunnellut, ollut sellainen ystävä, jolle voi soittaa vaikka kolmelta yöllä.
Jos sitten (harvoin) otan häneen yhteyttä avautuakseni hänelle jostain asiasta, se ei koskaan sovi, ei koskaan. Heti on jotain muuta. "On kuule nyt kiirettä, mutta vastaan ihan pian, viimeistään maanantaina." Tulee maanantai, seuraava maanantai, sitä seuraava... ei vastausta, eikä koskaan tulekaan. Ja näitä kertoja on monta.
Kyllä, se oli tässä nyt.
ap
Ok. Hyvä kun huomasit muuten se ois jatkunut vaikka kuinka pitkään.
Tsemppiä.
ei näissä tilanteissa ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää tuollainen ystävä vaivihkaa pois elämästä. Ja tosiaan vaivihkaa eli kartellen ja vähän siten ettei se toinen edes oikein tajua tulleensa hylätyksi. Tämä siksi että jos satutte jossain vahingossa tapaamaan niin ei sitten tule mitään kiusallisia hämmennyksen hetkiä siitä, että ero on ollut dramaattinen tai liian suoraan ääneen kerrottu.
Ystäviä menee ja ystäviä tulee. Ei se ole niin vakavaa. Jotkut ihmiset ovat tavattoman itsekeskeisiä eivätkä he opi. Joskus oppivat pikkuhiljaa kun ihmiset alkavat kaikota ympäriltä ja joutuvat miettimään, missä vika.
Missään tapauksessa näitä asioita ei voi purkaa "nostetaan kissa pöydälle ja jutellaan asiat halki" -tyyppisesti. Vaikka keskustelu sujuisi hyvin, niin se seuraava tapaaminen sellaisen jälkeen olisi tosi vaivaannuttava.
Huomaat vielä, että tulee olemaan helpotus luopua tuollaisesta ihmisestä elämässään. Kaikkea ei tarvi kestää tai sietää, vaikka haluaisikin auttaa.
Ehkä olit kauan niin hyvä ystävä ja hän tottui palveluksiisi. Eikä hokannut minkälainen hän on.
Mulla oli samanlainen kaveri - soitteli jopa ulkomailta puidakseen parisuhdekriisiään, vaikka tiesi että olin synnyttänyt muutamaa päivää aikaisemmin... Ja kun mulla oli joku ongelma, ei kerennyt vastata. Jossain vaiheessa päätin, etten jaksa olla enää kaveri.